No niin, päästiin takaisin asiaan.
Fiilis?
Jep, fiilis...
Trumpankaltaista maatalouskoneen voimaa ei löytyny, mutta muuten moottorikin tuntui vallan mainiolta. Puhtia oli kuitenkin rehellisesti sanottuna ihan riittävästi moottoripyörään ja peittoaahan vääntökin ainakin peruskusiaiset (vrt.CBR600f). Aluksi satulaan istuessa tunnelma oli hyvin lähellä joltain kaverilta aikoinaan lainattua 2-tahtikevaria. Se fiilis kuitenkin hukkui pian johonkin...
Ajoasento tuntui melkoisen urheilulliselta, mutta 180-senttiselle ihan leppoisalta, kun vähän totutteli matkapyörän jälkeen. Hirvittävän kevyen oloinen ja vaivatta käsiteltävä mopo! Liike on epäkelvosti sijoitettu keskelle urbaania teollisuusympäristöä, joten tiukimmat mutkat pääsi kokeilemaan ainoastaan läheisen motarin pitkillä rampeilla. Trumppa taittuu niistä parhaalle 170km/h ennen kun kuskia alkaa todella hirvittämään, mutta Ducati tuntuu taipuvan miten vain ja koska vain, ollen kuitenkin ihmeen vakaa ajaa. Tai olisi taipunut ilman ramppien vakiokamaa: Toyota Hiacet.
Paras kokeilemani mopo jarruttaa, tankista sai todella helposti tukevan otteen jaloilla. Tosin jarruissa tuntui jonkinlaista resonaatiota, ainakin takanajarrua kokeillessa. Purivat kuitenkin napakasti. Kääntösädettä on ihan suotta jossain mediassa moitittu, hienosti sujui u-käännökset kapeallakin kadulla. Kytkin tosin tuntui olevan on-off-mallia, mutta senkin oppi muutamien valojen jälkeen.
Parasta kuitenkin oli hillitön tärinä ja moottorin aisteja kiihottava käynti. Ducati tuntui siltä, mitä odottaa kokevansa moottoripyöräksi rekisteröidyltä ajoneuvolta. Veri pysyi vaivatta kierrossa vaikka lämpömittari näytti +3-4 astetta. Lähempää tarkasteltuna ainakin viimeistely osoittautui tasoltaan erittäin hyväksi. Ei repsottavia saumoja tai epätarkkuuksia maalipinnoilla. Laadukkaan oloinen, sanoisin.
10 pistettä papukaijamerkin kera Ducatille työkaluitta nostettavalle tankille ja tekniikalla, johon on helppo päästä käsiksi katteista huolimatta. Satulan altakin löytyi ihmeen tilava säilytystila kaikelle tarpeelliselle ja tarpeettomalla. Must.
Olisi ehkä pitänyt ottaa mukaan joku oikea asiantuntija kertomaan, onko se nyt sitten oikeasti hyvä vai huono mopo
Pitäisi vielä päättää pitääkö luopuako tosiaan Trumpasta turhamaisuuttaan vai pysytellä kiltisti pitkänmatkanmopoissa. Triumphin viehätys on loppuun asti viedyssä käytön mukavuudessa ja käytännösyydessä, mutta Ducati saa pisteensä kyllä täydellisestä tunnelmasta ja viehätyksestä...
Kamalaa lunastusta, mutta siitä puhe, mistä puute. Pitää alkaa sorkkia lattian välistä kolikoita välirahaan.
