Italowestern
ReliaTec Shoppiuggeli
Juu, ja mitäs tehdään tällaiselle reikäpäälle, jolla ei ole
A. Taitoa
B. Kilpapyörää
C. Rahaa
D. Kuntoa
E. yms.
On ainoastaan ja vain joku ihmeellinen fiksaatio, että muka pitäisi päästä ajamaan radalle jollain "eniten" pyörällä joka on "kaikkein" ihmeellisin ja "upein", "nopein"...
"Turhin" lienee oikea määritelmä kaikille noilla ajatuksille. Mutta miksi hitossa niistä ei pääse eroon. En osaa ajaa lujaa kurvissa kuin autolla, koska se pysyy sladissa pystyssä...
Miksi, siis miksi en voisi haluta ennemmin vaikkapa johonkin porssekuppiin.??
Miten 45 vuotias aivo voikin sisältää mitä oudoimpia kuvitelmia, päiväunia, unelmia, idiotismia täynnä olevia naiiveja ajatuksia siitä, että tuo kaksipyöräisellä kisaaminen voisi edes olla hauskaa ja varsinkaan jollain Ducatilla, jossa ei edes ole tehoakaan yms. yms. vikaa vikaa vikaa...
Ja rahaa kyllä lainaksi saa, kunnes tekee sen virallisen konkurssin, jolloin pääsee kaikista rahan tarjoajista kertaheitolla.
Te, jotka olette ajaneet tuossa luokassa, mikä saa aina yrittämään itsensä ylittämistä ja haluamaan sitä ajamista. Siis yleensäkin kilpaa ajamista, jossa mitä nopeammin ajaa muutaman mutkan ja suoran nopeimmin, saa arvostusta toisilta, jotka myös ajavat niitä samoja mutkia ja suoria.
Mikä tämä juttu oikein on? Miksi ei pääse eroon näistä ajatuksista. Tai onko se oltava sama kohtalo kuin Fabiolla, että kypärä kuppuun ja muovit ruttuun, ennenkuin niistä kisa-ajatuksista pääsee ja sitten kasvaa isoksi kankeaksi ja päähän pinttymät kasvaa aina vaan vielä isommiksi..
Kertokaapa rehellisesti, ajatteko kadulla hiljempaa vai lujempaa kuin ennen rataharrastusta ja miksi?
No siis en mä usko, että tartten näillä oravanpyöräkiireillä enää muuta kisaa,mutta kun tuo päävärkki on niiiiiiiiin urpo ja geeneissä vikaa ja npp.
t. 999R fiksaatio
A. Taitoa
B. Kilpapyörää
C. Rahaa
D. Kuntoa
E. yms.
On ainoastaan ja vain joku ihmeellinen fiksaatio, että muka pitäisi päästä ajamaan radalle jollain "eniten" pyörällä joka on "kaikkein" ihmeellisin ja "upein", "nopein"...
"Turhin" lienee oikea määritelmä kaikille noilla ajatuksille. Mutta miksi hitossa niistä ei pääse eroon. En osaa ajaa lujaa kurvissa kuin autolla, koska se pysyy sladissa pystyssä...
Miksi, siis miksi en voisi haluta ennemmin vaikkapa johonkin porssekuppiin.??
Miten 45 vuotias aivo voikin sisältää mitä oudoimpia kuvitelmia, päiväunia, unelmia, idiotismia täynnä olevia naiiveja ajatuksia siitä, että tuo kaksipyöräisellä kisaaminen voisi edes olla hauskaa ja varsinkaan jollain Ducatilla, jossa ei edes ole tehoakaan yms. yms. vikaa vikaa vikaa...
Ja rahaa kyllä lainaksi saa, kunnes tekee sen virallisen konkurssin, jolloin pääsee kaikista rahan tarjoajista kertaheitolla.
Te, jotka olette ajaneet tuossa luokassa, mikä saa aina yrittämään itsensä ylittämistä ja haluamaan sitä ajamista. Siis yleensäkin kilpaa ajamista, jossa mitä nopeammin ajaa muutaman mutkan ja suoran nopeimmin, saa arvostusta toisilta, jotka myös ajavat niitä samoja mutkia ja suoria.
Mikä tämä juttu oikein on? Miksi ei pääse eroon näistä ajatuksista. Tai onko se oltava sama kohtalo kuin Fabiolla, että kypärä kuppuun ja muovit ruttuun, ennenkuin niistä kisa-ajatuksista pääsee ja sitten kasvaa isoksi kankeaksi ja päähän pinttymät kasvaa aina vaan vielä isommiksi..
Kertokaapa rehellisesti, ajatteko kadulla hiljempaa vai lujempaa kuin ennen rataharrastusta ja miksi?
No siis en mä usko, että tartten näillä oravanpyöräkiireillä enää muuta kisaa,mutta kun tuo päävärkki on niiiiiiiiin urpo ja geeneissä vikaa ja npp.
t. 999R fiksaatio
