Tuubista löytyy Calimoto TV:n pläjäys jossa Ducatin SF V4 S:n kanssa koitetaan radalla avata asiaa
kohtalaisen käytännönläheisesti ja loogisesti edeten.
Mitä jäi käteen ?
Pääasisassa se, että kun sivutetaan markkinavoimien uupumattomat ponnistukset uusien tarpeiden luomisessa,
konkreettiset hyödyt ilmenevät vasta aika lailla ympäristössä ja faciliteeteissa joissa ollaan ihan muualla kuin
yleisillä laduilla.
"Hallittavissa" pitää siis olla kyseinen pyörä mahdollisuuksineen, käytössä oleva rengastus jne.
jo alkuunsa optimoituna vallitsevaan ajoalustaan ja olosuhteisiin.
Kaksi viimeisintä luonnollisesti liitettynä tiukasti kyseisen ajokerran olosuhteisiin.
Pitää myös muistaa, että kuskin henkilökohtaisen kyydin merkitys/vaikutus on jo ihan
perusalustankin säätöihin hyvin merkittävässä asemassa.
Vasta tämän jälkeen ollaan "riittävillä pohjilla" lähteä hakemaan "parannusta" näillä uusilla eväillä.
Kun sitten tähän lyödään rinnalle kaikki "yleisillä laduilla" väistämättä ja merkittävissä määrin
poikkeavat/vaikuttavat muuttujat, ollaan väistämättä saman edessä kuin oltiin yhdessä kohtaa
erinomaisen mielenkiintoisessa "vastaohjauslangassa".
Jos sinällään teoreettinen, laittamaton totuus on se, että voimalla on aina vastavoima ja
sivuutetaan lukemattomattomat, asiaan käytännössä, ties monennessako potenssissa vaikuttavat tekijät,
niin lycka till..... ja tere tulemast todellisuuden ihmeelliseen maailmaan
.
Saattaapi olla niin, että jo "pielessä olevien" kahvakulmien entraus kohdilleen vaikuttaa ajosuoritteeseen
yleisillä laduilla puolivallattomasti liikkumiseen enemmän kuin mass dampperit, joista
radalla kisahommissa lienee ihan mitattavissa olevaa todellista hyötyä/iloa.
Ei varmastikaan mitään käärmesalvaa varsin puhtaassa ratatouhussa, mutta mutta.....
"katu on armoton ympäristö", jossa hienostelu ei koskaan johda mihinkään.
Jos johtaa, ei ainakaan menestykseen.
