Laos d4
Tällaista on moottoripyörämatkailu aidoimmillaan..
Eilen suunnittelin matkan jatkoa hotellin altaalla.
Päätin täyttää kansalaisvelvollisuuteni ja se onnistuisi hyvin Pattijoella, kuten isot pojat sanovat.
Matka sinne veisi hissukseen ajallen pari päivää Vientianesta.
Muutama ränkylä oli vielä taskussa joten tankki täyteen ja reitille osui sopivasti Honda huolto, jossa vuokraamon vaatiman öljynvaihdon 1000 kmn välein sai toteutettua, mukaan tuli ylijäänyt öljy.
Ystävyyden silta vie yli Mekongin ja rajalla on ruuhkaa. Täällä hoidetaan rajamuodollisuudet erikseen henkilöille ja ajopeleille. 20 minuuttia jonossa, minuutin käsittely ja käden viittaus ulos ajopuomille.
Puomilla automaatti kysyi kuittia. Mitä kuittia, jotain automaattia olisi pitänyt käyttää, ohjeet siihen olivat näkyvillä, mutta kun en ymmärrä noita matokirjaimia. Kutsu tiskille näyttämään papereita. Ei riittänyt tarjoamani paperit, vihreä paperi tulisi näyttää. Mikä hiton vihreä, ai niin se jonka laitoin tankkilaukkuun kun tulin maahan. Missähän??? Löytyi se, mutta edellispäivän sade oli tehnyt tehtävänsä. Paperi oli heikossa hapessa ja leimat liuenneet vain muistoksi. Eka virkamies tuijotti paperia hämillään ja ojensi sen seuraavalla, joka eleettömästi täräytti siihen pari leimaa, pisti pinoon ja viittasi minut tieheni.
Ennen siltaa tiet menivät ristiin ja liikenne vaihtui vasemman puoleiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että isoin osa ajaa vasemmalla puolella.
Taikun puolella pyörä parkkiin ja puolen tunnin jonotuksen (jessus näillä ihmisillä on papereita) jälkeen pääsin lyömään pumaskat sheriffin eteen. Millä olet tullut tänne? Moottoripyörällä ja naputin sinistä korttia ja Vietnamin maastavientilupaa. Heppu ohjasi minut tiskille 7A, josta minut ohjattiin vastapäisen kopin tiskille “ajoneuvo selvitykset”, löin pumaskat pöytään jolloin hämmentynyt tyttö tiskillä hihitellen ohjasi minut kanavalle 4.
Nyt oli minun vuoro hämmentyä, kanava neljä oli kuitenkin vain saman tiskin neljäs luukku.
Typy tuli sinne itsekin, jolloin luukun sisäpuolella oli kaksi hämmentynyttä, ja hermostuneesti hihittävää tyttöä jotka tutkivat ohjeita kännyköistään. (Ja joku joka nukkui lattialla).
Minun olisi pitänyt hankkia 30 päivää aikaisemmin maahantuontilupa bernerin sisarministeriöltä.
Pääsyä ei siis pyörälle ollut, sen olisi voinut jättää rajalle ja mennä itse yli.
Nätti ehdotus, mutta kun pyörä ei edes ole minun.
Ja takaisin Laosiin. Pyörän selvityspaperit, se vihreä oli jäänyt poistuessani tullin tiskin taakse pinoon. Viisumissa on vielä potkua, mutta salliiko se useamman rajan ylityksen?
Laosin tullissa minut ohjattiin ilmeisesti tulopuolen ainoan englantia puhuvan tiskille. Kyseessä oli diplomaatti- ja VIP-käsittelijä. Paljon palaveria eri kollegoiden kanssa, sitten menimme huoltorakennuksen läpi poistuvien puolelle hakemaan sitä vihreää lappua. Jeesus, mutta niitä oli isot pinot. Onneksi vain yksi oli ryppyinen ja se erottui jo kauas.
Sitten sisälle taloon, palaveria, pulinaa ja leimoja. Sitten kaikki oli OK ja sain luvan poistua.
Se kuitenkin peruuntui nopeasti jonkun kahta isoa tähteä kauluksessaan kantavan väliin tuloon. Pieni palaveri ja herra lähti paperieni kanssa jonnekin, tuli pian takaisin ja sitten homma oli selvä. Koko ruletti vein reilun puolitoista tuntia.
Muistelen taannoista mm. Valko-Venäjän ja Ukrainan kautta mennyttä reissuani.
Itseasiassa Ranskasta Englantiin viime kesänä oli hiukan samanlaista, mutta siellä paloi kyllä minultakin käpy, ja taisi mennä yhdeltä ranskalaiselta haaskalta päivä pilalle.
Matkasuunnitelma siis vaihtui taas ja tällä kertaa lennosta. Vientianen kautta ei kannata mennä, siispä naviin uusi reititys. Vaikka valitsin kuinka läheisen reittipisteen, navi laati reitin aina Thaimaan kautta. Vähän sama tilanne, kuin Laosiin tullessani, kun sekä maps.me ja googgeli molemmat ohjasivat ikään kuin takakautta.
Päätin että paskat ja lähdin ajamaan tunteella. Rahat oli käytetty joten ATM oli tarpeen, onneksi niitä on täällä tiheästi. Ensimmäisessä oli lappu luukulla.
Ensimmäiset 30 km aivan kelpo asfalttia joka loppui, aivan kuten kartta kertoi 90 asteen kurviin joka oli kuin odottamassa tien jatkamista.
Asfaltti jatkui kurvin jälkeen hiukan kapeampana kunnes tulin risteykseen josta viitta opasti jatkamaan hiekkatietä. Tie oli pehmeä, punainen ja 9 km pitkä.
Yllättäen opaste oli oikeassa ja päädyin sinne mihin halusinkin. Pysähdyin tarkastamaan laukkujen kiinnityksen jolloin totesin, että öljypullon korkki ei ollut öljynpitävä ja vedenpitäväksi mainitun kassini pinta ja mustekalat oli öljytty.
Tien varressa on paljon roskaa ja juuri kohdalla oli ihan kelpo rätti, johon pyyhin isommat öljyt.
Seuraava ATM antoi odottaa itseään ja kun sellainen tuli vastaan se ei kelvannut korttiani, onneksi ei kuitenkaan syönyt sitä.
Viimein löysin toimivan automaatin ja nostin 200 € vastaavan summan ränkylöitä.
Matka jatkui, pensaa ja rahaa paloi, seurasin ymmälläni rahojen hupenemista, hitto näitä nollia.
Viimein alkoi ilta lähestyä ja kirjauduin erään huoltoaseman wifiin ja varasin sopivan matkan päästä hotellihuoneen kehutusta ja siistin näköisestä hotellista. Hotelli oli aivan kaupungin keskustassa ja reittikin oli aivan suora. Kaupunkiin tultaessa pääkadun seitsemännestä risteyksestä vasemmalle ja toisesta oikealle.
Aikaa kului ja minun oli pakko tarkastaa että olen reitillä. Navii näytti että anna palaa. Päivällä 90 laukannut Honda kiisi nyt illan viilennyttyä yli satasta.
Usko kuitenkin loppui ja pysähdyin kovistelemaan Navia ja aloitin koko navigointi alusta. Hitto
yli neljäkymmentä km pitkäksi ja yö oli laskeutumassa.
Pimeässä on pimeää ja päivällä näin kaksi roadkilliä, vasikan ja koiran, jonka väistämistä yrittänyt rekka oli ajaa minun ylitse.
Navin laitoin tankkilaukun taskuun ja se ohjasi minut suoraan hotellille. Hotellia vain ei ollut. Naapurusto ei tiennyt moisesta mitään, ei tosin englannistakaan. Katuosoitetta navi ei löytänyt lainkaan.
Hiki ja väsy alkoi painamaan, yöpaikka täytyi löytää. Lähistöllä oli yksi hotelli, jessus mikä läävä, mutta sai kelvata. 7 € yöltä. Kun paikan isäntä näytti minulle huoneen, hän myös suihkutti sinne hyönteismyrkkyä. Aamiaisesta en kysynyt, oli tahi ei, täällä en sitä syö.
Tallensin hotlan paikan naviin, epäilen etten sitä löydä siltikää, joten otin kuvan hotellin kyltistä.
Osuin iltatorille jonka vieressä oli alkuperäinen hotellini, tosin ulko-ovi ketjulla lukittuna.
Söin iltatorilla, tilasin laskun jonka summasta jäi puuttumaan 2 centtiä vastaava summa. Sen sain sentään anteeksi.
Takaisin yöpaikkaani ja samaa yksisuuntaista katua jota olin torille tullutkin, mutta toki vastavirtaan. Eipä tuo herättänyt mitään tunteita kanssaliikkujissa
Iltapäivän kulutus 200 €, minua on jossain kohtaa huijattu, helvetin nollat. Tarkemmin laskettuna olin nostanut 20 €, helvetin nollat.
Seuraavan päivän ajo suunnitelma vaati myös Kambodchan offline kartan, jota en ollut ladannut koska sen aika olisi ollut myöhemmin.
Kyselin läävän salasanaa… no waifai…
Tällaisia päiviä ei montaa tarvitsisi kohdalle osua….koko elämän aikana.
Äänestäminen saa tapahtua joko Phon Penhissä tai HCMC:ssä.
JP
Jaksamisia sinne lämpimään 