Joikhu
New member
Kirjoittelenpa tänne pienen kertomuksen Assenin 2007 MotoGP:stä ensikertalaisen silmin. Kertomuksessa liikutaan moottoripyörän sijaan jalkaisin ja autolla, mutta reissun kohde liippaa sen verran aihepiiriä että jospa tällekin kertomukselle olisi foorumissa tilaa
Ensinnäkin pohjatietona todettakoon että kyseinen GP oli allekirjoittaneelle ensimmäinen ison luokan kisatapahtuma Suomen rajojen ulkopuolella. Kokeneille reissaajille monet meidän tekemät mokat tuntuvat varmasti tyhmille, mutta niinhän sitä sanotaan. Suomalaisen pitää oppia kaikki kantapään kautta
Aloitetaan siis kerronta...
Reissu alkoi jo tiistaina 26.6 lennolla Helsingistä Düsseldorfiin jossa emännyksen kanssa vietimme muutaman päivän kierrellen kaupungissa ja ihmetellen kellojen hintoja näyteikkunoissa. Kallein jonka löysimme maksoi rapiat 33000€ ja Rolexin olisi saanut puolet halvemmalla, päätimme sijoittaa rahat ennemmin kaksipyöräisiin. Lennot molempiin suuntaan lennettiin Air Berlinellä. Varasimme liput jo helmikuussa ja hinta oli huimat 1€ (+verot) per naama / suunta. Vinkkinä tulevaisuutta ajatellen...
Matka jatkui torstaina vuokra-autolla tuttavan luo Hollannin puolelle Venloon. Venlo toimi tukikohtana loppureissulle ja tuttavani oli myös hankkinut Assenin TT:n liput valmiiksi. Keväällä, ennen lippujen tilaamista, mietiskelimme että millaiset paikat ottaisimme. Neljälläkympillä saisi paikat nurmipenkalle ja siihen 12€ lisää niin irtoaisi istumapaikka. Asiaa pohdittuamme päätimme ottaa seisomapaikat ajatuksella "kai sinne nyt sekaan mahtuu"... (väärin päätelty...)
Matka kohti Assenia alkoi Venlosta klo 7.15 lauantaina aamulla. Edessä oli 240km ajomatka pitkin Hollannin hyväkuntoisia ja rauhallisia (suhteessa Saksaan) moottoriteitä. Matka taittui rattoisasti ja taivaskin selkeni pohjoista kohti edettäessä eli sadevarusteet saisi todennäköisesti jättää autoon. Kaksi kolmannesta matkasta hujahti todella nopeasti mutta sitten alkoi tökkimään. Autojen määrä lisääntyi lisääntymistään ja lopulta seisottiin ruuhkassa. Kaistojen välistä meni moottoripyöriä jatkuvalla syötöllä katkeamattomana letkana. Hiljalleen nytkyteltiin autolla eteenpäin ja samalla ihmeteltiin pyörien määrää - niitä oli satoja ja taas satoja. Ruuhkaa kesti ehkä n. 15km ja 1,5 tunnin ajan. Syy oli moottoritien ramppi johon kaikki yrittivät pakkautua. Kun siitä tulpasta selvittiin edessä oli taas hyvin vetävä motari.
Moottoritietä vaihdettuamme Asseniin oli matkaa n. 40km. Puolet siitä meni hyvin, kunnes löysimme taas itsemme seisomasta moottoritiellä automeren keskellä. Moottoripyörien virta muodostui taas kaistojen väliin ja se jatkui loputtomana horisontista horisonttiin. Manasin ehkä kymmenen kertaa että olisi pitänyt lähteä pyörällä - valitettavasti se ei vaan ollut mahdollista tällä kertaa... Ruuhka mateli ja mateli - odottamista ja taas odottamista. Loputtomalta tuntuvan ajan jälkeen edessä oli kyltti jossa autoja kehotettiin ottamaan ramppi nro 31 ja moottoripyörien nro 33. Assen tuntui olevan jo kovin lähellä - melkein pystyi jo haistamaan 2-T pyörien pakokaasut. Vilkaisu kelloon ja ehtisimme juuri ja juuri paikalle ennen satapiikkien sinkoamista radalle.
Nousimme rampilta 31 kuten oli käsketty. Seuraavassa risteyksessä oli poliisi ohjaamassa liikennettä ja kyltti ASSEN TT. Sinne siis ja fiilis alkoi kohota, kohta oltaisiin perillä. Ajoimme eteenpäin ja odotimme viittaa joka ohjaisi meidät oikealle tielle - turhaan. Ei opastetta, ei kylttiä ei mitään. Suunnilleen. 25min ajon jälkeen tupsahdimme pieneen kylään ja totesimme kartalta että olemme ihan jossain muualla kuin Assenissa (tiedän - olisi pitänyt lukea karttaa jo aiemmin). Ei muuta kuin auto ympäri ja kartta kouraan ja navigoimaan. Monet muutkin autoilijat ja motoristit harhailivat ja etsivät oikeaa suuntaa. Ei voi ymmärtää miksi meidät ohjattiin pois motarilta, annettiin suunta mihin ajaa ja sitten ei minkäänlaista opastusta. Mukana autossa oli kaksi kipaletta aitoja Hollantilaisia jotka myös ihmettelivät tapahtunutta... Jouduimme tekemään noin 45km ylimääräisen lenkin mutta lopulta olimme perillä.
Johtuen ylimääräisestä lisälenkistä saavuimme parkkialueelle suunnilleen 11.30 sikäläistä aikaa. Äänestä päätellen 125cc olivat jo radalla ja emme edes ehtineet sisälle rata-alueelle kun kisa oli ohi. Pienen manailun päätteeksi aloimma käppäilemään kohti ennalta suunniteltua kohtaa radalla heti ensimmäisten mutkien jälkeen. Nousimme mutaiselle (kiitos edellisen päivän sateiden) nurmipenkalle ja totesimme että väkeä on aivan tajuttomasti. Ei toivoakaan että penkalta olisi löytynyt paikkaa katsoa kisaa. Eniten ihmetytti roskan määrä jonka ihmiset olivat saaneet jätettyä ympäristöön. Joka paikka oli täynnä tyhjiä kaljamukeja ja muuta roinaa. Toisaalta eipä alueella juurikaan näkynyt roskiksia joten kaippa roskat oli tarkoituskin heitellä ympäriinsä. Tuntui suomalaisesta vaan kovin kummalliselta - "Vanhaa Eurooppaa" kun aina pidetään niin siistinä ja hienona paikkana. Jälleen ketutti - sekä ympäristön roskat että istumapaikan puute. Nollasimme ajatukset ja lähdimme kiertämään radan vartta eteenpäin.
NÄKYMÄ NURMIPENKALTA PARKKIALUELLE
Aikamme turva-aidan reunaa kierrettyämme saavuimme kohtaan jossa rata tekee 90 asteen käännöksen oikealle. Näkyvyys paikalta oli varsin kohtalainen vaikka edessä olikin metallikaide ja verkko. Löysimme väenpaljouden keskeltä tyhjän välin ja jäimme odottelemaan kaksipuolikkaiden kisan alkua. Eipä aikaakaan kun pyörät kaarsivat varikolta lähtöruutuihin. 2T koneen jättämä öljyntuoksuinen pakokaasu tulvahti ilmoilla ja pieni hymyn kaare käväisi suupielessä - ehkä päivä ei olekaan täysin pilalla. Lämmittelykierros ja kisa oli käynnissä. Johtuen edessä olleesta verkosta ja kameran zoomista (tai siis sen puutteesta) kuvien ottaminen oli mahdottomuus ja toisaalta kisan seuraaminen oli vaikeaa, koska lähimmälle videotaululle oli matkaa vähintäänkin riittävästi. Koko aamun vastoinkäymisten lisäksi jouduimme kierros kierrokselta seuraamaan kaiman putoamista kärjen vauhdista. Saamari kun siniristilippukin jäi kotiin vaikka sen piti olla mukana... Eipä päästy kuuntelemaan maamme-laulua. Jospa sitten seuraavalla kerralla
.
Kun kaksipuolikkaat saatiin maaliin, päätimme lähteä etsimään parempaa paikkaa. MotoGP:n alkuun oli tunti aikaa joten jos emme löytäisi mitään, voisimme palata samalle paikalle takaisin. Jatkoimme radan kiertämistä ja kuin sattuman kaupalla löysimme radan takaosasta, penkan päältä, aivan mahtavan paikan. Nurmipenkan reunassa oli 2m x 2m tyhjä alue jonka välittömästi valloitimme. Kun nelitahdit kiersivät varikolta lähtöruutuun pieni apatia alkoi kääntyä hymyn puolelle. Pienempien luokkien osittainen missaaminen karisi Assenin ruoholle ja tilalle astui into ja tulevan odotus. Aivan edestämme kaarsi Stoner - Rossi - De Puniet.... Se mitä oltiin aiemmin ihailtu töllöstä oli nyt nähtävissä omin silmin ja paikanpäällä. Näkeminen oli pieni osa kokemusta. MotoGP pyörän ääntä ei voi oikein sanoin kuvailla. Sitä ei voi verrata mihinkään muuhun moottoripyörään, ainakaan niihin joita olen aiemmin päässyt kuuntelemaan. Ääni menee korvien kautta suoraan selkärankaan ja aiheuttaa eriasteisia kylmiä väreitä ja suupielien nousua kohti korvia
.
KUVA VÄESTÄ NURMIPENKALLA
Punaiset valot sammuivat ja kisa oli käynnissä. Vauhti oli jotain uskomatonta ja äänet vielä astetta raaemmat kun nippu pyöriä taisteli paikastaan radalla. Rossi aloitti mahtavan nousun kohti kärkeä ja sai yleisön hurraamaan joka kierroksella. Pääsimme todistamaan useampaa Rossin tekemään ohitusta ja De Punietin kaatumista. Osuma Vermeulenin kanssa keskellä mutkaa ja siitä nurin. Ryskeellä ja paukkeella Kawasaki kimpoili nurmikolla ja lopulta pysähtyi hiekalle. Kaikki tapahtui silmän räpäyksessä ja muutaman kymmenen metrin päässä meistä. Ukko pomppasi hiekalta ylös ja juoksi pyörän luo todeten sen olevan enemmän kuin yhdessä osassa. Todellisia ammattilaisia - ensin tarkastetaan pyörä ja vasta sen jälkeen ollaanko itse kunnossa.
Vermeulen revitteli hiekan läpi itsensä takaisin radalle mutta kisa oli pilalla. Kisa jatkui ja Rossi ajoi kuin hurmiossa. Muutamaan otteeseen Stonerilta meinasi lähteä mopo käsistä ja lopulta Rossi runnoi itsensä väkisin ohi. Tulipa todistettua millaisella voimalla MotoGP pyörä voi vatkata kiihdytyksessä kun takarengas yrittää repiä pitoa kanttarin pinnasta.
LÄMMITTELYKIERROKSELTA
THE DOCTOR TEKEE NOUSUA
STONERIN JA ROSSIN TAISTELUA
Muutama kierros ja ruutulippu heilui. Todella hienoa kisa. Kaikki päivän aiemmat pettymykset olis pyyhitty ja naama loisti kuin aurinko (joka onnistui polttamaan niskan kisan aikana...). Rossille täysin ansaittu voitto. Kunniakierroksella väki innostui todenteolla hurraamaan ja ei jäänyt tippaakaan epäselväksi kuka oli Assenin katsojien suurin suosikki! The Doctor liput ja hatut valtasivat tienoot.
Edessä olisi vielä sivuvaunullisten kisa, mutta ajattelimme että selviäisimme mahdollisesti vielä saman päivän puolella takaisin majapaikkaan jos jätämme sen väliin ja suuntaamme kohti etelää. Emme olleet ainoita joilla oli sama ajatukset. Käveleminen autolle oli jo pienen työn takana. Väki valui hiljalleen (osa takaperin voltilla pudoten) penkkojen päältä kohti autoja ja kaljatelttoja. Onnistuimme ruuhkassa ostamaan muistoksi lippiksen ja jatkoimme edelleen rynnimistä kohti autoa. Auto tulille ja sekaan vaan. Meni suunnilleen tunti ja pääsimme pois rata-alueelta. Autoja tuli joka suunnasta ja monessa rivissä, mutta jotenkin sieltä vaan päästiin pois. Kannattaa muistaa että jos sinulla autossasi saksalaiset rekkarit on turha odottaa että hollantilaiset antaisivat tietä...
Autot ja moottoripyörät ohjattiin suoraan moottoritielle ja edessä oli jälleen uskomattomat ruuhkat. Radiossa kerrottiin että automassan pituus oli 15km ja vauhti suunnilleen nolla. Taas sama homma kuin aamulla. Moottoripyörää lappoi autojen välistä sellaisella tahdilla että pienen kylän poikaa hirvitti ja ihmetytti samaan aikaan. Yhden suomalaisen rekkarin onnistuin bongaamaan pyöräjonosta eli suomalaisten prosentuaalinen osuus taisi jäädä aika pieneksi
Matka jatkui vuokra Passatin kytkintä ja ykkösvaihdetta kuluttaen. Lisää ihmeteltävää saimme ensimmäisen moottoritien rampin kohdalla. Motarin yli kulkeva silta sekä tien vierukset olivat täynnä ihmisiä. Oli monenlaista kylttiä ja tervehdystä. Väki oli pystyttänyt katoksia joissa grillattiin ja nautittiin tunnelmasta. Joka ikinen ramppi ja liittymä näytti samanlaiselle seuraavat 75km. Motoristit nauttivat huomiosta ja villitsivät katsojia tempuilla ja kierrättämällä pyöriä. Autoilijan näkökulmasta se ei tuntunut kovinkaan hyvälle. Jatkuvasti sai pelätä kuka ajaa auton kylkeen tai edes raapaisee peilin mennessään. Useampaan kertaan meinasi syntyä motoristien joukkokolari kun joku innostui kiihdyttämään väkijoukon kohdalla ja onnistui melkein ajamaan edellä ajavan perään .
Matka jatkui ruuhkassa madellen ja lopulta useamman tunnin jälkeen tie lopulta alkoi vapautumaan ja pääsimme toden teolla taittamaan matkaa. Takaisin Venlossa olimme suunnilleen puoli yhdeksän aikoihin illalla. Fiilikset oli kuin suurellakin urheilijalla - varsin väsyneet mutta onnelliset. Assen TT oli nähty ja koettu omin silmin, korvin ja sieraimin...
Alun pettymysten jälkeen päivä päättyi onnellisesti, mutta tulevaisuutta varten kannattaa muutama asia tehdä toisin:
- Varata paikkalippu
- Lähteä liikenteeseen moottoripyörällä
- Varata aikaa enemmän kuin riittävästi
Kotiutuminen tapahtui taas Düsseldorfin kautta ja vielä olisi lomaa muutama päivä jäljellä, joten jospa sitä ehtisi itsekin ajelehtimaan kaksipyöräisellä ennen paluuta arkeen
MJ
Ensinnäkin pohjatietona todettakoon että kyseinen GP oli allekirjoittaneelle ensimmäinen ison luokan kisatapahtuma Suomen rajojen ulkopuolella. Kokeneille reissaajille monet meidän tekemät mokat tuntuvat varmasti tyhmille, mutta niinhän sitä sanotaan. Suomalaisen pitää oppia kaikki kantapään kautta
Aloitetaan siis kerronta...
Reissu alkoi jo tiistaina 26.6 lennolla Helsingistä Düsseldorfiin jossa emännyksen kanssa vietimme muutaman päivän kierrellen kaupungissa ja ihmetellen kellojen hintoja näyteikkunoissa. Kallein jonka löysimme maksoi rapiat 33000€ ja Rolexin olisi saanut puolet halvemmalla, päätimme sijoittaa rahat ennemmin kaksipyöräisiin. Lennot molempiin suuntaan lennettiin Air Berlinellä. Varasimme liput jo helmikuussa ja hinta oli huimat 1€ (+verot) per naama / suunta. Vinkkinä tulevaisuutta ajatellen...
Matka jatkui torstaina vuokra-autolla tuttavan luo Hollannin puolelle Venloon. Venlo toimi tukikohtana loppureissulle ja tuttavani oli myös hankkinut Assenin TT:n liput valmiiksi. Keväällä, ennen lippujen tilaamista, mietiskelimme että millaiset paikat ottaisimme. Neljälläkympillä saisi paikat nurmipenkalle ja siihen 12€ lisää niin irtoaisi istumapaikka. Asiaa pohdittuamme päätimme ottaa seisomapaikat ajatuksella "kai sinne nyt sekaan mahtuu"... (väärin päätelty...)
Matka kohti Assenia alkoi Venlosta klo 7.15 lauantaina aamulla. Edessä oli 240km ajomatka pitkin Hollannin hyväkuntoisia ja rauhallisia (suhteessa Saksaan) moottoriteitä. Matka taittui rattoisasti ja taivaskin selkeni pohjoista kohti edettäessä eli sadevarusteet saisi todennäköisesti jättää autoon. Kaksi kolmannesta matkasta hujahti todella nopeasti mutta sitten alkoi tökkimään. Autojen määrä lisääntyi lisääntymistään ja lopulta seisottiin ruuhkassa. Kaistojen välistä meni moottoripyöriä jatkuvalla syötöllä katkeamattomana letkana. Hiljalleen nytkyteltiin autolla eteenpäin ja samalla ihmeteltiin pyörien määrää - niitä oli satoja ja taas satoja. Ruuhkaa kesti ehkä n. 15km ja 1,5 tunnin ajan. Syy oli moottoritien ramppi johon kaikki yrittivät pakkautua. Kun siitä tulpasta selvittiin edessä oli taas hyvin vetävä motari.
Moottoritietä vaihdettuamme Asseniin oli matkaa n. 40km. Puolet siitä meni hyvin, kunnes löysimme taas itsemme seisomasta moottoritiellä automeren keskellä. Moottoripyörien virta muodostui taas kaistojen väliin ja se jatkui loputtomana horisontista horisonttiin. Manasin ehkä kymmenen kertaa että olisi pitänyt lähteä pyörällä - valitettavasti se ei vaan ollut mahdollista tällä kertaa... Ruuhka mateli ja mateli - odottamista ja taas odottamista. Loputtomalta tuntuvan ajan jälkeen edessä oli kyltti jossa autoja kehotettiin ottamaan ramppi nro 31 ja moottoripyörien nro 33. Assen tuntui olevan jo kovin lähellä - melkein pystyi jo haistamaan 2-T pyörien pakokaasut. Vilkaisu kelloon ja ehtisimme juuri ja juuri paikalle ennen satapiikkien sinkoamista radalle.
Nousimme rampilta 31 kuten oli käsketty. Seuraavassa risteyksessä oli poliisi ohjaamassa liikennettä ja kyltti ASSEN TT. Sinne siis ja fiilis alkoi kohota, kohta oltaisiin perillä. Ajoimme eteenpäin ja odotimme viittaa joka ohjaisi meidät oikealle tielle - turhaan. Ei opastetta, ei kylttiä ei mitään. Suunnilleen. 25min ajon jälkeen tupsahdimme pieneen kylään ja totesimme kartalta että olemme ihan jossain muualla kuin Assenissa (tiedän - olisi pitänyt lukea karttaa jo aiemmin). Ei muuta kuin auto ympäri ja kartta kouraan ja navigoimaan. Monet muutkin autoilijat ja motoristit harhailivat ja etsivät oikeaa suuntaa. Ei voi ymmärtää miksi meidät ohjattiin pois motarilta, annettiin suunta mihin ajaa ja sitten ei minkäänlaista opastusta. Mukana autossa oli kaksi kipaletta aitoja Hollantilaisia jotka myös ihmettelivät tapahtunutta... Jouduimme tekemään noin 45km ylimääräisen lenkin mutta lopulta olimme perillä.
Johtuen ylimääräisestä lisälenkistä saavuimme parkkialueelle suunnilleen 11.30 sikäläistä aikaa. Äänestä päätellen 125cc olivat jo radalla ja emme edes ehtineet sisälle rata-alueelle kun kisa oli ohi. Pienen manailun päätteeksi aloimma käppäilemään kohti ennalta suunniteltua kohtaa radalla heti ensimmäisten mutkien jälkeen. Nousimme mutaiselle (kiitos edellisen päivän sateiden) nurmipenkalle ja totesimme että väkeä on aivan tajuttomasti. Ei toivoakaan että penkalta olisi löytynyt paikkaa katsoa kisaa. Eniten ihmetytti roskan määrä jonka ihmiset olivat saaneet jätettyä ympäristöön. Joka paikka oli täynnä tyhjiä kaljamukeja ja muuta roinaa. Toisaalta eipä alueella juurikaan näkynyt roskiksia joten kaippa roskat oli tarkoituskin heitellä ympäriinsä. Tuntui suomalaisesta vaan kovin kummalliselta - "Vanhaa Eurooppaa" kun aina pidetään niin siistinä ja hienona paikkana. Jälleen ketutti - sekä ympäristön roskat että istumapaikan puute. Nollasimme ajatukset ja lähdimme kiertämään radan vartta eteenpäin.
NÄKYMÄ NURMIPENKALTA PARKKIALUELLE
Aikamme turva-aidan reunaa kierrettyämme saavuimme kohtaan jossa rata tekee 90 asteen käännöksen oikealle. Näkyvyys paikalta oli varsin kohtalainen vaikka edessä olikin metallikaide ja verkko. Löysimme väenpaljouden keskeltä tyhjän välin ja jäimme odottelemaan kaksipuolikkaiden kisan alkua. Eipä aikaakaan kun pyörät kaarsivat varikolta lähtöruutuihin. 2T koneen jättämä öljyntuoksuinen pakokaasu tulvahti ilmoilla ja pieni hymyn kaare käväisi suupielessä - ehkä päivä ei olekaan täysin pilalla. Lämmittelykierros ja kisa oli käynnissä. Johtuen edessä olleesta verkosta ja kameran zoomista (tai siis sen puutteesta) kuvien ottaminen oli mahdottomuus ja toisaalta kisan seuraaminen oli vaikeaa, koska lähimmälle videotaululle oli matkaa vähintäänkin riittävästi. Koko aamun vastoinkäymisten lisäksi jouduimme kierros kierrokselta seuraamaan kaiman putoamista kärjen vauhdista. Saamari kun siniristilippukin jäi kotiin vaikka sen piti olla mukana... Eipä päästy kuuntelemaan maamme-laulua. Jospa sitten seuraavalla kerralla
Kun kaksipuolikkaat saatiin maaliin, päätimme lähteä etsimään parempaa paikkaa. MotoGP:n alkuun oli tunti aikaa joten jos emme löytäisi mitään, voisimme palata samalle paikalle takaisin. Jatkoimme radan kiertämistä ja kuin sattuman kaupalla löysimme radan takaosasta, penkan päältä, aivan mahtavan paikan. Nurmipenkan reunassa oli 2m x 2m tyhjä alue jonka välittömästi valloitimme. Kun nelitahdit kiersivät varikolta lähtöruutuun pieni apatia alkoi kääntyä hymyn puolelle. Pienempien luokkien osittainen missaaminen karisi Assenin ruoholle ja tilalle astui into ja tulevan odotus. Aivan edestämme kaarsi Stoner - Rossi - De Puniet.... Se mitä oltiin aiemmin ihailtu töllöstä oli nyt nähtävissä omin silmin ja paikanpäällä. Näkeminen oli pieni osa kokemusta. MotoGP pyörän ääntä ei voi oikein sanoin kuvailla. Sitä ei voi verrata mihinkään muuhun moottoripyörään, ainakaan niihin joita olen aiemmin päässyt kuuntelemaan. Ääni menee korvien kautta suoraan selkärankaan ja aiheuttaa eriasteisia kylmiä väreitä ja suupielien nousua kohti korvia
KUVA VÄESTÄ NURMIPENKALLA
Punaiset valot sammuivat ja kisa oli käynnissä. Vauhti oli jotain uskomatonta ja äänet vielä astetta raaemmat kun nippu pyöriä taisteli paikastaan radalla. Rossi aloitti mahtavan nousun kohti kärkeä ja sai yleisön hurraamaan joka kierroksella. Pääsimme todistamaan useampaa Rossin tekemään ohitusta ja De Punietin kaatumista. Osuma Vermeulenin kanssa keskellä mutkaa ja siitä nurin. Ryskeellä ja paukkeella Kawasaki kimpoili nurmikolla ja lopulta pysähtyi hiekalle. Kaikki tapahtui silmän räpäyksessä ja muutaman kymmenen metrin päässä meistä. Ukko pomppasi hiekalta ylös ja juoksi pyörän luo todeten sen olevan enemmän kuin yhdessä osassa. Todellisia ammattilaisia - ensin tarkastetaan pyörä ja vasta sen jälkeen ollaanko itse kunnossa.
LÄMMITTELYKIERROKSELTA
THE DOCTOR TEKEE NOUSUA
STONERIN JA ROSSIN TAISTELUA
Muutama kierros ja ruutulippu heilui. Todella hienoa kisa. Kaikki päivän aiemmat pettymykset olis pyyhitty ja naama loisti kuin aurinko (joka onnistui polttamaan niskan kisan aikana...). Rossille täysin ansaittu voitto. Kunniakierroksella väki innostui todenteolla hurraamaan ja ei jäänyt tippaakaan epäselväksi kuka oli Assenin katsojien suurin suosikki! The Doctor liput ja hatut valtasivat tienoot.
Edessä olisi vielä sivuvaunullisten kisa, mutta ajattelimme että selviäisimme mahdollisesti vielä saman päivän puolella takaisin majapaikkaan jos jätämme sen väliin ja suuntaamme kohti etelää. Emme olleet ainoita joilla oli sama ajatukset. Käveleminen autolle oli jo pienen työn takana. Väki valui hiljalleen (osa takaperin voltilla pudoten) penkkojen päältä kohti autoja ja kaljatelttoja. Onnistuimme ruuhkassa ostamaan muistoksi lippiksen ja jatkoimme edelleen rynnimistä kohti autoa. Auto tulille ja sekaan vaan. Meni suunnilleen tunti ja pääsimme pois rata-alueelta. Autoja tuli joka suunnasta ja monessa rivissä, mutta jotenkin sieltä vaan päästiin pois. Kannattaa muistaa että jos sinulla autossasi saksalaiset rekkarit on turha odottaa että hollantilaiset antaisivat tietä...
Autot ja moottoripyörät ohjattiin suoraan moottoritielle ja edessä oli jälleen uskomattomat ruuhkat. Radiossa kerrottiin että automassan pituus oli 15km ja vauhti suunnilleen nolla. Taas sama homma kuin aamulla. Moottoripyörää lappoi autojen välistä sellaisella tahdilla että pienen kylän poikaa hirvitti ja ihmetytti samaan aikaan. Yhden suomalaisen rekkarin onnistuin bongaamaan pyöräjonosta eli suomalaisten prosentuaalinen osuus taisi jäädä aika pieneksi
Matka jatkui vuokra Passatin kytkintä ja ykkösvaihdetta kuluttaen. Lisää ihmeteltävää saimme ensimmäisen moottoritien rampin kohdalla. Motarin yli kulkeva silta sekä tien vierukset olivat täynnä ihmisiä. Oli monenlaista kylttiä ja tervehdystä. Väki oli pystyttänyt katoksia joissa grillattiin ja nautittiin tunnelmasta. Joka ikinen ramppi ja liittymä näytti samanlaiselle seuraavat 75km. Motoristit nauttivat huomiosta ja villitsivät katsojia tempuilla ja kierrättämällä pyöriä. Autoilijan näkökulmasta se ei tuntunut kovinkaan hyvälle. Jatkuvasti sai pelätä kuka ajaa auton kylkeen tai edes raapaisee peilin mennessään. Useampaan kertaan meinasi syntyä motoristien joukkokolari kun joku innostui kiihdyttämään väkijoukon kohdalla ja onnistui melkein ajamaan edellä ajavan perään .
Matka jatkui ruuhkassa madellen ja lopulta useamman tunnin jälkeen tie lopulta alkoi vapautumaan ja pääsimme toden teolla taittamaan matkaa. Takaisin Venlossa olimme suunnilleen puoli yhdeksän aikoihin illalla. Fiilikset oli kuin suurellakin urheilijalla - varsin väsyneet mutta onnelliset. Assen TT oli nähty ja koettu omin silmin, korvin ja sieraimin...
Alun pettymysten jälkeen päivä päättyi onnellisesti, mutta tulevaisuutta varten kannattaa muutama asia tehdä toisin:
- Varata paikkalippu
- Lähteä liikenteeseen moottoripyörällä
- Varata aikaa enemmän kuin riittävästi
Kotiutuminen tapahtui taas Düsseldorfin kautta ja vielä olisi lomaa muutama päivä jäljellä, joten jospa sitä ehtisi itsekin ajelehtimaan kaksipyöräisellä ennen paluuta arkeen
MJ
