Satapiikillä ja seiskapuolikkaalla opettelin ajamiset -70 luvulla ja siihen aikaan veri veti niinkin rankasti pärrän päälle, että ajelin kevarilla 15 vuotiaana ilman korttia parin viikon aikana 2000 km pitkin Päijät-Hämeen teitä.
Sitten oli vuosikymmenet ilman pyörää - ja kun hankinta tuli ajankohtaiseksi, oli suunta selvä vanhasta muistista.
Seiskapuolikkaassakin tehoja jäi aika-ajoin kaipaamaan, siis XJR1200 käytettynä oli valinta - ja ihan tyytyväisenä monet vuodet, vaikka motarilla > 140 kmh tuppasi vaappuminen alkaa.
Sitten oli koeajopäivät vuosi sitten ja alle VFR1200F ja herranjestas mikä laite. RTG varustuksella motarilla, kun ehdin katsoa sen digi nopeusmittarin, niin 150 kmh ja meno vakaata kuin juna. Ja sitten ylimmillään >200 kmh ja ei vapissut - ei lainkaan jne.
Ja siis täysi matkavarustus.
Seuraavana päivänä ajelin K1300S:n ja kova sportti sekin, mutta enempi sportti, kuin SportTourer.
Siis nyt on alla VFR1200F ja tässä tärkeimmät syyt tällä hetkellä.
MP:n turvallisus ei ole passiivista turvallisuutta, miten pärjäät on kaikki aktiivisuuden puolella. Ja parhaiten pärjäät kun pidät aina riittävän etäisyyden muuhun liikenteeseen ja voit säätää ajamisen millin tarkasti! - Ja olemalla aina valpas.
Siis loistavat jarrut pitää olla, että pysähtyy aina paremmin kuin mikään muu - siis kuin MP.
Ja kova suorituskyky pitää olla 120 kmh:sta pitää lähteä kuin tykki - aina selvästi kovemmin kuin mikään muu - siis kuin MP, myös 150 kmh:sta jne. Ja kapea pitää olla, että mahtuu ahtaistakin raoista.
Siis summasummarum. Sellainen laite, että osumat voi välttää parhaalla tavalla.
Ja tuohon pysähtymiseen ei sitten mitään kikkailua, että mikä se paraiten pysähtyy MP, h-auto, kuorma-auto, rekka etc.
