pecha
New member
Jokakeväinen ihmetyksen aihe: ihan asiallisen oloinen ajopuku, saappaat ja kypärä. Mutta ei käsineitä.
Muutaman kerran olen onnistunut tulemaan tonttiin pyörän selästä. Yhdistävinä tekijöinä jokaisessa turvatuksessa on ollut se, että a) en tiennyt vielä ajoon lähtiessäni, että kaadun, ja b) kämmenet olivat ne ruumiinosat, jotka aivan ensimmäisenä tapasivat maahan, (jolloin hansikkaat olivat varsin hyödylliset kapistukset käsien suojana).
Ei herneitä, holhoamista, besserwisseröintiä, v*ttuilua jne, ja jokaisen ikiomat kämmennahathan siinä vaan lähtee, jos on lähteäkseen. Eli kunhan vaan ihmettelen logiikkaa tuollaisen ratkaisun takana. Ja siis juuri siinä mielessä, että kun on muuten sentään viitsinyt sonnustautua ihan asiallisiin ajokamoihin.
Muutaman kerran olen onnistunut tulemaan tonttiin pyörän selästä. Yhdistävinä tekijöinä jokaisessa turvatuksessa on ollut se, että a) en tiennyt vielä ajoon lähtiessäni, että kaadun, ja b) kämmenet olivat ne ruumiinosat, jotka aivan ensimmäisenä tapasivat maahan, (jolloin hansikkaat olivat varsin hyödylliset kapistukset käsien suojana).
Ei herneitä, holhoamista, besserwisseröintiä, v*ttuilua jne, ja jokaisen ikiomat kämmennahathan siinä vaan lähtee, jos on lähteäkseen. Eli kunhan vaan ihmettelen logiikkaa tuollaisen ratkaisun takana. Ja siis juuri siinä mielessä, että kun on muuten sentään viitsinyt sonnustautua ihan asiallisiin ajokamoihin.
