Niin... Se kamera... Se, joka putosi taskustani eräällä taipaleella, se löytyi... Kiitos Mikkey koordinaateista
Kameraa tai lähinnä sen osista muistui erään kaverini lauselma, josta amerikkalainen autonvalmistajaketju on saanot suomennelmansa: M.O.P.A.R, eli ne muut amerillkalaiset autot, kuin Ford ja GM. Suomennelma siis: Moottorin Osia Pitkin Ajoradan Reunaa. Kamerani, Olympus-merkkinen, oli oksentanut kaikein annettavansa pitkin piennarta. Ensimmäinen osa, jonka löysin, oli se kaikinta suurin yksittäinen komponentti, eli akku. Se oli sellainen samanlainen, joita puhelimissa käytetään. Se oli kertakaikkiaan mutkalla ja muusia (valokuvaa ette valitettavasti saa nähtäväksenne). Sitten alkoikin tuskan hiki nousemaan pintaan, eli löydänkö edes sitä kaikkein arvokkainta osaa, sitä muistikorttia, jossa on kasattuna vuodensaatossa kaikkea tärkeää.
Masa vaihtoi katseensa Makro-asentoon, kun ruohikosta ei löytynyt ei sitten yhään mitään järkevää. Kontilleen ja katselemaan, olisiko osaset jotain muurahaisten kokoluokkaa. Juu, puhelimen massa oli työstänyt pyöriessään, kuin sepelimyllyssä kaiken itsensä ympärillä. Ensin löytyi näppäin... katsos toinenkin... Oho, lisää pientä silppua. Missä hel**ssä on se muistikortti. tuollahan se on metrin päässä ihan asfaltin ja ruohikon rajalla. Se on niin kevyt komponentti, että oksennus-vaiheessa se oli liian kova pala ilmalle ja oli jäänyt ensimmäisten osien lähelle. Se tärkein siis löytyi, jaksaako mielenkiinto enää pidemmälle. Ei saakeli, on ihan ak**jen homma olla kontallaan ja etsiä lattialta jotain (lue maasta).
Nyt vaan kuvat tukevasti kiintolevyille kahteen paikkaan ja uusille kameramarkkinoille. Vähän vanhahan se jo olikin, ainakin puoli vuotta... Uutta vaan Expertiltä, josta sen aikoinaan ostin
Kiitos kaikille, oli kiva reissu. Oli mutkaa ja oli "Karkkilan oma possujono" sekä vähän sitä sun tätä. Kaikki on kaiketi päässyt kotiin saakka, itse vasta puoli yhden maissa mutteri-keikan jälkeen.
-Masa