Osaltaan olosuhteiden pakosta tulin moottoripyörän omistajaksi viime syksynä. Viimeksi on pyörä ollut alla kutakuinkin 8v sitten (ER-6n). Nyt pihasta löytyy ameriikkalainen tekele.
Kawasakin kanssa ajelin gore-ajopuvulla ja umpikypärällä. Nyt, kun jalat edellä etenevä vekotin on kyseessä, piti varusteetkin hankkia sen mukaan. Eli nahkatakki ja kevlar-farkut. Tosin nyt farkut vaihtui nahkahousuihin (ei semmoiset kiiltävät YMCA-housut

). Ja tietenkin avokypärä.
Nahkavehkeistä ei kyllä enää ole paluuta tekstiileihin. Sen verran hyviltä ne päällä tuntuu. Mutta se kypärä...
Aluksi hommasin ihan
perus mustan avopotan. Sitten alennukseen tuli aiemmin haikailemani
keltainen flake-avopotta. No tottakai kaksi kypärää menee. Näissä erona on se, että mustassa on musta visiiri, keltaisessa ei. Eli vielä erilaisetkin!
Kunnes yksi päivä ebaystä löysin
Dieffeltä vieläkin hienomman kypärän. No, meneehän se kolmaskin. Tässä vaiheessa piti jo alkaa miettimään, että mites näitä ehtii käyttää. No ei ehdikään!
Vähän aikaa ajeltuani alkoi pyörimään päässä se tosiasia, että avokypärä on aika turvaton. Vaikka oma naama onkin aika ruma, niin siltikin se on kauniimpi näin kuin ilman asfaltin hellää muotoilua. Eli sitten seuraavaksi umpikypärän etsimistä. Semmoinen löytyikin samantien (taas alennuksesta, koska K&K). Eli sitten kypäriä onkin jo neljä. No ok, viisi jos tuon yhden liian ison Reevun laskee mukaan. Mutta sen viime vuosien elosta ei ole sen tarkempaa tietoa, niin taitaa olla ennemminkin kaatiskamaa.
Avokypärän kanssa ajaessa on kokoajan ollut semmoinen pieni häiritsevä tunne. Viima pureutuu takaraivoon saakka ja muutoinkin jollain tavalla siitä ajamisesta ei ole nauttinut. Homma helpotti, kun laitoin pelkän Buffin lisäksi kypärähupun. Sillä sai semmoisen tiiviin paketin, että homma alkoi tuntua hyvälle.
Umpikypäräksi valikoitui
avattava umpikypärä, osaltaan jo sen takia koska en ennen ollut tuommoista edes hypistellyt. Odotukset oli siis korkealla, kun ekan kerran pääsi vetämään kypärän päähän ja lähtemään kohti auringonlaskua.
Paitsi, että nyt oli ongelma. Umpikypärä ei tuntunut sitten yhtään "omalle" kypärälle! Sitä jotenkin vain kokoajan odotti sitä avokypärän avoimuutta ja vapautta. Umpikypärä ahdisti. Joo, kyllähän umpikypäräänkin tuli ne tuoksut yms yms ihan samalla tavalla, mitä avokypärään, mutta silti se jokin vain uupui. Saihan tuonkin kypärän auki, mutta sitten tulin vainoharhaisen pelokkaaksi kaikesta banaanikärpästä suuremmasta, koska eihän tuon alla mitään laseja tule käytettyä kuten avokypärällä. Yli 50km/h en tuolla kypärällä edes kokeillut, koska muotoilun puolesta jo arvelin sen olevan ihan turhaa.
Loppujen lopuksi kaikkea sitä, mitä avokypärällä vihasin, jäin umpikypärällä kaipaamaan. Vaikkakin päästäkseni lähimpään tuppukylään joudun ajamaan 15km hiekkateitä ja Jyväskylään se +60km yhteensä, on siltikin avokypärä minun valinta. Kyllähän sillä on suurempi vaara saada naama rullalle jne, mutta jos alkaisin semmoista pelkäämään, voisin myydä pyörän samantien pois. Ja ehkäpä sillä omalla ajotavalla/alla olevalla perseenpäristimelläkin on oma osuutensa siihen, mikä on se mahdollisuus onnettomuuteen joutumiseen on.
Minun valintani käyttää avokypärää on siis kokonaan sitä, mistä itse tykkään. Ei ulkonäön tms takia. Kyllä tuo umpikypäräkin päähän vielä eksyy, jos sateen vaaraa on. Mutta muutoin se taitaa jäädä kaapin päälle koristeeksi.
E: Se piti vielä lisätä, että olisi pitänyt kerralla sijoittaa SIIHEN avokypärä eikä ostaa useampaa. Tosin onhan se kiva, kun on valinnanvaraa, mutta turhaahan se silti on.