Useamman vajaa 10 vuotta seisseen moottoripyörän henkiin herättäneenä resepti on aina ollut uudet nesteet ja suodattimet, tarvittaessa uudet letkut, kaasarien putsaus, tankin ruosteenpoisto (ei aina tarpeen), uudet tulpat, akku, sähköliitinten läpikäynti, jarrujen herkistely ja kokonaisvaltainen voitelu. Jahka pyörään saa elämää, niin aletaan katsomaan mistä vuotaa, onko pakoputki hapantunut, renkaat yleensä on uusittu, sähköliittimet pitää usein putsata, vaijerit voivat olla vaihtokunnossa tai jopa täysin ruostuneet. Ennen tositoimia on syytä tehdä myös muita huoltotarkastuksia sillä harvemmin pyörä jää tip top seisomaan, siispä ketju, jarrupalat, venttiilit, Ducatin ollessa kyseessä nuo nokkahihnat ovat kiinnostavat ja vaihtaisin. Yllättävän monessa pyörässä on ollut myös sormikireydellä olevia pultteja, nimimerkki "miten niin vaihteistoöljyt päätyvät kenturalle, mistä ihmeestä ne voivat vuotaa" kertoo.
Pienistä savutuksista ja vuodoista en ole heti hätääntynyt ja moni tiputteleva bensahana tms onkin käytöstä rauhoittunut itsekseen. Kertaakaan en ole vielä kokenut tätä "kaikki moottorin tiivisteet on vaihdettava"-ilmiötä, joskus on vaikkapa tasapainoakselin stefa vuotanut niin että olen katsonut tarpeelliseksi vaihtaa. Jos vaatii huippulaatua niin silloin pitää toki tehdä juurta jaksain, mutta kannattaa pitää mielessä mihin tähtää. Tosin esimerkiksi väsähtänyt takaiskari ei ajamisesta parane.
Sanoisin että eniten erityistä duunia vaatii kaasarien kanssa pelaaminen. Varsinkin, kun käyntihäiriön tullen ensimmäinen ajatus on että vika on kaasareissa, vaikka saattaa olla sytytyspuolen ongelma.
Yksi suositus on katsella netistä mitä maksaa täysi setti nesteitä, suodattimia, keulastefat, renkaat, vaijerit, erinäiset rebuild kitit jarrujen työ- ja pääsylintereistä kaasareihin, iskarihuollot, ja mitä tuossa yllä tulikaan mainittua näin alkuunsa. Onko aikaa ja tiloja ja työkaluja on usein vaikeampi kysymys ja yksittäisen pyörän kohdalla monesti ostotyökalu on yhtä kallis kuin työn teettäminen. Onko asioita joita ei voi tehdä, esim saatko edes takaiskaria huollettua vai onko se heti 800€ tappio aftermarket-osaan. Ducatille löytyy takuulla foorumi, jossa maailman Paso-harrastajat kokoontuvat.
Pyörän rassaaminen on kivaa ainakin aikansa, eikä näissä vielä mitään rakettitiedettä tule vastaan. Tärkein kysymys on, haluatko oikeasti Pason, ja erityisesti siis juuri tämän Pason.
Jos et halua Pasoa, niin hommaan ei kannata lähteä ja pyörän myynti jollekulle muulle on suositus. Osta sellainen minkä haluat.
Jos haluat Pason, mutta et erityisesti välttämättä tätä, sanoisin sama kuin yllä.
Jos haluat juuri tämän Pason, niin lompakko auki ja työkalukauppaan sekä tekemään ystäviä. Tekijän löytäminen lienee helpompaa lokakuussa, mutta tähän kannattaa varautua jo nyt.
Jos haluat pitkäkestoisen harrastuksen eikä ajaminen ole tärkeää, niin suositus on vahva ehkä.
Sinänsä pyörän myynnissä ei ole mitään hävettävää, elämä on rajallisen mittainen ja hyvin harvoin itsekään tekemällä tuollaisessa projektissa palkoille pääsee. Sen sijaan sinä voit olla myös se, joka myy toiselle intoa puhkuvalle projektipyörän, sinua jää harmittamaan että vähän halvalla meni, ja ostajaa tulee takuulla harmittamaan kuinka paljon lopulta lysti maksoikaan ja olisi kannattanut vaan lyödä koko laite varaosiksi.
Sellaista on moottoripyörien elvyttäminen. Kirjoitan tämän samalla kun katselen epälukuista projektien määrää ja mietin että tätä se on, living the dream, ja hillot olisi voinut kymmenen vuotta sitten sijoittaa vaikka Bitcoiniin eikä kaksipuolikkaan crossi-Hondan koneremonttiin. Mutta tuleepa räyheä ääni, sinistä savua ja raakaa kyytiä. Pitäkää kryptonne, kohta kausi on ylimmillään.
Kerrohan lopulta mihin päädyit. Hulluja tarvitaan lisää lajin pariin, mutta olen sitä mieltä että on syytä tiedostaa tietyt faktat ennen kuin sukeltaa syvään päähän.
