Vai aletaan kieroja kauppoja nimittämään Savolaiseksi kaupaksi *kele! ! ! Tää on rasismia ja vihapuhetta...
Mutta asiaan. Outo tapa tehdä kauppaa, että kaikki hakataan kiveen, ennen kuin on edes nähty tuotetta.
Minä Syntyperäisenä Savolaisena ihmetten moista tapaa.
Joskus olen jotain ostanut ja tapani toimia on saanut myyjäpuolen kannatuksen. Rahasta puhutaan vasta, kun tuote on nähty. Myyjällä on hintapyyntö ja sen perusteella otetaan yhteyttä.
Puhelimessa jutellaan niitä näitä tuotteesta ja ainakin itseäni kiinnostaa enemmän myyjä kuin tuote. Kannattaa etukäteen vienosti vakoilla myyjän erillaisia vaikuttimia ja tarpeita, jotta voi rakentaa parempaa kokonaiskuvaa myyjän myyntitarpeesta. Ääripäät on "myyn jos joku maksaa pyyntihinnan" ja "pakko myydä, kun vouti uhkaa viedä tuhkatkin pesästä". Toki jotain alustavaa hintatarkastelua voi tehdä, mutta varovasti.
Itse olen niin herkkä, että jos myyn 5000€ pyörää ja ostajan eka lause on "4000€ käteen, niin tulen heti hakemaan". Siinä tapauksessa keskustelu loppuu melko lyhyeen ja toivotan soittajalle hyvää loppuelämää.
Sitten kun ollaan tavaran äärellä, niin puhutaan rahasta.
Ostin yhden moottoripyörän vanhemmalta mieheltä. Pyörä tuli nettimotoon myyntiin tiistaina, soitin torstaina ja tein kaupat sunnuntaina. Pyörä oli nettimoton oman sarjan halvin ja yhteydenottoja oli ollut useita. Silti myyjä halusi myydä minulle, tuntemattomalle savolaiselle, vaikka melkein myyjän naapurista oli pyörästä oltu yhteydessä.
Syy oli yksinkertainen. Olin ollut myyjän mielestä oikeasti kiinnostunut pyörästä ja myyjä piti minun kertomusta pyörän mahdollisesta tulevaisuudesta. Myyjä tinki koeajon jälkeen hintaa vielä 100€ alaspäin, vaikka olin valmis maksamaan pyyntihinnan, koska nettimoton kuvat ja myyjän puheet piti paikkaansa.
Pitkä ja sekava tarina, mutta monesti asioihin voi myös itsekkin vaikuttaa. Ei aina tarvitse olla myyjän armoilla.