Terveisiä Rouenista. Irlannin kierros ja Lontoo takana. Dublinissa Maiden soitti vähän kauempana keskustasta Malahide Castlessa, joka oli muuten hyvä paikka, mutta logistisesti helvetin hankala. Oltiin ostettu etukäteen menopaluu bussikuljetus, joka kesti ruuhkissa mennessä 1:15 ja takaisin kolme tuntia. Tarkoitti sitä, että nukkumaan pääsi keikan jälkeen 1:30 ja aikainen herätys lauttaan klo 5:00. Vähän iskelmät soi herätessä taas. Maidenin crew oli samassa lautassa Dublinista Holyheadiin, mutta sen verran koomassa olin, etten mennyt jutulle tällä kertaa. Transam Truckingin rekkoja ollaan ohiteltu jonkun verran ja pari hyvää videopätkää laitoin IG:hen niin ottivat sieltä yhteyttä.
Kovalla kiireellä ajettiin 460 km motaria Lontooseen, jossa yllättävän hyvin päästiin hotellille ruuhkissa sompaillessa. Kerran joku jätkä koppasi vähän takalaukkuun Minillään, mutta ei sen vakavampaa. Pyörä käy tosi kuumana heti, kun lämmintä on yli 25 ja tyhjäkäynnin kanssa on vähän niin ja näin. Katson, jos tulee sopivasti liike vastaan niin vien testeriin sen. Vähän sellaista väkisin tuuppaamista ajaminen ja yleensä se menee ohi, kun pitää vähän taukoa. Väsymys, kova liikenne, pitkä matka, isossa kaupungissa sompailu ja vielä vasemman puoleinen liikenne niin yhdistettynä lieviin pulmiin pyörän kanssa niin ei oikein löytynyt hyvää ajofiilistä, vaikka luettelin mielessäni 1001 asiaa, miksi olisi syytä olla vähän vitun tyytyväinen.
Metrolla Wembley Areenalle katsomaan Guns N’ Rosesia, joka aloitti jo klo 19:00, kun me ehdittiin paikalle vasta 19:40. Soittivat 3:15 eli kyllä vielä hyvä konsertti nähtiin. Alussa oli tullut aika monta suosikkiani niin se vähän harmitti, mutta tällaista se on motorsportti välillä. Axl oli aika hyvässä iskussa, mutta loppupuolta kohden ääni kyllä kärsi, tosin ei ihme. Pitkä konsertti ja aika korkealta menee osa vanhoista biiseistä. Slash oli kyllä aivan päällikkö.
Perjantaina ja lauantaina pyörittiin kaupungilla katsomassa museoita ja käytiin Live Aid musikaalissa, joka otettiin ex tempore. Olikin aika perhanan hyvä.
Lauantaina vaimo osti liput ABBAn virtuaalikeikalle (tykkäsi kovasti), kun itte lähdin West Hamin kotistadionille katsomaan Maidenia 75 000 muun kanssa. Special konsertti, olihan se tavallaan bändin aivan kotikentällä ja etenkin basista Steve Harrisille tärkeä, koska on erittäin kova futis ja West Hamin kannattaja. Ja nämä kyllä näkyivät ja kuuluivat, oli todella ikimuistoinen konsertti. Pääjohtaja veti vielä encoret West Hamin pelipaita päällä ja Bruce Dickinson meni sanattomaksi lopussa kannattajien ollessa äänekkäitä. Vähän on uumoiltu, että olisiko viimeisiä kertoja nämä keikat Euroopassa ja Englannissa, mutta sen verran painokkaasti Bruce sanoi, että takaisin tullaan vielä, että kai tätä hubaa sitten vielä jatkuu. Toivottavasti osaavat lopettaa huipulla.
Sunnuntaina pakattiin taas kamat ja täydellisessä ajokelissä läpi Lontoon ja Eurotunnelin kautta Ranskaan, jossa 200 kilsaa Roueniin. Suuntana etelä ja päätepiste Madrid, jossa pitäisi olla keikalla lauantaina. Meillä ei ole mitään suunnitelmaa eikä majoituksia tässä muutamaan päivään. Todennäköisesti Ranskan rannikkoa seurataan ja Normandian maihinnousupaikat ja muut kiinnostavat kovasti. About 10 700 kilsaa on nyt trippimittarissa.