johtaja
New member
En ole ihan samaa mieltä. Joku tuollainen luokka voisi toki olla, mutta ei SM:ssä. Se nähtiin jo Stanu 600:ssa. Jotkut pyörät olivat tuskin vakiota nähneetkään, ja toisaalta jos ostit väärän aihion, niin sait käteesi kalliin Mustan Pekan.
Vakiopyörissä on paljonkin eroa. Joissakin on hyvä kone jo vakiona, joissakin tehontuotto vaatii säätöä. Joissakin pyörissä jarrut hiipuvat viiden kierroksen jälkeen, toisessa ne kestävät vakiona 50 kierrosta. Myös kuskien ajotavassa on eroa. Edellistä esimerkkiä lainatakseni jotkut ajavat jollain jarrukonstruktiolla turvallisesti viisi kierrosta, jotkut 20.
Itse en ole ikinä testannut pyöriä niin paljoa, että pystyisin ennalta sanomaan, että istuuko pyörä hanskaan vai ei. Olen aina ostanut jonkun pyörän tunteen perusteella, ja ruvennut muokkaamaan sitä haluamakseni. Esimerkiksi Kawasaki olisi ollut minulle ihan mahdoton ajaa vakiojarrulla. Oli paljon halvempaa vaihtaa jarrupääsylinteri kuin koko pyörä. Moni Suzuki-kuski on ollut totaalisen lirissä Räyskälän Stop-and-Go radalla kun jarrukahva tulee sormille.
Toisekseen, jos kuski tuntee, että parempi jarrutuntuma parantaa aikoja enemmän kuin kaksi treenipäivää, niin jarrupääsylinterin vaihto on rahallisestikin paljon järkevämpää kuin renkaiden kulutus.
Konetehossa eri mallien välillä ei ole minulle ollut ikinä sanottavaa eroa, ja silloin kun ajoin vielä kilpaa, minulle olisi ollut henkilökohtaisesti aivan sama kuinka moottorin maksimitehontuottoa rajoitetaan. Kuitenkin, nyt kun olen ollut mekaanikkona kaksi vuotta, niin toivoisin toki lisämielenkiintoa myös tähän puoleen. En oikeastaan niinkään mekaaniseen viritykseen kuin esim dataloggaukseen ja ajettavuuden hieromiseen.
Jos pyörä istuu vakiona hanskaan mainiosti, eikä huomaa mitään ongelmaa, niin oma vauhti ei rajoita menoa. Silloin on jossain määrin turhaa investoida kaasukeuloihin, ehkä edes keulaventtiileihin. Halvemmallakin pääsee, ja monet lähtevät tekemään pyöriin kalliita muutoksia vain, koska muillakin on ne. Toisaalta, pienet investoinnit ajettavuuteen voivat parantaa elämänlaatua merkittävästi.
Lisäksi, itse olen aina ollut hifistelijä, ja pidin ajatuksesta keventää pyörää ja tehdä siitä helpommin huollettavan. Tavoitteena ei ikinä ollut maailmalle ajamaan lähtö, vaan nautiskelu. Jos olisin aloittanut jokkiksen tyyppisessä luokassa ja SM-säännöt olisivat olleet mitä ovat nyt, niin tuskin olisin ikinä vaihtanut luokkaa.
Edit: Ja mietitään asiaa sponsoreiden näkökulmasta. Äärimmäisenä esimerkkinä, jos toisin maahan magnesiumvanteita, kevennysosia, jarrukahvoja ja ketjunkiristimiä, niin mikä olisi motivointini sponsoroida SM-kuskeja? Ehkä syytäisin nekin vähät markkinointirahat Bikelle ja Googlelle.
Edit 2: Toisekseen, orggisosat ovat joskus tuskallisen kalliita. Ottaa päähän vaihtaa esim kierot jarrulevyt vakioihin, kun joissain tapauksissa paremmat levyt maksavat vain 70% alkuperäisistä.