Kiitoksia.
Whippejä ei tule eikä toivoakseni katkenneita luitakaan. Vuosia kaikenlaista temppuilua harrastettuani jouduin myöntämään itselleni etten osaa hypätä ja lisäksi tai oikeastaan juuri siksi pelkään sitä ihan hemmetisti.
Josta päästäänkin sujuvalla aasihyppyrillä jjjjj:n videoon.
En ole ehtinyt katsomaan sitä mutta allekirjoitan paksulla kynällä tuon mitä kirjoitit.
Oppimista tapahtuu tehokkasti vain kun kuskin kapasiteetti riittää siihen mitä opetellaan. Jos pelottaa, menee kapasiteettia pelkäämiseen, jos nolottaa, menee kapasiteettia siihen. Jos on liikaa palasia, ei kapasiteetti riitä.
Kun rakennetaan ekana jonkun liikkeen palaset sille tasolle että ne tulee automaattisesti, on taas vapaata ajattelukapasiteettia niiden yhdistämiseen. Kun automaatioksi muodostuneista paloista on rakennettu automaattisesti tapahtuva liikesarja, ollaan tilanteessa että kuski pystyy väsyneenä ja peloissaankin toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla.
Kamppailuväki osaa tämän aika hyvin, samoin Puolustusvoimat. Ei maastomoottoripyöräily noiden toiminnoista eroa. Pitää pystyä toimimaan pikatilanteissa oikein vaikka oma turvallisuus on uhattuna.
Tuo hyppyri oli minulle hauska ihmiskoe, vaikka tuo aika simppeliä hommaa onkin, pitää kropan olla oikeassa asennossa suhteessa pyörään ja kaasun määrään koko ajan että mopo lentää tasapainoisesti.
Yksinkertaisenkin asian toteutus silloin kun pelottaa, ei ole helppoa. Aloitin paljon pienemmällä hyppyrillä, sitten menin tuohon Starkilla kun tiesin voivani sillä ajaa vaikka metrin vajaaksi hypyn. Sitten Starkilla toistoja kunnes ei enää mennyt väärin. Sitten uskalsin ottaa ison mopon. Kuumotti perkeleesti mutta kun oli toistoja alla joku sata, kroppa teki sitä mitä sille oli opetettu vaikka aivot oli lähinnä huolissaan tulevaisuudesta.
En ala FMX:ää harrastamaan mutta sille tasolle aion saada hyppäämisen että pystyn rennosti krossiakin ajamaan. Ja nauttia oppimisesta samalla.
