Taajuus
New member
Sadetta? Kuka "!%¤¤#&# tilasi sadetta, kun juuri innoissani ajattelin tänä aamuna työmatkalla testata uutta kypäräpuhelinsettiä?? Ja vielä kaatosadetta...
En ole tosimotoristi, en lähde liikenteeseen sateella. Toki ajan sateessakin, mutta varta vasten ei viitsi. En ole tosirakastajakaan, en aja punaisia päin sängyssä. Mukavuus mene nautinnon yli, tietyissä asioissa.
Peittelin kypärän hellästi huppuunsa ja vilkaisin ovelta onko pyörän pressu pysynyt paikallaan. Samalla totesin esterin antavan oikein isolla pers... kädellä edelleen. Sade on ollut niin harvinainen ilmiö tänä kesänä että pasmat meni väkisinkin sekaisin. Itseasiassa, sitten kevään ei moista ihmettä ole arkiaamuna tapahtunut.
Tuijotin eteisen kaappia ja mietin mitä päälle. Hetken harkitsin prätkätakkia - mukava, tutun turvallinen ja vedenpitäväkin. Mutta kylähullun maine on jo ihan riittävä. Löysin urheilutakin, joka vielä vaikutti sopivan päällekin.
Mulla ei oo kenkiä?? Keväällä uusien kesätossujen osto unohtui ajokauden alkaessa. Viime aikoina listalla sen sijaan ollut uudet ajosaappaat. Eteisessä oli varvassliparit. Takapihalta löytyi hieman risat crocsit. Valitsin crocsit. Ovella tuntui alastomalta ja turvattomalta. Nappasin päähän lippiksen.
Muutama metri ulkona ja sukat kastuivat. Nyt se saappaiden repsottava sauma päästää jo vettä läpi, ajattelin, kunnes muistin mitä jalassa oli.
Mazdan tankki oli kuiva. Viisari ei värähtänytkään. Muistelin että joskus kuukausia sitten se tuli aika loppuun ajeltua, "kyllä tällä vielä kotipihaan pääsee". Akun varausvalo hehkui kitsaasti kuin hiipuva kekäle. Don't fail me now... Onneksi vanhus rytkähti kiltisti käyntiin viimeisillä virroillaan, kun anteliaasti ryypytti. Parkkivalot uskalsin laittaa päälle, puhallinta tai pyyhkimiä en. Pitäisi vielä liikkeelle päästä Shellin pihastakin tankkauksen jälkeen.
Tankille pintakaasulla jurnuttaessa alkoi jostain takaraivosta heräillä painajainen, joka herätti kauhunsekaisia väristyksiä. Syksy.
Onko elämää enää ajokauden jälkeen?
En ole tosimotoristi, en lähde liikenteeseen sateella. Toki ajan sateessakin, mutta varta vasten ei viitsi. En ole tosirakastajakaan, en aja punaisia päin sängyssä. Mukavuus mene nautinnon yli, tietyissä asioissa.
Peittelin kypärän hellästi huppuunsa ja vilkaisin ovelta onko pyörän pressu pysynyt paikallaan. Samalla totesin esterin antavan oikein isolla pers... kädellä edelleen. Sade on ollut niin harvinainen ilmiö tänä kesänä että pasmat meni väkisinkin sekaisin. Itseasiassa, sitten kevään ei moista ihmettä ole arkiaamuna tapahtunut.
Tuijotin eteisen kaappia ja mietin mitä päälle. Hetken harkitsin prätkätakkia - mukava, tutun turvallinen ja vedenpitäväkin. Mutta kylähullun maine on jo ihan riittävä. Löysin urheilutakin, joka vielä vaikutti sopivan päällekin.
Mulla ei oo kenkiä?? Keväällä uusien kesätossujen osto unohtui ajokauden alkaessa. Viime aikoina listalla sen sijaan ollut uudet ajosaappaat. Eteisessä oli varvassliparit. Takapihalta löytyi hieman risat crocsit. Valitsin crocsit. Ovella tuntui alastomalta ja turvattomalta. Nappasin päähän lippiksen.
Muutama metri ulkona ja sukat kastuivat. Nyt se saappaiden repsottava sauma päästää jo vettä läpi, ajattelin, kunnes muistin mitä jalassa oli.
Mazdan tankki oli kuiva. Viisari ei värähtänytkään. Muistelin että joskus kuukausia sitten se tuli aika loppuun ajeltua, "kyllä tällä vielä kotipihaan pääsee". Akun varausvalo hehkui kitsaasti kuin hiipuva kekäle. Don't fail me now... Onneksi vanhus rytkähti kiltisti käyntiin viimeisillä virroillaan, kun anteliaasti ryypytti. Parkkivalot uskalsin laittaa päälle, puhallinta tai pyyhkimiä en. Pitäisi vielä liikkeelle päästä Shellin pihastakin tankkauksen jälkeen.
Tankille pintakaasulla jurnuttaessa alkoi jostain takaraivosta heräillä painajainen, joka herätti kauhunsekaisia väristyksiä. Syksy.
Onko elämää enää ajokauden jälkeen?
