Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

[Foo-Man]

Aloitan ensimmäistä ajokauttani kunnon moottoripyörällä ja haluan kuulla teiltä, rakkaat motoristit, omakohtaisia kokemuksia onnettomuuksista. Ennen kaikkea, mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai jättää tekemättä jne... jotta ei olisi rysähtänyt, kontannut jne...  

Viimeksi tänään juttelin erään ihmisen kanssa, joka oli hakenut elämälleen vauhtia teho-osaston kautta kaaduttuaan moottoripyörällä. Nopeutta oli alle 80km/h, mutta kallistus ja tien pinnassa ollut vaurio -> lepikko kutsui kirjainmellisesti.  

 

[HiTec]

Kerran olen kontannut hiukka pahemmin - cityskodella

Tämä(kin) vain omaa hölmöyttä - piti keväällä kokeilla kuinka ne kipinät skoden keskijalasta lensikään ja pimeän kulman takana ei vielä lakasu-lakasu -kone ollutkaan käynyt

Eli MALTTI on ehkä se yksi parhaista turvatekijöistä

 

[Korppi]

Tuo HiTecin mainitsema moka on käynyt itsellenikin. Hiekkaa kannattaa oikeasti varoa. En nyt oikein tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin - muuta kuin olla vain tarkkaavaisempi ja maltillisempi.

Toinen juttu on sitten varusteiden merkitys noin yleensä. Tulin joskus runoilleeksi pidemmänkin selityksen aiheesta, johon muutkin sitten vastailivat omien kokemustensa puitteissa. Voi kannattaa lukea, jos olet suunnitelut ajelevasi farkuissa tms. Linkki juttuun on: TÄSSÄ.

 

[Sartre]

Oma ohjeeni olisi, että risteykset ovat aina liukkaita, niin sateella kuin kuivanakin. Suomen tieliikenteessä kurvaileva autokanta tuntuu olevan niin vanhaa, että vähintään puolet autoista tiputtelee öljynsä, minnekäs muualle kuin juuri risteykseen. Siinä kun lippaat, niin on pahimmassa tapauksessa muutama kymmenen tonnia rekkaa sinun ja pyöräsi päällä. Meikäläinen oli onneksi jonon viimeisenä, joten ainoastaan itsekunnioitus ja lompakko oli koetuksella...

 

[Yamaha1]

Hiekka, varsinkin just nyt keväällä kun ei ole vielä lentäny/lakaistu tieltä pois. Kaverin kevarilla vetasin lipat aikoinaan kun etusen vetas lukkoon... Sen jälkeen tulee katottua noi hiekka/epäpuhtaudet tiellä aika tarkkaan.  

 

[Foo-Man]

Kiitti korppi tosta stooristasi. Juu, ei tingitä ajovarusteista ei  

 

[seku]

Foo-man esittää kysymyksen. Vastaukset ovat hyvää tarkoittavia. Pyrkimys on ollut vastata. Siihen pyrin itsekin.
On niin monta tilannetta, keliä, ympäristöä. Kun harkitset itse, niin teet toivoakseni oikeat ratkaisut. Mietit, minkä valitset totutteluympäristöksi: lähdetkö suoraan Stadiin, jossa liikennetiheys on suuri, rytmi ikävä, vai menetkö susirajan taakse: kehäkolmosen tuolle puolelle, vaikka Nurmijärvelle. Siellä on tilaa hakea tuntumaa, rauhaa. Hyvähän se olisi käydä vielä ennakoivan ajon kurssi sillä prätkällä. Todistaisit siinä itsellesi, että just sen hallitset -noin alustavasti. Näyttäisit siinä, miten lähelle optimipistettä sen jarrutat, satanen silmässä jarrukeiloilla ja saisit opastajilta merkittävät kehut.
Älä hae haasteita, ennen kuin olet valmis. Niin moni lähtee ”kokeneemman” mukaan, idiootin, joka näyttää kuinka kovaa voi ajaa. Sellainen tappoi viime kesänä kaverinsa, joka oli ensi kertaa koeajossa, sillä prätkällä, perässä. Se kosketti. Aja omaa vauhtiasi, kunnes olet varma. Autoilija tulee kolmion takaa yllättäen. Tiellä on aina silloin soraa, kun et sitä odota. Negatiivinen lottovoittaja löytää sieltä jopa öljyä. Emme halua nähdä sinua otsikoissa. Näytä osaamisesi itsellesi ja alkuun pienemmissä vauhdeissa. Kun se on sulla selkärangassa, anna palaa, jos veri vetää, mutta tosi vauhdit vaan radalla.

 

[rico]

Seku kirjoitti hyvin. Omalta osaltani kysymykseen mitä olisi pitänyt tehdä toisin vastaisin seuraavasti; Olisi pitänyt ennakoida, tarkkailla muita, vähentää nopeutta ja pitää riittävä turvaväli.
Uskon, että sopivasti näitä temppuja käyttäen kuolleiden ja loukkaantuneiden motoristien lukumäärä olisi joka vuosi jäänyt huomattavasti pienemmäksi.

Ongelma on vain siinä, että ei millään voi aina tietää, mitä näistä keinoista pitäisi käyttää ja milloin. Sen tietämiseen auttavat toki järki, kokemus ja hyvä tuuri. Ja joskus harvoin, kun nämä eivät riitä, enkelit.

 

[R1100]

Jokainen onnettomuus on erillainen, joten kaikkia ei taida pystyä analysoimaan.

Minä kehoitan käyttämään malttia, malttia ja malttia sekä mahdollisimman ennakoivaa ajotapaa.
"Kokeneiden" juttuja ei aina kannata ottaa todesta, vaan suodattaa kylmästi ainakin puolet pois. Eikä "kokeneiden" ajotyyliä kannata ryhtyä peesaamaan.
Itse pyörine kanssa pitkään pelanneena (n.200.000 km ja taitaa olla ylikin.) pelkän uuden pyörän rajojen ja ominisuuksien sisäistäminen vie n. 5.-10.000 km. Tälläkin kyllä kirjoittelee kavereita jotka ovat laittaneet eka pyöräksi esim. 600 cc kyykyn ja vaihtaneet sen tonniseen muutaman kuukauden ajon jälkeen "koska ominaisuudet loppuivat" Kateeksi käy heidän taitonsa oppia uusia asioita, mutta todellisuudess kysymys on egon ominaisuuksien pienuudesta joita pönkitetään isolla pyörällä.

Ajele ihan rauhallisesti ja mahdollisimman ennakoivasti, opettele hallitsemaan pyörä joka tilanteessa. Ja jos mahdollista ehdottomasti kursseille

 

[aksu]

Moto-lehden v 2003 3 ensimmäistä numeroa sisälsivät melkosta hyvän tietopaketin turvallisemmasta ajamisesta. Antoi paljon ajateltavaa, vaikka olen selvinnyt onnettomuuksitta vuodesta 1973.

 

[JIMJAK]

Onneksi ei mitään olisi tarvinnut tehdä toisin, koska vielä elän ja kävelen. *kopkop*

Tien pinta hiekkoineen, öljyineen, maalauksineen, koiranpaskoineen yms on oltava ajaessa jatkuvan tarkastelun kohde.
Se gummipinta-ala mikä pitää sut hengissä ei ole prätkällä järin suuri...

Pieni vinkki: ÄLÄ KOSKAAN lähde ohitukseen, ellet ole 100% varma että sinut on havaittu (Paitsi radalla).

Loistavaa prätkäkesää ja runsaasti kilometrejä!

 

[väiskii]

Joo itsellä tapahtui ehkä se pahin.. eli auto tuli päälle n. 100km/h .. oli yö ja se oli ohittamassa muita autoja ja tuli mun kaistaa vastaan.. miettimis aikaa jäi ehkä siksi koska aloin heti jarruttaa

auto tuli aivan pientareen reunaa vastaan joten arvelin sen väistävän laitaan.. itse en ois mahtunut ohi laidasta muuta kuin sen rumpuputken kautta joka vei lähi taloon.. väistin keskelle kaistojen väliin... vauhti putosi koko ajan ja luulin jo selvinneeni säikähdyksellä kun PAM! auto kääntyi eteeni ja onneksi vain hipasi mua. pyörä paskaksi tikkejä, murtumia ja sairaslomaa.. traumoista ei vielä tiedä ennekö ajokausi alkaa
nyt ainakin odotan ajokautta

syynä tähän oli ettei se auto ollut huomannut mua vaikka vilkutin sille valoja.. eli tärkein ohje on asennoitua niin ettei se auto ehkä huomaakkaan sua.. itse seuraan muita autoja ja risteyksissä jopa niiden kuskeja ja tarkkailen huomaako ne mut tähän mennessä on monesti täytynyt jarruttaa kun joku on tullut eteen..


väiski transalp

 

[poohnalle]

Näin keväisin kannattaa kiinnittää huomiota niskan alueen jäykkyyteen ja sen poistamiseen. Elikkäs muistetaan pyörittää sitä päätä oikein kunnolla tuolla ulkona. Havainnointi ja yllättäviin tilanteisiin varautuminen on kaiken a ja å.

Kornia, mutta totta, on että auton kanssa jää aina kakkoseks. Kannattaa asennoitua niin, että autoilija ei sinua luultavasti ole huomannut. Näin säästyy hermoja, kun ei aina tartte ottaa kypärän sisällä mielettömiä pultteja, jos ja kun auto kiilaa risteyksestä eteen tai jotain muuta vastaavaa. Ja paljon mahdollista, että tämä tarkkaavaisuus ja ennakkoluuloinen käsitys autoilijoista joskus pelastaa henkesi.

Itse olin ajanut kaksipyöräisellä monia vuosia ennen auton rattiin kapuamista, ja olen huomannut, että suhtaudun liikenteeseen täysin eri tavalla kulkuneuvosta riippuen. Nelipyöräisellä ajotyyli on paljon huolettomampi ja joskus jopa hieman offensiivinen ja aggressiivinen. Ei kovin terveellistä. Kaksipyöräisellä ajaminen taas on todella defensiivistä, ja epäluuloisen varovaista, ihan terveellisellä tavalla. Ei autoilijoihin kuitenkaan ihan paranoidisti tarvitse suhtautua.  

Jos on enempi autolla ajellu, niin aina kun iskee kypärän päähän niin pitää muistuttaa ittelleen millä pelillä sitä ollaan tuonne asfalttiviidakkoon lähdössä. Valitettavasti siellä usein vallitsee kanssa viidakon lait. Survival of the fittest, lets beat the odds.  

En mie ny sitä tarkota, et tarvis olla joku, joka ei sitten selviä.  

 

[jjp]

Mullakaan ei ole oikeen mitään mitä olis pitänyt tehdä toisin, kun kerta ei oo vielä rysäytetty. Tuurilla. Muutaman kerran on ollut lähellä.

Yksi asia on muistettava. Olet näkymätön. Kulaan ei väistä sinua. Vain sinä voit välttää onnettomuudet. Se on sinusta itsestäsi kiinni. Siis pidä silmät auki.

 

[tapjar]

"Kokeneiden" juttuja ei aina kannata ottaa todesta, vaan suodattaa kylmästi ainakin puolet pois. Eikä "kokeneiden" ajotyyliä kannata ryhtyä peesaamaan...

Ajele ihan rauhallisesti ...

Mulle kävi joskus 10 vuotta sitten niin, että lähdettiin menemään mutkatietä, kokematon kaveri ajeli perässä. Pidin ajattelemattomasti urheilullista vauhtia päällä kun kaveri tuli ensi kertaa takana minkä kerkesi. Vauhti oli hänelle liikaa ja hän koitti yhdellä suoranpätkällä saada mut kiinni ja veti suoran päätteeksi etujarrulla pyöränsä alta ja pellolle. Onneksi pellolle, sillä vahingot kohdistuivat vain muoviin, metalliin ja egoon. Kyllä opetti olemaan provosoimatta kavereita kaakottamaan jos vaikka joku tuntuukin olevan yllytettävissä.

Älkää innostuko jos joku haluaa ajaa kovempaa kuin mikä teistä tuntuu sopivalta. Kun on itsetunto kohdallaan, ei tarvitse päteä kaveriporukassa sillä että on ensiksi siellä mutkatien päässä vaikka kuinka vauhti hirvittää. Sitten kun kokemus karttuu ja tuntuma omaan kulineeseen paranee, voi nostaa nopeuksia urheilullisemmaksi vaarantamatta tietenkään muita tielläliikkujia.

 

[Guest]

Tien pinta hiekkoineen, öljyineen, maalauksineen, koiranpaskoineen yms  on oltava ajaessa jatkuvan tarkastelun kohde.
Se gummipinta-ala mikä pitää sut hengissä ei ole prätkällä järin suuri...

Toi on niin totta...tienpinta on se, joka motoristia eniten kiinnostaa.
Olin kokoontumisajossa Siitamassa ja juttelin erään kaverin kans aamusella ruokapöydäss.Selitin hänelle, mitä kautta olin ajellut ja kerroin kauniista mutkatiestä.Kaverin vastaus sai minut naurahtamaan.Hän vastasi, että " joo, ja pinta on hyvä ja uusi".
Sellaista lausetta et kuule kotilokuskin suusta.

 

[Pianonvirittäjä]

Ajele ihan rauhallisesti ...

Mulle kävi joskus 10 vuotta sitten niin, että lähdettiin menemään mutkatietä, kokematon kaveri ajeli perässä. Pidin ajattelemattomasti urheilullista vauhtia päällä kun kaveri tuli ensi kertaa takana minkä kerkesi. Vauhti oli hänelle liikaa ja hän koitti yhdellä suoranpätkällä saada mut kiinni ja veti suoran päätteeksi etujarrulla pyöränsä alta ja pellolle. Onneksi pellolle, sillä vahingot kohdistuivat vain muoviin, metalliin ja egoon. Kyllä opetti olemaan provosoimatta kavereita kaakottamaan jos vaikka joku tuntuukin olevan yllytettävissä.

Älkää innostuko jos joku haluaa ajaa kovempaa kuin mikä teistä tuntuu sopivalta. Kun on itsetunto kohdallaan, ei tarvitse päteä kaveriporukassa sillä että on ensiksi siellä mutkatien päässä vaikka kuinka vauhti hirvittää. Sitten kun kokemus karttuu ja tuntuma omaan kulineeseen paranee, voi nostaa nopeuksia urheilullisemmaksi vaarantamatta tietenkään muita tielläliikkujia.[/QUOTE]
Hyvä pointti! Toi kannattaa muistaa kun lähdetään porukassa ajamaan, jossa on eritasoista kuskia mukana. Mukana on kuitenkin joku, jonka on "pakko" pysyä kokeneemman vauhdissa mukana. Fiksua ottaa vastuuta kaverista myös tässä mielessä.

Kun ostin nykyisen pyöräni, niin käytiin saman tien kaverin kanssa viikkaamassa yhtä hyväpintaista mutkapätkää. Kanttia olis kysynyt pysyä oudolla pyörällä kaverin R6:n kyydissä mukana, vaikka olenkin jo nähnyt useammankin kilometrin pyörän selästä. Mut eipä ollu häpee olla ei ihan niin nopee...

 

[Fum28]

Pakko yhtyä tohon HIEKKAteoriaan eli viime kesänä melkein kahdet lipat ja molemmilla kerroilla syynä HIEKKA asfaltilla