Röntyilemättömät...

[timo1]

Niin. Onkohan meitä enää..elossa, montakaan. Siis sellaisia jotka ovat kymmeniä vuosia pärrällä ajelleet, eivätkä ole asfaltti-ihottumaa nähneet kuin kuvissa. Tietäen sen että sellaista ei haluakaan.
Kaatunutkaan et ole, vaikka on tahkottu kilometrejä joskus aikoinaan urakalla, ja joskus kovaa.
Siis. Olenko erakko? Ajellut vuosia ja satoja tuhansia kilometrejä milloin missäkin vilinässä tai harvaan asutulla seudulla?
Taivaankannesta ripustettu lankako minut pystyssä pitää, jos ainoa olen??

Kait nyt muitakin elossa olevia löytyy....jotka tietää että maailma ei ole pannukakku.

 

[BlackCat]

Kyllähän meitä löytyy vielä aika paljon, ittekin aloin tuossa kaveripiiriä miettiä niin kyllä siitä löytyy reilut kymmenen jotka on ajaneet yli kolmekymmentä vuotta ja ajavat vieläkin. Ja kaikki taitaa olla sellaisia että ovat käyneet muuallakin kuin Kuopiossa.

 

[timo1]

Upeeta. Tietää edes pikkasen että ei ihan "outo" olekaan.

Ja moottoripyöräily loppuu vasta sitten kun moottoripyöriltä aletaan periä hautapaikkamaksua.

 

[Carburetor]

tääl on yks joka ei vietä kaatuneiden muistopäivää

 

[vetomies]

Hep! kukkahattu ilmoittautuu. Piikki-iästä lähtien olen tehnyt kaadot radalla; tosin sieltäkään ei kunnon asfaltti-ihottumaa saa, vaan pelkästään raapimajälkiä nahkapukuun.

 

[tapsu]

Juu, en ole kaatunut kuin pari kertaa mettässä 15v:nä endurolla mutta se kait kuuluukin siihen hommaan.

Jos nyt joitakin pelejä tässä erottelee niin piikin jälkeen tullut ajettua (omia) 250 4tahti enduro, gs450, joku yz550 jammu, gsx750 susna, jolla ajoinkin sitte kummeniä tuhansia muilla muutamia vain. Sitte nyt tää tonninen Honda. En oo kaatunu en aiokaan. Kovaakin (liiankin kovaa) tullu ajettua mutta pahimmat paikat ollu vissiin piikillä ja 750:llä vesiliuussa 100 pintaan ja tolla isommalla susnalla rekkaa ohittaessa lähti takapyörä sutimaan kesken ohituksen ja vipattaa (uus asfaltti).

Koetan olla ajamatta riskirajoilla.. mutt joskus heltiaa ruuvaamaan kaasukahvaa

Niin ja pyörällä ajellu sillai tasasen tappavasti (välillä taukoakin) sellaset 20v mutta ei mikään "motoguru" kuitenkaa.

(nopeesti kirjoittaa niin typoja tippuu..)

 

[premier]

Niin. Onkohan meitä enää..elossa, montakaan. Siis sellaisia jotka ovat kymmeniä vuosia pärrällä ajelleet, eivätkä ole asfaltti-ihottumaa nähneet kuin kuvissa. Tietäen sen että sellaista ei haluakaan.
Kaatunutkaan et ole, vaikka on tahkottu kilometrejä joskus aikoinaan urakalla, ja joskus kovaa.
Siis. Olenko erakko? Ajellut vuosia ja satoja tuhansia kilometrejä milloin missäkin vilinässä tai harvaan asutulla seudulla?
Taivaankannesta ripustettu lankako minut pystyssä pitää, jos ainoa olen??

Kait nyt muitakin elossa olevia löytyy....jotka tietää että maailma ei ole pannukakku.

Onkai noita. Tosin tässä tapauksessa on yleensä tapana koputtaa puuta, heittää suolaa olan yli ja tehdä tusina juhannustaikaa, jotta asia näin pysyy

 

[TiTu]

Vielä hengissä ja still standing

 

[hondamania]

Vanhan viidakon sananlaskun mukaan on niitä jotka on jo kaatuneet ja niitä jotka tulee kaatumaan. Vanhan kansan mukaan taas ei myös pidä elämöidä kaatumattomuudella, se tietää huonoa onnea. Koputetaanpa pöytää, nok nok nok......

 

[kap57]

Toistaiseksi olen pysynyt pystyssä... Mopolla tuli käytyä kyljellään hitaasta vauhdista, samoin Vespalla aikanaan; kummassakin syynä soratie/etujarrun käyttö -yhdistelmä

Ajokokemusta isolla pärrällä on nyt 11 kesää, kilometrejä tuona aikana on kertynyt sekalaisessa ajossa n. 100 tkm. Kaupungissa en kylläkään aja juuri ollenkaan, joten siinä yksi suuri vaaratekijä vähemmän...
Todennäköisin lippa tulee kohdallani varmaan radalla. Etenkin jos harkinnassa olevan ratakilvettömän hankinta toteutuu

. Vaikka ei sielläkään tule limiitillä vedettyä vaan sitä normaalia maallikkoharrastelijavauhtia.

 

[Tenere-Heikki]

23 kesää / jotain 250 - 300.000 km motoilla ja kerran lennetty kunnolla asfalttiin (enskoilla könähtelyjä soratiellä ei sitten lasketa, kun ne "kuuluvat asiaan"): ekana tai tokana piikkikesänä auto kolmion takaa eteen ja MTX parkattiin keskelle keulaa, ukko jatkoi lentoa auton yli pientareelle. Nyrjähtänyt nilkka ja pyörän etupää mutkalle - aineksia olisi ollut paljon pahempaankin.

Ja nyt pitää koputella vimmatusti puuta ja pistää sormia ristiin...

 

[mopedman]

En minäkään ole onnistunut katupyörää kaatamaan. Crossilla ja endurolla on aikoinaan pyllähdelty, mutta ei kai niitä lasketa.