Sanoo etten koskaan halua viettää aikaa hänen ja 2v poikamme kanssa, paska puhetta. Ei mikään estä meidän heittämässä pyörällä kesällä reissuja, tosin poika joutuisi jäädä hoitoon. Väittää että menen tostanoin vaan silloin kun huvittaa eikä hän voi, ei kuitenkaan koskaan avaa suutaan jos haluaa lähteä johonki tai ehdota mitään.
Keskusteleminen on vaikeaa - oikeasti. Se on kirjoittamallakin, niin saati sitten livenä puhumalla. Toisille se on vaikeampaa ja toisille helpompaa. Rakentavan keskustelun mahdollisuuden voi torsota yksikin osaamaton osapuoli. Sori - menee ehkä vähä filosofian puolelle
Mitä kiistaan tulee, niin faktaa pöytään. Onko vaimolla pointti olettaa, että hylkäät yhä useammin hänet ja lapsenne? Viekö jokin muu harrastus jo aikaasi siten, että hän kokee jo nyt läsnäolosi puutteelliseksi? Mikäli tällä osastolla on korjattavaa, niin mieti voitko tehdä jotain. Ehkä asiaa voi korjata jopa parempaan suuntaan, vaikka taloudessa uusi harrastus sinulla olisikin?
Ellei, niin sitten kyse on ehkä tiedon puutteesta. Et ole kyennyt vakuuttamaan vaimoasi siitä, mitä tuleman pitää. Hänellä on visio moottoripyörän vaikutuksesta elämäänne ja sinulla omasi. Ehkäpä hypoteettiset mopoilusuunnitelmat tulevaksi kesäksi auttaisivat? Esitä vaimollesi miten olisit poissa ja mistä se aika mopoiluun tulisi. Mihin aikaan vuorokaudesta luulet ajelevasi? Arkisin vai viikonloppuisin? Työmatkaa vaiko pitkiä kotimaanrundeja? Vaadi vähä enemmän ja anna siitä hiukan periksi. Luulisi sieltä kompromissi löytyvän. En ihmettele yhtään, jos siellä vastapuoli olettaa, että pyörän saatuasi joka hemmetin viikonloppu menee kavereiden kanssa reissussa - eikai sitä kukaan perheenäiti halua.
Vaimosi saattaa myös pelätä terveytesi/henkesi puolesta, vaikkei sitä kerrokaan. Olethan ostamassa kaikki tarpeelliset suojavarusteet mopoilua varten? Onko henki- ja tapaturmavakuutus ok? Ajatko jonkin opetuskurssin ennen päristelyn aloittamista vai aiotko hypätä satulaan koska A on kerran ajokorttiin ilmaiseksi annettu. Kannattanee vähän tästäkin keskustella. "Ei se oo vaarallista - ei siinä mitään satu" - on paska perustelu.
Harrastukset (omatkin!) ovat tärkeitä mielenterveyttä ja ihmisen yleistä hyvää oloa tukevia asioita. Meillä ainakin rouva ymmärtää, että toisinaan kummankin pitää saada tehdä juttuja, jotka toisesta vaikuttavat järjettömiltä. Ei tässä nyt ihan mahdottomasta harrastuksesta kuitenkaan ole kysymys vai hä...
Minä en meidän parisuhteeseen oikein soveltaisi tuota "ostan väkisin" - toimintamallia. Toki jos samoin toimitaan jo nyt muutenkin, niin mikä ettei, mutta kannattaa muistaa, että ensimmäisen kerran jälkeen siitä tulee tapa.
Ei mulla muuta.
