Ruotsin Lapin ympäri, elokuu 2025

[mek]

Ruotsin Lapin ympäri, elokuu 2025

4.8.2025 Hotel Vindelngallerian, Vindeln

Kolme viikkoa oli hirmuhelteitä, 30 kahta puolta. Vain pari kertaa on satanut koko hellejaksolla, mutta kun oli reissun aika, niin tulihan sitä tietysti vettäkin. Vaimo aloitti työt tänään kesäloman jälkeen, lähdin yhtä matkaa reissuun vähän ennen puolta kahdeksaa. Alkumatkasta paistoi aurinko ja oli oikein mukavaa keliä, lämpö nousi kohta vähän päälle 20. Liikennettä ei ollut liikaa, muutamia moottoripyöriä tuli vastaan. Ajelin ensin rantatietä Kalajoelle, jossa kävin pyörähtämässä vanhalla Plassilla, sitten keskustassa, jossa tankkasin ABC:llä halpaa bensaa (1,59). Kylältä köröttelin Tapion Tuvalle munkkikahville. Viereiseen pöytään tuli neljä muuta motoristia, joista yksi oli CanAmilla. Niitä harvemmin nykyään näkee. Koukkasin hiekkasärkkien kautta ja sitten kohti Kokkolaa. Meren puolella alkoi näkyä tummia pilviä. Koska kiirettä ei ollut, ajoin 7 sillan tien kautta Pietarsaareen. Taka-ajatuksena myös se, että jos sataa, niin ei tarvitse kuorma-autojen kuravesisuihkussa ajaa. Vanhalla rantatiellä ei paljon liikennettä ollutkaan. Uudenkaarlepyyn kautta takaisin kasitielle.

Pysähdyin vielä Oravaisten ABC:llä. Pilvet alkoivat olla sen verran tummia, että 23 asteen lämmöstä huolimatta räppänät kiinni ja Gore-hanskat käteen. 10 km ennen Vaasaa taivas aukesi ja tuli kova sadekuuro. Pahin kuuro loppui kaupungilla, eikä satamassa satanut enää lainkaan. Olin satamassa 12.30 ja olivat juuri purkamassa laivaa. Melko täyteen tuli laiva, pääasiassa lomalaisia. Muutama rekkakin, ja lähes parikymmentä moottoripyörää. Ajettiin ylähyllylle rekkojen viereen. Jätin takin ja selkäsuojan pyörän päälle ja sitaisin pyörän kiinni. Kannella vaihdoin sortsit ja tennarit jalkaan ja vein kassin, ajohousut ja -saappaat matkatavarasäilytykseen. Olin etukäteen ostanut lipun buffetiin, joten sinne seuraavaksi. Jonoa ja täyttä oli sielläkin, mutta sain sentään oman pöydän. Kun kaikki olivat kalaosaston jonossa alkuun, niin menin suoraan lihapuolelle, tosin lämpimissä ruuissa oli lohtakin. Ihan ok ja monipuolinen buffet. Varsinkin jälkiruokaosasto, johon tein persouttani kolme kierrosta. Vähän ennen kolmea kyllästyin istumaan ravintolassa. Kiertelin vähän aikaa laivassa ja menin sitten käytävään sohvalle makaamaan. Ei tullut uni, joten kävin vielä kannella ihmettelemässä kaunista ja melko tyyntä säätä. Laiva oli ajallaan satamassa klo 16 Ruotsin aikaa. Kolme varttia ennen pyysin matkavaravaraston auki ja vaihdoin siellä kamppeet. Vähän aikaa piti odottaa autokannen oven avautumista. Tällä kertaa ei ollut mitään kommelluksia kenelläkään, vaan kaikki pyörät olivat pysyneet pystyssä. Purkua piti odottaa vartti, sitten puolipilvisessä reilun 20 asteen säässä matkaan. Ajelin pikku hiljaa suoraan Vindelniin, jossa ensin tankkasin, sitten hotelliin. Perillä olin puoli kuuden jälkeen. Ajoa tuli tälle päivälle 425 km. Respa oli miehittämätön, mutta avain löytyi nimellä kirjekuoresta tiskiltä. Kamat huoneeseen, nopea suihku ja sitten ICA:sta kana-wrap ja smoothie iltapalaksi. Nyt on todella kaunis ja tyyni ilta, mutta yöllä pitäisi tulla Etelä-Ruotsiin kova myrsky Englannista. Saa nähdä, millainen myräkkä täällä. Kävin kääntämässä pyörän parkkipaikalla niin, ettei ainakaan kaadu jos tulee myrsky. Vindelngallerian on vähän kulahtanut, mutta aivan siisti hotelli. Alakerrassa olisi erillinen, maksullinen kuntosali ja siellä kai sauna, mutta eipä tuota tällä kelillä kaipaa.

 

[mek]

5.8.2025 Hotel Åkerlund, Jokkmokk

Alkuyön sain kohtuullisesti nukuttua, mutta kolmen aikaan piti turvautua Yle-areenaan. Olin kuitenkin vielä nukahtanut, koska heräsin uneen jossa olin autolla Tuirassa. Tie oli savun takia suljettu kun oli suuri kerrostalo tulessa. Tuuli levitti kipinöitä ja palopesäkkeitä puutarhaan. Moitiskelin palomiehiä, jotka olivat vain tupakilla, eivätkä tehneet pesäkkeille mitään. Sammutin ne sitten lapiolla ennen kuin heräsin viiden jälkeen. Makoilin vielä vähän aikaa, ennen kuin otin lääkkeet ja nousin lukemaan uutisia ja aamujumpalle. Puoli seitsemältä aamiaiselle, perussetti, ei kuitenkaan kaurapuuroa. Seitsemän jälkeen pilvipoutaisessa säässä ensin Vindelnforsenille. Onhan se komea koski, mutta kun on isompiakin nähnyt (Storforsen), ei enää säväyttänyt. Ajelin sitten pikku hiljaa kohti Lyckseleä, kun ei kiirettä ollut. Hällnäsissä yritin päästä yhden korkeamman mäen päälle katsomaan Vindelnälvenin jokilaakson maisemia. Ei sinne tietä mennyt, mutta sen sijaan löytyi Hällnäs sanatorium, 1920-luvulla rakennettu komea, linnamainen keuhkotautiparantola, joka on viime vuosikymmenet homehtunut tyhjillään. Komea rakennus silti. Muistelen, että siitä tuli TV:stä jossakin ohjelmassa hiljattain, mutta en onnistunut sitä enää löytämään.

Käännyin kohti Norsjötä. Åmselessä olisi ollut vanha sotilaslentokenttä Åmselebasen, jossa järjestetään kiihdytyskisoja, mutta tiukastit aidattu ja portit lukossa. Mårdselessä kävin katsomassa Mårdseleforsenin, hieman vaatimattomampi kuin Vindlenforsen, joki kun pienenee ylävirtaan mennessä. Mårdselen jälkeen tuli ensimmäinen vesikuuro, mutta Norsjössä kuitenkin oli poutaa. Ihan tien varteen sattui Jeuthes cafe & bageri, mutta vähän oli heikonlaiset valikoimat. Söihän tuota raparperipiirakkaa kuitenkin. Kahvia juodessa katselin säätutkasta, että kohta tulee vettä ja niin myös tuli. Ehdin juuri ulos kylältä kun taivas aukesi. Kova sadekuuro seurasi mukana Arvidsjauriin asti. Autotkaan eivät ajaneet kuin kahdeksaakymppiä. Arvidsjaurissa tuttuun kantapaikkaan, Hans på hörnet, jossa dagens lunch 120 SEK, paneroitua turskaa ja perunoita, hyvä salaattipöytä myös. Ostin vielä kahvin kanssa jälkiruuaksi kakkupalan. Lattialle tuolin alle jäi aika iso vesilammikko takistani.

12 aikaan auringonpaiste palasi ja minä palasin tien päälle kohti Moskåselia. Heti alkuun tuli vielä aika kova sadekuuro, mutta ei kestänyt pitkään. Loppumatkan olikin poutaa. Moskåselin kylällä oli vanha Landsverk 58 vaijerikaivuri, jonka kuvasin. Samanlainen oli tositoimissa Vitåforsin kaivuripäivillä. Saapa nähdä, miten kauan Nisse jaksaa kaivuripäiviä pitää. Sen verran iällä alkaa ukko olla. Pehmenee kyllä ennen kuin kaivurinsa. Moskåselista käännyinkin sitten luoteeseen soratiekoukkaukselle, joka mene Piteålvenin yli samaa siltaa rautatien kanssa. Hyväkuntoista, isoa soratietä oli mukava ajella, kuvasin myös kun ei kiirettä ollut. Poroja sai väistellä moneen kertaan. Yksi kalastusporukka oli sillan luona, muuten ei kulkijoita ollut, vaikka tuo koukkaus taitaa olla Ruotsin TET-reittiä. Loppumatka taas E45:sta Jokkmokkiin, jossa kolmen maissa. Tankkasin ja etsin hotelli Åkerlundin, josta sain heti huoneen. Vanha, mutta sisältä siististi remontoitu hotelli, pienet huoneet. Ensin suihkuun, lepäilin ja venyttelin vähän, sitten kylälle etsimään ruokapaikkaa. Grilliä etsin, mutta paremmat arvostelut saanut Maradona -grilli oli kiinni, joten menin sitten vastapäiseen Krog localiin, eli ”paikalliseen” Netissä olleella ruokalistalla oli burgerikin, mutta ei sitä seinällä taulussa lukenut. Rostbiff med potatissallad oli kuitenkin oikein hyvää ja tuli siinä reilu annos vihreääkin salaattia. Terveellisempi tuo oli kuin burgeri ja Högä Kusten olut kruunasi aterian. Seuraavaksi käppäilin ICAan ostamaan jälkiruuaksi jätskin ja illaksi smoothien ja jogurtin. Kuuden jälkeen menin saunaan, sillä aikaa oli alkanut kova ukkoskuuro. Illanviettoa kotiin soitellen, TV:tä katsellen ja eväitä syöden. Huomenna ei pitäisi kovin kovasti sataa, pieniä kuuroja voi kyllä tulla koko päivän. Ajomatkaa kertyi tänään 396 km pyörän mittariin, mahtaa olla parikymmentä ylimääräistä. Hyvin meni silti välillä tankkaamatta, 16 litraa, eli kulutus melko tasan 4 l/100. Lämpöä koko päivän vajaat parikymmentä.

 

[mek]

6.8.2025 Stora Sjöfallet Mountain Lodge

Åkerlundissa oli hyvä, mutta suppeahko aamiainen, puuroa ei ollut täälläkään. Puoli kahdeksalta taas tien päälle ja ensin Kvikkjokkiin. En ymmärrä, miksi en muistanut laittaa sadekaulusta valmiiksi takkiin. Olisi ollut tarpeen, sillä heti kohta kun käännyin Kvikkjokkin suuntaan, tuli puolen tunnin kova sadekuuro. Lämpötila koko päivän 15 asteen tietämissä. Tjåmåtiksessa kuvasin vanhoja aittoja, yhteen koivuun oli kiinnitetty kaksi harjaa, joiden tarkoitus jäi arvoitukseksi. Kvikkjokk oli 18 vuoden jälkeen entisellään, tunturiasemalta olisi saanut ruokaa tai kahvia vasta 12 jälkeen, joten palasin Arrenjarkaan ja se olikin oikein siisti ja hyvä paikka. Kahvi ja hyvä omenapiirakka 65 sek.

Paluumatka oli pääosin poutaa. Ennen Porjusta kävin kuvaamassa Harsprångfalletin sekä Porjuksessa voimalaitoksen. Porjuksen grilli mainosti parhaita burgereita Jokkmokkin ja Gällivaren välillä, mutta parasta sopivampi adjektiivi olisi ainoa. Ajelin sitten Stora Sjöfalletille, josta sain heti 3 aikaan huoneen. Täällä marjapiirakkakahvin hinta oli tuplat aamuun verrattuna. Päärakennusta oli 22 vuoden takaiseen remontoitu, mutta ”parakit” ja sauna olivat koko lailla entisellään. Huoneet oli ehkä maalattu sisältä, mutta joustinpatjat olivat siinä kunnossa, että lienevät samat kuin 22 vuotta sitten edellisellä käynnillä. Hinta on kyllä hotellitasoa. Kvikkjokkin tie oli kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta Ritsemin tie Suorvalta eteenpäin surkea. Jatkoin sitten vielä kohti Ritsemiä. Maakotka lähti tieltä, on se iso ja komea. Suomalaisten Civivistä oli hajonnut kuoppaisella tiellä 3 rengasta. Onneksi tupakkia ja kaljaa näytti pojilla riittävän, joten isompaa hätää ei ilmeisesti ollut. Tie meni aika pusikossa, vain sieltä täältä näki Sarekin huippuja. Ritsem oli aika käpykylä, kaikki kulahtanutta ja rempallaan. Palatessa kärppä juoksi tien yli. Myös muutamia riekkoja näkyi.

Kuuden jälkeen olin takaisin kämpillä. Menin ensin saunaan. Hyvä, kuuma sauna, mutta haljenneella löylykauhalla lipittäminen kävi työstä kun kerralla siirtyi ruokalusikallisen verran vettä. istuskelin vielä terassilla. Sääskiä ei ei ole, mutta mäkäräisiä on. Illan päätteeksi kävin syömässä graavilohta ja pottusalaattia. Ihan hyvää oli, mutta ylihintaista sekin. Ajopäivälle tuli mittaa noin 475 km.

 

[mek]

7.8.2025 Äkäshotelli 405

Yöllä piti kuunnella reilu tunti areenaa ja opiskella tiedeykkösestä sudenkorentoja, mutta kuitenkin aamulla sain sitten vielä kuuteen asti nukuttua. Lueskelin uutisia, jumppasin ja pakkasin kamat. Vähän ennen kahdeksaa en enää keksinyt mitään ajankulua, joten kävin rannassa ajamassa. Muutamia kämppäreitä oli vapaaparkissa, etupäässä saksalaisia. Stora Sjöfallet näkyikin alaosaltaan ihan hyvin vastarannalta. Kahdeksaksi ajoin päärakennukseen ja olihan siellä suppea aamupala tarjolla. Sämpylät olivat kyllä tuoreita ja lisäksi oli laktoositonta jogurttia myslin kanssa. Yksi suomalainen pariskunta sekä illalla päivällisellä ollut ruotsalaispariskunta olivat yhtä aikaa aamupalalla. Puoli yhdeksältä 15 asteen puolipilvisessä kelissä tien päälle. Kuopat eivät olleet yön aikana tasoittuneet, eikä mitään muutakaan uutta näkynyt. Poroja sen sijaan näkyi usein, koko matkan Ylläkselle asti. Ei tehnyt siten mieli hurjastella. Ruotsin puolella oli penkat niittämättä, joten porot näkyivät huonosti. Autot kyllä varoittivat Ruotsissa poroista valoja vilkuttamalla, Suomessa ei yksikään.

Ennen Gällivarea poikkesin Dundred-tunturin huipulla. Olisin ajanut ihan ylös asti, koska puomin pääsi kiertämään, mutta jotain rakennusmiehiä oli ylhäällä, joten en kehdannut. Aitik-kaivos näkyi ylös hyvin. Sitten Gällivareen etsimään huoltoasemaa ja ruokapaikkaa. Heti mennessä hoksasin uuden talon, jonka seinässä luki Allemanns ja sisällä tupa täynnä väkeä. Ajoin ensin Circle-K:lle, mutta automaatti ei ollut S-VISAn kanssa yhteistyöhaluinen, joten piti etsiä OKQ8 josta sain bensaa. Ruotsissa koko matkan maksoi bensa hieman alle 16 SEK, eli reilut 1,4 eur, paitsi Stora Sjöfalletilla 18 mutta siellä oli kaikki muukin kallista, varsinkin laatuun nähden. Onneksi siellä ei tarvinnut tankata. Kun pyörä oli juotettu, piti kuljettaja syöttää. Allemannsilla hirvenlihapullat makaroonilla 130 SEK, sisältäen juomatölkin, hyvän salaattipöydän ja kahvit. Join vettä ja otin alkoholittoman oluen illaksi saunaolueksi.

Tien päällä oli melkein useammin poroja kuin muuta liikennettä, aina yksi – kaksi poroa kerrallaan. Jatkoin Tärendöön Kallan patsaalle ja sieltä edelleen Pajalaan. Ennen Pajalaa oli 10 km melko karkeaa tietyötä ja sitten vielä siltaremontti ja kiertotie Torniojoen itäpuolta. Palasin kuitenkin takaisinpäin kylälle ja löysinkin hyvän kahvilan, jossa kahvi ja mansikkaleivos. Tankkasin vielä tankin piripintaan Ruotsin edullista bensaa ja sitten Suomeen. Suomen puolella oli tummia pilviä, mutta muutamaa pisaraa enempää ei kuitenkaan satanut. 20 yli neljä olin Äkäshotellin pihassa. Lienee lähes parikymmentä vuotta edellisestä kerrasta. Joskus Vihdissä asuessa kävin täällä marraskuussa hiihtolomalla. Sain 405 huoneiston heti Pirtukirkon takaa. Varmaan 40 neliötä tässä, tupakeittiö, makuuhuone, pesuhuone ja sauna. Siisti ja hyvin varustettu, makuuhuoneessakin oma TV. Hinta aamiaisen kanssa 124 eur, eli kympin halvempi kuin Stora Sjöfalletin parakki. Lisäksi tuli kympin voucher, jolla ostin smoothien ja kaksi suklaapatukkaa.

Seitsemän aikaan pääsin työkaverin kyydissä ruokapaikka Rouheeseen, 1,5 km päähän. Maa-artisokkakeittoa, poronpaistia ja lakka-pannacotta. Hyväähän se oli. Lähdin heti jälkiruuan jälkeen jättäen muut porisemaan päivällispöytään ja kävelin ylämäkeen takaisin kämpille. Matkaa kaikkine mutkineen tänään 365 km.

8.8.2025

Ylläksen työpalaverissa meni yhteen, minkä jälkeen lounas. Selkäsuoja meinasi unohtua kämppään, joten ennen kuin se oli haettu ja avain palautettu toiseen kertaan, oli kello varttia vaille kaksi kun pääsin matkaan. Aurinko paistoi koko matkan ja lämpöä 21. Ajelin ensin Ylläksen maisematien kautta Ylläsjärvelle. Olisin käynyt Ylläksen päälläkin, mutta en löytänyt huipulle nousevan tien alkua ja aika paljoon oli retkeilijöitä liikkeellä, olisiko sekaan kehdannut ajaakaan. Ylläsjärven kautta takaisin Kolariin. Kolarin kylällä kaksi mopopoikaa varmaan luuli minua poliisiksi, koska ajoivat ensin karkuun ja jäivät sitten erään pimeän risteyksen taakse piiloon. Ei tainnut olla ihan lailliset ajopelit pojilla. Kolarista samoja jälkiä takaisin Pajalaan ja vaihteen vuoksi Ruotsin puolta etelään. Suomen puolen Tornionjokilaaksoa onkin tullut viime vuosina ajeltua useaan kertaan.

Matarengin OK:lla pysähdyin ostamaan appelsiinimehun ja vessatauolle. Pihalla oli kaksi saksalaista hyvin varustetuilla Tenereillä kiertämässä TET-reittiä, ainakin tarroista päätellen. Morjestin, mutta en jututtanut sen enempää. Jatkoin Ruotsin puolta vielä Haaparantaan saakka, sitten Kemiin Lapintuuleen tauolle. Tankkasin muutaman litran, että riittää ainakin bensa Ouluun ja huoltoon saakka, jätskin jälkeen nelostietä körötellen kotiin. Givi AirFlow ei Suzukissa toimi. Pleksin alakulmista tulee kypärään voimakkaasti täristäviä pyörteitä heti kun yrittää ajaa yli kahdeksaakymppiä. Nyt tiedän, miltä tuntuu kun kypärän tärinä alkaa kutittaa nokanpäätä. Nokanpään kutinalla Veijo Saano joskus kuvaili koejaopyörien tuulensuojaa Moto1-lehdessä. Seat Conceptsin penkkikin oli vähän pettymys. Pehmusteiltaan ei juuri parempi kuin vakio. Päällinen toki on laatutyötä. Pleksin takia hitaan köröttelyn jälkeen olin kotona puoli kahdeksan jälkeen, tälle päivälle kertyi mittaa 402 km ja koko reissulle mittarin mukaan kaikkine mutkineen 2105 km. Googlesta mitaten tosin nelisenkymmentä kilometriä vähemmän.





https://youtu.be/27O8i5k1les

 

[Kotarikuski]

Hyvä kertomus. Kyllä videotkin on kivoja, mutta vaihteeksi tosi mukava lukea matkasta. Kiitos postauksesta!