Risuja ja roppakaupalla!
Vartin pyörin haluamani pyörän ympäri ja rahat taskussa. Myyjä piipahti jossain vaiheessa kurkkaamassa, että en osia pyörästä irroita ja jatkoi närkästyneen näkoisenä kiirehtimistään. Myyjällä oli kiire selitellä puhelimitse, että minkä ravintolan ovella seisoo minäkin iltana.

Henkilökohtaiset asiat olivat paljon tärkeämmät, kuin kaupankäynti. Kiinnostuksen kohde oli semmoinen, että olisin lyönyt pyydetyn summan käteistä kouraan, mutta ei vissiin minun rahat kelpaa. Pidin tupakkatauon siinä pihalla ja kyseinen puotipuksu tuli tatuointeineen selvittelemään mönkijän valoja, ja samalla katsoi minua hitaasti. Tuli juuri sellainen olo, että ikinä en tuolle tontille astu toistamiseen.