Kiitos Mikko
Kun tämmönen muistikuva itelläkin on että vanhemmissa leikittiin prikoilla. Ja noi uudemmat oli ihan omalukunsa.
Vaihdeltiin linkut viimevuonna ja heti tuli 6sekkaa lisää..
Kun ei vaan käänny, ja kun kääntyy niin rojahtaa yhtäkkiä niin että saa korjailla ja nostella pystyyn..
Mut kun joku joka oli kuullut joltain jonka isoisäkin hyppäsi pituutta väitti että perse ylös nii helpottaa. Palaan siis vanhaan ja lähen siitä hiomaan johonkin suuntaan..
Tuolla palautteella pudottaisin keulaa kolmioissa alaspäin, jos jotain pitäisi tehdä, eli lisää trailia. Voi toki olla monessa muussakin, kuin geometriassa.
Eli jos ymmärsin, laite pyrkii puskemaan suoraan ja haukkaa jossain kohti. Ei ole helppoja ja suoraviivaisia asioita, mutta jos mikään muu ei auta, niin tehtaan säädöt voi olla edes sinne päin lähteä taas etenemään.
Ihan liikaa paluuvaimennusta voi tehdä myös samaa.
Edit: Tossa on tärkeä erottaa toisistaan kaksi eri puskemista, eli onko pyörä raskas kääntää, eikä tunnu taittuvan, vai kääntyykö kevyesti, mutta ei pysy halutulla linjalla.
Keulan korkeus vaikuttaa perään ja perä keulaan, mutta karkeasti säätäisin perän korkeudella avauksen käyttäytymistä ja keulalla mutkan sisään menoa. Suzuki ei muistaakseni ollut niin tarkka, mutta omasta yamahasta saa tietyn iskaripituuden jälkeen hukattua avauspidon aika lailla kokonaan.
Jos vaimennukset tai jousitus ei ole kovin balanssissa, on käytös keskimutkassa jossain määrin outoa. Kello on hyvä kaveri säätämiseen, vaikka kierrosajat ei ihan huippuja olisikaan, kyllä joku 10 kierroksen otanta suunnan näyttää.. jos taas haluaa saada keulaa ja perää luisuun keskimutkassa ja ihmetellä balanssia, vaatii se keväällä ainakin itsellä nelinumeroisen määrän ratakilometrejä alle, ennen kuin persus on kalibroitu uudestaan.
