Voda
New member
Tämä tarina sai alkunsa viime talvena marraskuussa. Olen jo jonkin aikaan harrastanut kaiken mielenkiintoisen ostelua hetken päähän pistosta ja näin tämänkin tarinan XV 535 eli Yamaha Virago päätyi talliini.
Hyvä ystäväni Romukeisari omistaa pari romutaivasta ja hänellä on aika-ajoin mahdollisuus huuhtaa huutokaupoista, joissa perus toppahousuilla ei ole äänivaltaa. Romukeisari näytti minulle valokuvia huudettavista tuotteista ja poimin kuvien joukosta kyseisen XV:n, joka soveltuisi hyvin kevään askarteluprojektiksi. Pyörästä näkyi vain etukulma ja käytännössä etujarrulevyn perusteella oli arvattava pyörän koko. Arvelin sen olevan isompi kuin 125, joten se sai luvan kelvata ja tarjousta sisään.
Lunta tuli tammikuussa oikein reilusti ja huutokauppakin oli päättynyt. Olin voittanut huudon ja huutokauppa oli ilmoittanut, että olin 125 kuutioisen viragon onnellinen omistaja.
. Ihmettelin väärin mennyttä kuutioarviotani ja aloitin raivokkaan etujarrujen googlaamisen. Hetkenpäästä olin vakuuttunut, että kyseessä on 535 XV, eikä 125 ja pyysin huutokauppaa varmistamaan tietonsa. Hetken päästä tulikin varmistus, että olin oikeassa ja kuutiot hypähtivät mielekkäisiin lukemiin.
Lumikasasta kun noudin pyörän, ehdin jo pohtia, että mitähän sitä on taas ostettu. Hetken sulattelun jälkeen lumen ja jään seasta paljastui kuitenkin ihan asiallinen peli. Pyörä räjähti jopa käymäänkin uusilla bensoilla, mutta nopeasti huomasin että V2 voimapesässä vain toinen pytty räjähteli agressiivisesti. Uudella tulpalla toinenkin heräsi eloon.
Seuraavaksi oli tietenkin suunniteltava, että mitä ihmettä tuolle kromikasalle sitten tekisi. Sanomattakin oli selvää, että takalokasuojan päällä ja sivuilla olevat kromit saisi siirtyä sivuun ja kottikärryn hantaakeja muistuttava tanko saisi myös väistyä. Netistä jokusen motivaatiokuvan löydettyäni olin hahmottanut päähäni ajatuksen mustanpuhuvasta pelkistetystä jampista.
Hyvä ystäväni Romukeisari omistaa pari romutaivasta ja hänellä on aika-ajoin mahdollisuus huuhtaa huutokaupoista, joissa perus toppahousuilla ei ole äänivaltaa. Romukeisari näytti minulle valokuvia huudettavista tuotteista ja poimin kuvien joukosta kyseisen XV:n, joka soveltuisi hyvin kevään askarteluprojektiksi. Pyörästä näkyi vain etukulma ja käytännössä etujarrulevyn perusteella oli arvattava pyörän koko. Arvelin sen olevan isompi kuin 125, joten se sai luvan kelvata ja tarjousta sisään.
Lunta tuli tammikuussa oikein reilusti ja huutokauppakin oli päättynyt. Olin voittanut huudon ja huutokauppa oli ilmoittanut, että olin 125 kuutioisen viragon onnellinen omistaja.
. Ihmettelin väärin mennyttä kuutioarviotani ja aloitin raivokkaan etujarrujen googlaamisen. Hetkenpäästä olin vakuuttunut, että kyseessä on 535 XV, eikä 125 ja pyysin huutokauppaa varmistamaan tietonsa. Hetken päästä tulikin varmistus, että olin oikeassa ja kuutiot hypähtivät mielekkäisiin lukemiin.Lumikasasta kun noudin pyörän, ehdin jo pohtia, että mitähän sitä on taas ostettu. Hetken sulattelun jälkeen lumen ja jään seasta paljastui kuitenkin ihan asiallinen peli. Pyörä räjähti jopa käymäänkin uusilla bensoilla, mutta nopeasti huomasin että V2 voimapesässä vain toinen pytty räjähteli agressiivisesti. Uudella tulpalla toinenkin heräsi eloon.
Seuraavaksi oli tietenkin suunniteltava, että mitä ihmettä tuolle kromikasalle sitten tekisi. Sanomattakin oli selvää, että takalokasuojan päällä ja sivuilla olevat kromit saisi siirtyä sivuun ja kottikärryn hantaakeja muistuttava tanko saisi myös väistyä. Netistä jokusen motivaatiokuvan löydettyäni olin hahmottanut päähäni ajatuksen mustanpuhuvasta pelkistetystä jampista.
