Moi,
tällaisena sateisena päivänä mieleen tuli avata aiheelle oma topic.
Oma kokemus märällä ajamisesta viime kauden viimeisessä YCC:ssä ei ollut kovin mairitteleva. Treeneissä tokalla kierroksella nurin, jonka myötä vähäinenkin luotto pitoon katosi täysin ja itse kisa-ajo meni aivan turistiajeluksi. Yksinkertaisesti en oikein tiennyt, miten märällä pitää toimia.
Joku muukin pohtinee samaa asiaa, joten kerätäänpä tähän topiciin hyviä vinkkejä ja käytännön kokemuksia aiheesta. Tässä muutamia osa-alueita johdannoksi:
- sadekelin renkaat, miten ikä vaikuttaa, paineet yms.
- miten sadekeli vaikuttaa ajolinjoihin, -tekniikkaan
- pyörän säädöt
- ajovarusteet sateella, miten huurut pois kypärästä yms.
//Andy
Käyttänyt sekä Dunlopin että Pirellin sateisia. Paineet lämpötilasta ja sateen määrästä riippuen välillä 2,2-2,4. En ole lämmittänyt renkaita, joten kylmäpaineista kyse. Koska kyse kylmäpaineesta, ulkolämpötila on otettava huomioon. 10 asteen nousu vastaan n. 0,1 bar nousua paineissa.
Kokemukset kohtuullisen vähäisiä (4 sarjaa käyttänyt), joten kokemuksiin tulee suhtautua sen mukaan. 2009 syyskuussa ajetuilla renkailla ajoin kahdesti 2010 ja vielä erittäin hyväkuntoiset, joten ajattelin ajaa niin treenit kuin kisatkin vielä niillä. Joku varoitelkoot jos ei pidä mennä ajamaan, mutta hyviltä ja pehmeiltä tuntuvat vieläkin.
Omat ennätykset sateella n. 9 sekunnin päässä niistä ajoista mihin olen kuivalla päässyt, Ahvenisto 1:39 jne.
Pyörän säädöissä olen täysi käsi, mutta ovat neuvoneet laittamaan alustan esijännityksiä löysemmälle ja näin olen toiminut. Muihin säätöihin en ole puuttunut ja YCC:n kisoissa niillä on hyvin pärjätty ja sarjajohtajia ohiteltu.
Ajolinjat pyöreämpiä kuin kuivalla. Käytännössä mennyt niin, että suoralla vauhti pois (suoraan ajaessa uskaltaa jarruttaa perseen ilmaan), mutta mutkissa varovasti tasakaasulla yhtään jarruun hipaisematta ja/tai kiihdyttämättä. Mahdollisimman nopeasti mopo pystyyn jotta voi antaa happea. Kiihdytykset pykälää isommalla vaihteella kuin kuivalla, jotta ei luistele ja pyörä pysyy paremmin lapasessa.
Kypärän opin kantapään kautta asentamaan sateella hieman raolleen (tulitikku väliin ja teipillä visiiri kiinni). Motoparkissa oli aika helvettiä ajaa 2009 kun ei nähnyt yhtään eteenpäin ja oli ajettava visiiri auki. Silmiin sinkoilleet kivet, kuminpalat ja vesi toivat oman lisämausteen, jota en suosittele.
Sadekelillä olen pyrkinyt käyttämään omaa vanhaa pukua. Sadeasut ym. tekevät satulassa istumisen aika liukkaaksi puuhaksi, joten hylkäsin ne heti kättelyssä. Sateella kastuu koko äijä tässä leikissä, katumotorismi ja kurarukkaset ovat eri juttu.
Sadekelin kisoja siis neljä takana ja treenejä kolme, joten aika amatööri moisessa puuhassa. Sateella on mukavampi juoda kaakaota ja katsella leffoja, joten jäänyt vähän vähiin. Jos vaivautuisi sateella treenaamaan, saavuttaisi aika hyvät asemat muihin nähden kisoissa. Kyseessä kuitenkin ihan oma juttunsa ja vaatii oman tekniikkansa. Ja kärkiukolla on sitten huomattavasti helpompi ajella kuin sijalla 38 helvetillisessä sumussa. Paalupaikka lienee enempi arvossa sateella kuin kuivalla.
Jukka
