Niin, tässä viittaan siis jonkun muun käyttämään viisauteen, joka oli linkitetty aiemmin (tosin tuossa puhutaan välillä moottoripyörästä, vaikka päätös puhuu moottoriajoneuvosta). Onhan siinäkin joku pointti, että ilman ajoneuvon kuljettamista ei voi olla rattijuopumusta. Kun ajoneuvon työntäminen ei ole KKO:n päätöksen mukaan kuljettamista, ei humalassa työntäminen voi olla rattijuopumusta.
---
KKO 2003:138: Moottoriajoneuvon kuljettaminen
Korkeimman oikeuden viime vuoden viimeinen ratkaisu KKO 2003:138 saattaa päästää päiviltä vanhan tarinan, jonka mukaan moottoripyörän työntäminen humalassa olisi rattijuopumusta. Asiassa oli kyse siitä, mitä katsotaan moottoripyörän kuljettamiseksi. Tapauksessa autoa kuljettajan oven aukosta työntäneellä ja samalla ohjanneella henkilöllä ei ollut ajokorttia. Käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat henkilön moottoriajoneuvon kuljettamisesta oikeudetta (RL 23:10), mutta korkein oikeus vapautti hänet.
KKO siis käytännössä katsoi, ettei auton työntämiseen tarvita ajokorttia. RL 23:10 esitöidensä perusteella antaa ymmärtää, että samaa kuljettamisen määritelmää voidaan soveltaa muihinkin liikennerikoksiin. Tästä voisi päätellä, että myös autoa, moottoripyörää jne. voinee työntää humalassa ilman rattijuopumussyytteen riskiä (tosin liikenneturvallisuuden vaarantaminen voi silti toteutua).
Vanhempaa oikeuskäytäntöä: KKO:1972-II-59:ssä auton valuttaminen alamäkeen moottori sammuksissa riitti mm. rattijuopumustuomioon. KKO 1989:15:ssa humaltunut matkustaja tuomittiin rattijuopumuksesta hänen vedettyään käsijarrusta, mutta toisaalta taas KKO 1995:122:ssa kuljettajan hihasta repiminen ei ollut ajoneuvon kuljettamista. Hieman edellisiä koostaen voisi siis päätellä, että KKO:n doktriinin mukaan kyse on RL 23:n tarkoittamalla tavalla moottoriajoneuvon kuljettamisesta, jos 1) henkilö koskee hallintalaitteisiin ja 2) ajoneuvon kuljettamiseen käytetään muuta kuin ihmisvoimaa.
Kritiikin aihetta voi ehkä hakea ratkaisusta 1995:122, jossa ilmeisesti relevanttia oli se, että henkilö ei välittömästi koskenut ohjauslaitteisiin, vaan "ainoastaan" tempaisi kuljettajaa hihasta. Se, että sattuuko hallintalaitteen ja aktiivisen tekijän välissä olemaan kuljettajan ruumiinosa, tuntuu hieman keinotekoiselta ratkaisuperusteelta. Ainakin ensi ajatuksella enemmänkin ratkaisevaa tulisi olla sen, kuka on pääasiassa aiheuttanut hallintalaitteeseen vaikuttavan liikkeen. Tosin mainitussa tapauksessakin tekijä tuomittiin liikenteen vaarantamisesta, joten tuskin siinä suurta oikeusmurhaa syntyi nykytulkinnallakaan. Olisin silti ratkaissut 1995:122:n eri tavalla ihan vain periaatteesta.
