Zambo Rock
New member
Maanantaiaamuna 22.6 sain päähäni lähteä yrittämään SS1000 -ajoa. Meikäläinen kun saa jonkun idean, se yleensä aina toteutuu. Joskus valitettavasti, joskus onneksi
Kelit näyttivät hyvältä koko Suomessa joten mikä ettei. Lähtö oli samana iltana tankkauskuitin mukaan klo 20:32 useiden "mitä järkeä? hulluhan sie oot!" -kommenttien saattelemana. Etukäteisvalmistelu oli todella vähäistä. 1,5 litran Vichyvesipullo, muutama banaani ja pari leipää, pari maxi-tuplaa ja pari vahvaa buranaa mukaan. Vanha sotaratsu Kawasaki GPZ 1000 RX käyntiin, tankki täyteen ja Mikkelistä kohti Jyväskylää. Reitti oli Mli-Jyväskylä-Tampere-Pori-Vaasa-Kokkola-Oulu-Pudasjärvi-Kajaani-Joensuu-Kitee-Lappeenranta-Mikkeli. Google Mapsin mukaan 1743 km, matkamittari näytti palatessa 1823 km. Toivottavasti pelivara riittää tarkastuksessa.
Ongelmia reitillä ei hirveästi ollut. Aurinko häikäisi Jyväskylään mennessä hetken, mutta pikkuhiljaa se painui puiden taakse. Kuvittelin jo että lähtöajankohta oli paras mahdollinen. Vaajakosken ABC:llä tankkaus (huimat 4,5 litraa) ja kuitti talteen. Sitten kohti Tamperetta. Kawasaki lauloi sulosävelmää ja oli selvästi innoissaan siitä että nyt lähdettiin vihdoinkin ilmeisestikin pitemmälle retkelle ainaisen kaupunkikurvailun sijaan. Tampereella taas tankkaus ja suunta kohti Poria. Yö laskeutui ja se olikin raskainta aikaa. Visiiriin tarttui puolen sentin kerros mönkiäisiä ja se haittasi näkyvyyttä jonkin verran. Kun niitä yritti pyyhkiä ajon aikana kuivalla hanskalla, oli lopputulos huono. Ajoin yhden risteyksen ohi liikenneympyrässä Tampereella mikä toi muutaman kilsan ylimääräistä. En vaan nähnyt Porin kylttiä. Tre-Pori -välillä joutui väistelemään ketunpoikasia joita oli PALJON. Pari istui keskellä tietä eivätkä viitsineet paljoa edes väistää kun ohi suhahdin.
Nouseva aurinko - voi perkele! Reissun ajankohta oli varmasti huonoin mahdollinen. Matka Vaasasta Lähes Ouluun asti suoraan päin matalalla paistavaa aurinkoa. Jonkin aikaa kummastelin sitä että miksi aurinko nousee pohjoisesta päin kun yleensä aurinko nousee idästä. No, liittynee tähän keskikesään ja pohjoisen yöttömään yöhön. Visiiri auki ja aurinkolasit päässä silmiä siristellen eteenpäin. Koppakuoriaisia sun muita oravaa pienempiä mätkähteli naamaan koko ajan. Koppis koskee yllättävän paljon kun se pamahtaa nenään. Veikkaan että jos sattuisi suojaamattomaan silmään, tulisi taatusti ainakin musta silmä, ellei sitten näkö menisi. Kypärän sisällä kuului jatkuva " ai s**tana!, ai p**kele!, voi v**tu!"
. Vasta-aurinko aiheutti sydämentykytystä kun huomasin keskellä epäselvää näkymää jonkun vilkkuvan. Lähemmäksi tullessani huomasin että se oli tietyöauto, oli parkissa keskellä tietä! Huhhuh!
Tupaksen ABC:llä (melkein Oulussa) kulmapistetankkaus ja suunta kohti Pudasjärveä. Kymmenisen kilometriä "Poronhoitoalue" -kyltin jälkeen ensimmäiset Petterit loikkasivat tielle ja olin paskantaa housuuni. Kawasakin jarrut toimivat erittäin hyvin ja refleksit olivat kunnossa. Olin luovuttaa pelin Pudasjärven ABC:n pihalla kun oli edessä vielä matka takaisin etelään päin. Kaasukäsi oli helevetin kipeä. Nappasin ensimmäisen Buranan ja päätin kuitenkin yrittää. En osannut aikataulusta vielä hahmottaa miten menee, kun en tiennyt kuinka paljon on vielä matkaa perille. Sen tiesin että PALJON. Yritin rentouttaa käsiä matkan aikana mutta kova tuuli haittasi menoa Kajaaniin asti ja teki rennosta ajosta vaikeaa. Tie sinänsä oli mukavaa vaihtelua siihenastiseen, mutkiin sai jopa kantata
. Järkyttävät, kilometrien pituiset suorat eivät saa miun kannatusta. Niitä nimittäin oli paljon välillä Pori-Oulu!
Kajaanissa tankkasin ja eka kerran kävin jopa kahvion puolella kahvilla ja pullalla. Oli omituista istua tavallisella tuolilla ja kuunnella muutakin kuin tuulen huminaa! Sitten matkaan kohti vanhaa kotikaupunkiani Kiteetä joka olisi seuraava tankkauspiste. Kartalla lähes suora viiva Kajaanista. Hieman Kajaanin jälkeen taivas aukesi hetkeksi ja omituinen kaatosade kasteli kuskin ja tien. Sade oli ohi n. viidessä minuutissa mutta siinä olikin jo tarpeeksi. Lähtipähän mönkiäiset samalla visiiristä pois! Sitten aurinko ja ajoviima taas kuivasi kaiken.
Hassu ja kieltämättä säikäyttävä episodi sattui pitkällä suoralla jota edelsi pitkä alamäki. Ei liikennettä, hyvä keli. Pakkohan se oli kokeilla vieläkö vanha jaksaa. Jaksoihan se! Suoran loppuvaiheilla laskin nopeuden alemmas ja kiinnitin huomion punaiseen pakettiautoon levikkeellä, vastaantulevien puolella. Kun lähestyin autoa, sen takaa tuli esiin myös valkoinen pakettiauto. POLIISI! Poliisit olivat juuri sakottamassa punaisen auton kuskia ja kun ohitin levikkeen, tuntui poliisit miettivän pidetäänkö tämä joka nyt jo on kiinni vai otetaanko kiinni tämä hurjastelija. En muista paljonko nopeutta sillä kohdalla oli, ei mitään hirmuista kuitenkaan, mutta seuraavat parikymmentä kilsaa tuli seurattua taustapeiliä aika tarkkaan. Eivät lähteneet perään.
Kolinportin pihalla käsiä lepuuttaessani tarkistin aikataulun ja huomasin että olisi enää 5,5 tuntia aikaa. Lappeenrantaan vajaat 300 km, siitä Mikkeliin reilu sata. Luulisi että piece of cake, mutta ei. Viimeinen Burana oli jo syöty ja kipu kädessä jatkui. Jouduin pysähtelemään usein juuri tuon kipeän käden takia. Yritin vetää sellaisia 150 km siivuja, mutta usein 100 km jälkeen piti jo etsiä levähdyspaikkoja joissa sitten venyttelin käsiä 5-10 minuuttia. Pisin yhtäjaksoinen siivu matkalla taisi olla parisataa kilsaa. Tauot heittivät aikataulua lisää persiilleen mutta pieni toivo eli vielä.
Lappeenrannassa iski sitten pommi - TIETYÖ! Olisi pitänyt tarkistaa tietyöt reittiä suunnitellessa, mutta minkäs teet.
Siinä sitten matelin 30km/h-50km/h pitkän, pitkän matkan ja kiroilin. Olin tankannut Imatralla ja Pellosniemen Nesteen kohdalla tein pikku tankkauksen varmuuden vuoksi että reitti tuota kautta tulee todistetuksi. Viimeiset parikymmentä kilsaa jouduin paahtamaan kuin pieni apina, viimeinen tankkaus lähtöpaikassa kello 20:09. 23 minuuttia jäi vielä pelivaraa!
Nyt tätä kirjoittaessa kädet ovat käytännössä toimintakelvottomat. Kaasukäsi ei taivu, se on jämähtänyt ajoasentoon ja kytkinkädessä ei ole puristusvoimaa juuri lainkaan. Vaikka eihän kytkintä kauheasti joutunut edes käyttämään. Joku hermo lienee jossain puristuksissa. Sormet sentään toimivat ja pystyy nettiä käyttämään. Joku systeemi pitäisi keksiä ettei kädet joudu niin suurelle rasitukselle. Selkä on hyvässä kunnossa, sitä pelkäsin eniten kun se on kerran leikattu ja toinen välilevyn pullistuma todettiin muutama vuosi sitten. Autolla en olisi tuollaista matkaa pystynyt ajamaan. Pystyyköhän Kawasakin "ohjauskulmaa" muuttamaan mitenkään? Tai sitten pitäisi vain opetella ajamaan rennommin.
Kawasaki ja kuski olivat jossain vaiheessa kohtalaisen katu-uskottavassa kunnossa. Täysin hyttystenraadoilla kuorrutettuja. Harmi että sade vei suurimman osan kuorrutuksesta. Kawasaki toimi täydellisesti koko matkan ajan ja lupasinkin sille että tänään pesen sen ja vaihdan uudet öljyt
. Loppumatkasta kun väsymys alkoi jo hieman painaa, oli Kawa hyvä juttukumppani. Olisin voinut vaikka vannoa että se jopa kommentoi jutteluani
Illalla kotona söin ja otin naksun jaloviinaa ajon kunniaksi. Unta ei tarvinnut kauaa etsiä, nukahdin heti.
Toivottavasti suoritus hyväksytään. Mutta jos ei, niin ei sitten. Ajettu se on joka tapauksessa
Ongelmia reitillä ei hirveästi ollut. Aurinko häikäisi Jyväskylään mennessä hetken, mutta pikkuhiljaa se painui puiden taakse. Kuvittelin jo että lähtöajankohta oli paras mahdollinen. Vaajakosken ABC:llä tankkaus (huimat 4,5 litraa) ja kuitti talteen. Sitten kohti Tamperetta. Kawasaki lauloi sulosävelmää ja oli selvästi innoissaan siitä että nyt lähdettiin vihdoinkin ilmeisestikin pitemmälle retkelle ainaisen kaupunkikurvailun sijaan. Tampereella taas tankkaus ja suunta kohti Poria. Yö laskeutui ja se olikin raskainta aikaa. Visiiriin tarttui puolen sentin kerros mönkiäisiä ja se haittasi näkyvyyttä jonkin verran. Kun niitä yritti pyyhkiä ajon aikana kuivalla hanskalla, oli lopputulos huono. Ajoin yhden risteyksen ohi liikenneympyrässä Tampereella mikä toi muutaman kilsan ylimääräistä. En vaan nähnyt Porin kylttiä. Tre-Pori -välillä joutui väistelemään ketunpoikasia joita oli PALJON. Pari istui keskellä tietä eivätkä viitsineet paljoa edes väistää kun ohi suhahdin.
Nouseva aurinko - voi perkele! Reissun ajankohta oli varmasti huonoin mahdollinen. Matka Vaasasta Lähes Ouluun asti suoraan päin matalalla paistavaa aurinkoa. Jonkin aikaa kummastelin sitä että miksi aurinko nousee pohjoisesta päin kun yleensä aurinko nousee idästä. No, liittynee tähän keskikesään ja pohjoisen yöttömään yöhön. Visiiri auki ja aurinkolasit päässä silmiä siristellen eteenpäin. Koppakuoriaisia sun muita oravaa pienempiä mätkähteli naamaan koko ajan. Koppis koskee yllättävän paljon kun se pamahtaa nenään. Veikkaan että jos sattuisi suojaamattomaan silmään, tulisi taatusti ainakin musta silmä, ellei sitten näkö menisi. Kypärän sisällä kuului jatkuva " ai s**tana!, ai p**kele!, voi v**tu!"
Tupaksen ABC:llä (melkein Oulussa) kulmapistetankkaus ja suunta kohti Pudasjärveä. Kymmenisen kilometriä "Poronhoitoalue" -kyltin jälkeen ensimmäiset Petterit loikkasivat tielle ja olin paskantaa housuuni. Kawasakin jarrut toimivat erittäin hyvin ja refleksit olivat kunnossa. Olin luovuttaa pelin Pudasjärven ABC:n pihalla kun oli edessä vielä matka takaisin etelään päin. Kaasukäsi oli helevetin kipeä. Nappasin ensimmäisen Buranan ja päätin kuitenkin yrittää. En osannut aikataulusta vielä hahmottaa miten menee, kun en tiennyt kuinka paljon on vielä matkaa perille. Sen tiesin että PALJON. Yritin rentouttaa käsiä matkan aikana mutta kova tuuli haittasi menoa Kajaaniin asti ja teki rennosta ajosta vaikeaa. Tie sinänsä oli mukavaa vaihtelua siihenastiseen, mutkiin sai jopa kantata
Kajaanissa tankkasin ja eka kerran kävin jopa kahvion puolella kahvilla ja pullalla. Oli omituista istua tavallisella tuolilla ja kuunnella muutakin kuin tuulen huminaa! Sitten matkaan kohti vanhaa kotikaupunkiani Kiteetä joka olisi seuraava tankkauspiste. Kartalla lähes suora viiva Kajaanista. Hieman Kajaanin jälkeen taivas aukesi hetkeksi ja omituinen kaatosade kasteli kuskin ja tien. Sade oli ohi n. viidessä minuutissa mutta siinä olikin jo tarpeeksi. Lähtipähän mönkiäiset samalla visiiristä pois! Sitten aurinko ja ajoviima taas kuivasi kaiken.
Hassu ja kieltämättä säikäyttävä episodi sattui pitkällä suoralla jota edelsi pitkä alamäki. Ei liikennettä, hyvä keli. Pakkohan se oli kokeilla vieläkö vanha jaksaa. Jaksoihan se! Suoran loppuvaiheilla laskin nopeuden alemmas ja kiinnitin huomion punaiseen pakettiautoon levikkeellä, vastaantulevien puolella. Kun lähestyin autoa, sen takaa tuli esiin myös valkoinen pakettiauto. POLIISI! Poliisit olivat juuri sakottamassa punaisen auton kuskia ja kun ohitin levikkeen, tuntui poliisit miettivän pidetäänkö tämä joka nyt jo on kiinni vai otetaanko kiinni tämä hurjastelija. En muista paljonko nopeutta sillä kohdalla oli, ei mitään hirmuista kuitenkaan, mutta seuraavat parikymmentä kilsaa tuli seurattua taustapeiliä aika tarkkaan. Eivät lähteneet perään.
Kolinportin pihalla käsiä lepuuttaessani tarkistin aikataulun ja huomasin että olisi enää 5,5 tuntia aikaa. Lappeenrantaan vajaat 300 km, siitä Mikkeliin reilu sata. Luulisi että piece of cake, mutta ei. Viimeinen Burana oli jo syöty ja kipu kädessä jatkui. Jouduin pysähtelemään usein juuri tuon kipeän käden takia. Yritin vetää sellaisia 150 km siivuja, mutta usein 100 km jälkeen piti jo etsiä levähdyspaikkoja joissa sitten venyttelin käsiä 5-10 minuuttia. Pisin yhtäjaksoinen siivu matkalla taisi olla parisataa kilsaa. Tauot heittivät aikataulua lisää persiilleen mutta pieni toivo eli vielä.
Lappeenrannassa iski sitten pommi - TIETYÖ! Olisi pitänyt tarkistaa tietyöt reittiä suunnitellessa, mutta minkäs teet.
Nyt tätä kirjoittaessa kädet ovat käytännössä toimintakelvottomat. Kaasukäsi ei taivu, se on jämähtänyt ajoasentoon ja kytkinkädessä ei ole puristusvoimaa juuri lainkaan. Vaikka eihän kytkintä kauheasti joutunut edes käyttämään. Joku hermo lienee jossain puristuksissa. Sormet sentään toimivat ja pystyy nettiä käyttämään. Joku systeemi pitäisi keksiä ettei kädet joudu niin suurelle rasitukselle. Selkä on hyvässä kunnossa, sitä pelkäsin eniten kun se on kerran leikattu ja toinen välilevyn pullistuma todettiin muutama vuosi sitten. Autolla en olisi tuollaista matkaa pystynyt ajamaan. Pystyyköhän Kawasakin "ohjauskulmaa" muuttamaan mitenkään? Tai sitten pitäisi vain opetella ajamaan rennommin.
Kawasaki ja kuski olivat jossain vaiheessa kohtalaisen katu-uskottavassa kunnossa. Täysin hyttystenraadoilla kuorrutettuja. Harmi että sade vei suurimman osan kuorrutuksesta. Kawasaki toimi täydellisesti koko matkan ajan ja lupasinkin sille että tänään pesen sen ja vaihdan uudet öljyt
Illalla kotona söin ja otin naksun jaloviinaa ajon kunniaksi. Unta ei tarvinnut kauaa etsiä, nukahdin heti.
Toivottavasti suoritus hyväksytään. Mutta jos ei, niin ei sitten. Ajettu se on joka tapauksessa
