Jotenkin sitä näitä lukiessa kaipaa taakse jäänyttä nuoruutta, kuolemattomuutta ja kaikentietävyyttä.
Kait se on niin, että mitä vähemmän sitä on jäljellä, niin sen arvokkaammalta oma ja muidenkin ainokainen alkaa tuntua. Kiksejä saa jopa sen kukkakedon katselusta ja ihan rauhallisesta kruisailusta.
Jokainen tietty tavallaan. Toivotaan, ettei liian moni / aikaisempaa useampi tapa itseään, niin ei keksi viranomainen alkaa toimenpiteisiin.
Niin ja vielä piti sanomani, jotta mielestäni tuollaiset "tikkarin kertomiset kahdella ja kolmella" ovat ääliön puuhaa...