Laskeva suhdanne on täälläkin.
1990-1991 kevarilla, sen jälkeen pitkä tauko, kunnes 2002 eka isompi pyörä alle, sitten taas vakuutus (ei saanut enää siirrellä bonuksia auton ja mp:n välillä) yms. asioiden takia jälleen pieni tauko, kunnes 2006 alkaen on ollut pyörä tai kaksi tallissa koko ajan. Nyt viimeisimmät kaksi yhteisomistuksessa avovaimon kanssa. Eli käytännössä 14 ajokautta isommilla pyörillä (600-1800cc) ja 18 eri pyörää on omistuksessa ollut tuona aikana (sigusta näkee muut paitsi nykyisen). Arviolta noin vajaat 150tkm takana. Koeajot siihen päälle, niin liki 100 pyörää on tullut testattua.
2014 saakka keskimääräinen vuotuinen kilometrimäärä pyörän kanssa oli noin 10tkm, parhaimmillaan liki 14tkm. Nyt viime kaudet kilsat on olleet 5tkm luokkaa ja ajokausi lyhentynyt parilla kuukaudella. Eilen vein Aprilian talliin talvehtimaan. Motivaatiota ajamiseen ei oikein tahdo enää löytyä. On se välillä todella kivaa ja tässä alkukesästä, kun ei ollut pyörää, oli pyöräkuume ihan hirveä. Veronpalautuksista piti ostaa uusi ajopuku, ehkä kypäräkin. Saapa nähdä. Vanhoista en toki luovu, sillä pitäähän se mahdollisuus ajamiseen olla, vaikka pyörä ehkä keväällä myyntiin meneekin. Ehkä paras ratkaisu olisi jokin vanha toimiva parin tonnin pyörä, jolla ajaisi sitten silloin kun sattuu huvittamaan ja jossa voisi pitää pelkkää liikennevakuutusta.
No, talvi ja ensi kevät näyttänee missä mennään ja loppuuko tämä ajaminen osin, kokonaan, vai ei lainkaan.