Ennen kuin jatkan atakkia Vanttajankankaan suuntaan, niin muistelen vielä hiukkasen tuota Misin ensitapaamista.....
Vuosihan oli -80, ja kyseessä oli KaiPr:n, eli koko prikaatin talavisotaharjoitus Rovajärven ampuma-alueella, jonne meikäläiset siirrettiin Misin juna-aseman kautta. Ja tiätenkin tuo pidettiin silloin kaikkein kireimpien pakkasien aikaan, kaiketi tammikuussa.... .
No, hommahan lähti siten liikkeelle, että ensinnäkin, prikaatin kaikissa yksikoissä, (itse oli puhelinkomppaniassa - vaikkakin sissiradisti), tuli aamuyällä herätys hilijaisena, joskus aamukolmelta, että valoja ei saanut tupiin sytyttää, ennen kuin ikkunapaikoilla nukkuneet ripustivat kaapinoviin, ja ties mihin törmäillen, ja jakkaroita kaadellen pöytää apuna käyttäen, ikkunoihin huopaviltit, ja vasta sen jälkeen sytytettiin valot tupiin.
Alkoi vimmattu ovien paiskominen, kun mosut alko pakkailemaan silmät kireällä kaikkea mahdollista siihen piäneen sipulisäkkiin, ja tst-liiviin että kaasunaamarilaukkuun, mitä ei muualle saanut sopimaan... Osalla tiätty kuivaushuoneessa romppeita kuivumassa, vaan arvatkaapa muistiko niitä kiireellä ja hopulla sieltä kukaan mitään hakea! Päivystäjä kävi väliinsä kurkku suorana lisäämässä meihin vauhtia, niinkuin ei vauhtia ei muutoinkin jo olisi ollut, samalla kun kiersi availemassa asetelineitä! Ovet paukku, ja aseet kolisi pimeällä käytävällä, osan juostessa jo takapihalle suoraan 3-riviin, kun eihän käytävälle mitään valoja saanut laittaa.
Käsky oli, että mukaan otetaan tst- ja kenttävarustus, eli käytännössä kaikki se, tai ne, mitä kaappiin sopi, ja kun ei tuohon aikaan mitään makuupusseja kenelläkään ollut, niin kenttävarustukseen kuului myös se huopaviltti, joka tempaistiin siitä sängystä sipulisäkin päällimäiseksi....
Takapihalle juostiin, ja jonkinlaista 3-riviä siihen alkoikin jo muodustumaan, vaikka eihän sitä pimeässä mitenkään nähnyt, että oliko siinä ympärillä edes oman joukkueen mosuja? Äänen perusteella vain mentiin, ja kuiskaten silloinkin, kun jo jossain vaiheessa jonkin taskulampun valossa, aloin hahmoittamaan tutun, (sen joka aina haisi vanhalta viinalta), kapiaisen kasvoja.... No, olimpahan ainakin "omien" joukossa- ajattelin, kun jo kohta meitä marssitettiin.... ei ruokalaan, vaan kohti Kajaanin rautatieasemaa!?? Pakkasta oli niin, että hengitys vain huurusi niiden muutamien himmeiden ja kaukaisten katuvalojen vienossa valossa, kun ilman tahtia laahustaen yritettiin painavat reput selässä pitää edes ruodut jollain tavalla kunnossa....
Muutama mosu lenti aina silloin tällöin nurin Hoikanportin kassuntietä kun alaspäin tultaessa, jolloin kirosanat kaikui aina sen rynkyn kolahduksen jälkeen..eihän tuohon aikaan mitään hiekoitusta teillä ollut, saati kevyenliikenteen väylää... Oli se aikas aavemainen näky, kun kylän, (Kajaanin), keskustassa hämärässä laahustaa noin kolmirivinen ja loputtoman pitkältä vaikuttava, sinne tänne kiemurteleva lumipukuinen massa, josta kuului epämääräisiä pulinoita, vaikka eihän muodossa saanut jutella....epätietoisena joku kyseli aamupalaa, toinen taas määränpäätä, kolmas taas tiesi, että neuvostoliiton vastaiselle rajalle meitä vietäisiin....?
Ei ollut kouluttajia, siis kapiaisia missään, vain jokunen kokelas- tiesi joku sanoa, että kummasti vain kaikki pysyi muodossa, ja lähestyttiin Kajaanin rautatieasemaa? Juna oli pitkä ja sen mustat ja lukemattomat härkävaunut odottivat meitä. Syrjemmällä näin, kun pysähdyimme viimeinkin kuuntelemaan kapiaisten ohjeita tulevasta, kuinka lavettivaunuihin ajettiin niitä isopyöräisiä TERRA-traktoreita. Sininen savu vain leijaili koko ratapihan päällä, olivat näemmä tehneet jo lastaushommaa pitempään. Hevosia ei asemalla näkynyt, vaikka jonkun kerran, olimme saaneet ruuan sotaharjoituksen aikana Kassunkurun metsään. Olisiko pakkasta ollut nyt niille liikaa, en tiedä? Jonkintapaisen aamupalan saimme ennen vaunuihin nousemista: kuumaa vettä, teepussi, ja sitä tavanomaista "Sotilas- ja vankileipää". Se luki kartonkipaketin kyljessä, ja sehän oli kaikille myös ruokalassa tullut tutuksi jo alokkaan ensimmäisenä päivänä. Panssarinäkiksi sitä kylläkin kutsuttiin, koska se oli niin kovaa, ja paksua! Eikä siihen kaikkien hampaat pystyneetkään, ja sempä takia, osalle oli myönnettykkin lääkärin toimesta oikeus parampaan leipään, eli oli ns. "pehmeän leivän kortti". Minulla sitä ei ollut, mutta kyllä se haaleaksi jäähtynyt keltaiseksi värjäytynyt teevesi pehmensi sen, eikä se pahaa ollut, etenkin jos vielä sokuria oli muonamikko muistanut tuoda lisänä?
Sitten jo kohta meidät käskettiin nousemaan takanamme oleviin härkävaunuihin. Tuli jotenkin mieleen ne juutalaisten kuljetukset Auswitsiin kieltämättä, kun härkävaunun iso ja järeä liukuovi tempaistiin avoimeksi, ja meitä nousi aina kymmenen kummallekkin puolelle, eli yhteensä 20 vaunua kohden. Eikä ollut mitään tikkaita, vaan ensi heitettiin reppu ja tesetit aseen kanssa lavalle, ja sitten jo pari muuta repi sinut perässä... Huuru nousi koko ratapihalta, ja TERRAT työnsi sitä sinistä savua... Tiedä sitten, eikä muista kauanko sitten asemalla ja vaunuissa odoteltiin, mutta kapiaiset osasi taas kadota kuin huuruna ilmaan? Joki tiesikin sanoa, että menivät kaikki ravintolavaunuun porukalla ryyppäämään, mutta tuskin tässä junassa mitään ravintolavaunua ollut?
Meidänkin härkävaunussa vain kerroslaverit molemmissa päissä, keskellä vaunua valurautauuni, vähän heiniä lattialla, eikä mitään muuta.
Kyllä kaikesta näki, että nämä umpivaunut olivat todellakin eläimille tarkoitettuja, ja että jos nykyään tälläisissä vaunuissa kuljetettaisiin ihmisiä, oli suomi ja puolustusvoimat EU:n syytelistalla välittömästi! Sinne vain laverille työnsit omat kamasi levälleen, se taitettava telttapatja, (ns. telaketju), makuupaikaksi levälleen, sipulisäkki tyynyksi, ja se ohut, "pierunkuori"- viltti päälle ja ihme ja kumma, osa mosureista alkoikin heti yrittämään saada unta, vaikka kylmähän meillä kaikilla siellä oli! Krapuloissaan varmaan olivat niin poikki, ja väsyneet, olihan tuota marssiamatkaakin tietysti tullut kassulta tänne asemalle varmaan se 4-5 km?
Junan vihellyksiä kuului vähän väliä, ja vielä ennen junamme lähtöä, joku raotti vaunun toista liukuovea sen verran raolleen, että sieltä lensi muutamia ropsihalkoja lattialle kolisten, ja perään pokasaha, ja kirves. Sitten tuli huutöa, että teette tulet, ja vaunun ovet on pidettävä sitten koko matkan ajan säpissä!
"KLOMG": ja
"SUUUUUH", meinasin lentää pimeässä vaunussa nurin, kun koko vaunu hytkähti...ei vielä liikuttu, mutta jotain nyt jo tapahtui.....sama toistui sitten vielä pari kertaa, mutta nyt toisesta suunnasta:
"KLONGS" ja vähän kovempi
"BANGS"...mutta sitten kuului vähän toisenlaista suhinaa, ja vihellys! Nyt sitten lähdettiin liikkeelle.....
Joku sai tulet syttymään uuniin, ja puheet alkoi vaunussa hiipumaan.. Kiskot kolkkasi pakkasella todella kovaa, vai johtuiko se sitten siitä, kun vaunussa ei mitään lämpö- saati äänieristyksiä ollut? Joku tiesi kertoa, että mennään Rovaniemelle, mutta joku taas että juna olisi lähtenyt etelän suuntaan....samapa tuo, nyt olisi pitänyt saada nukuttua, mutta eihän tuollainen pieni, vaunun keskellä sijainnut uuni jaksanut lämpöä tänne vaunun perälle antaa, etenkin kun härkävaunun seinistä paistoi pieniä valonpilkahduksia läpi! Joku jo kuorsasi, ja mosut köllötti selkäselkää vasten.... On tämäkin touhua, ajattelin: kylmää kuin siperiassa, pimeää, ja ei edes ämpäriä annettu, mihin saisi tehdä tarpeet!
Eivät nukkuneet ukot kauaa, kun jo kohta yksi ja toinen tuli "kipinään". Uunin ympärille ei kaikki sopineet, joten siihen tulikin sitten lopulta ahdasta, ja vähän riitaakin jo vuoroista, kun kaikki halusivat lisätä puita, jotka tosin loppui jo heti kättelyssä. Junan vihellys, ja vaunu heilahti voimalla, jolloin uunin toiselle puolen tuli hetkellisesti tilaa....vaan nopeasti sekin tila jo taas täyttyi uusista miehistä. Yhdelle jos toiselle alkoi kohta tulemaan "hätä", ja seuraavasta pysähdyksestä ei ollut niin mitään tietoa... Homma meni sitten niin, että se ISO liukuovi avattiin, tai oikeammin raotettiin, ja sitten kun se "hätää" kärsivä oli siinä keskellä oviaukossa nojaten, piti pari muuta mosuria tätä vyöstä kiinni, ettei tämä päässyt putoamaan. Näin ne aamutoimet sitten vauhdissa hoidettiin, ja kyllähän tämä jo sitten Ouluun tullessa jo sitten hyvin osattiinkin.
Oulussa oli pysähdys, ja jo ennen Oulun juna-asemaa, juna pysähteli useamman kerran. Yhdenkin kerran muistan hyvin, kun juna oli ollut pysähdyksissä jo pitempään, eikä se ollut liikkunut moneen aikaan, avasin liukuoven, ajatuksena, josko olisimme hypänneet hetkeksi junasta jalottelemaan, mutta silloin olimmekin pysähtyneet korkealle sillalle. Pakkanen tuntui vain kirivän, ja tuli oli sammunut uunista jo aikaa sitten, koska puut olivat loppuneet silloin jo heti kättelyssä. Oulun asemalle saavuttuamme, oli siihen mennessä tehty jos monenlaista lämmittelyliikettä: oli vedetty laverilla leukoja, oli tehty etunojapunnerruksia, yritetty tehdä enempi makuutilaa tappelemalla, ja painien, jne... Mutta onneksi sitten Oulun asemalla saimme vaunuihin ruoka-astiat, kuumaa vettä, sekä lisää halkoja, joita sitten ensimmäiseksi sahattiin, ja kirveellä paukuteltiin uuniin sopiviksi, vaikka kaikilla olikin hirveä nälkä! Kyllä kylmä voittaa aina nälän kuitenkin!
Tuollaista sämaa, tulistelu- halonpilkkomis- ja liukuoven raotushommaa se oli koko tuon vuorokauden junamatka Kemin- ja Rovaniemen ratapihojen kautta sitten sinne lopultakin viimeiselle, eli Misin asemalle asti, jolloin puut tietenkin olivat jo siihen mennessä olleet loppu jo pitemmän aikaa, ja pakkasen kiristävä vaikutus tuntui jo luissa asti! Tuon matkan "uutuutena" oli ainoastaan se kun, yhdellä jos toisella tuli "isompi tarve", ja junan liikkeessä, ei tarpeita tietenkään voinut laverille tehhä, niin taas tarvittiin kaksi muuta avustajaa, jolloin tämä "isomman tarpeen" omaava vain roikkui liukuoven raossa, kuten pienemmässäkin tarpeessa, mutta toisinpäin, ja nämä avustajat pitivät nyt sitten kaverin käsistä kiinni.....että näinhän se homma toimi, kuin se "junan vessa", vaan kun sitä ei härkävaunuissa ollut.
Kun saavuimme Misin asemalle, oli siellä, ja tuli sinne vielä isompi kaaos! Tai siltä se ainakin meistä vaikutti! Pimeää ja kylmää, meteliä, huutoja, ja TERRA-traktoreiden, ja nyt myös muiden ajoneuvojen käyntiääniä! Kirkkaita valoja siellä täällä, ja meidätkin lopulta komennettiin vaunuista alas, ja sitten lähdettiin kylmästä kankeina huojumaan johonkin suuntaan, ja hyvinkin ilman tahtia...tuntui ettei jalat kyllä lähde käyntiin ollenkaan! Joku meistä jo oksenti, mutta silti vain piti jatkaa, koska meitä vietiin nyt pois jaloista! Uusia vaunuja kuulemma peruuteltiin jo, ja meidät kuormattaisiin TERRAN lavoille! Olisipa se hyvä, jos pääsisin TERRAN etuosaan- toiveajattelin! Siinähän olisi se ISO ja paksu pakoputki, joka antaisi hyvät lämmöt, vaikka se meteli olsii kyllä korvia huumaava, mutta ainahan saisin karvalakista korvasimet vedettyä korvien päälle....
Pimeässä meidät vietiin kuitenkin kauaksi Terroista, joten nuo tuolla ovat kyllä ihan tavallisia traktoreita! Ei kai! Kyllä, meidän käskettiin tavalliseen traktorin peräkärriin, jossa oli ennestään jos jonkinlaista tavaraa ja roipetta: lyhytläätikoita, bensatynnyreitä, sora- ja lumilapioita, halkoja, ja jotain jäätyneen veden- ja valkoisen maidon sekoitusta....! Sinne vain selälleen makoilemaan, ja sitten se kovaksi jäätynut muovinen ja paksu lainapeite viikattiin päälle!
KYLMÄ oli jos missä, niin
TÄÄLLÄ!
Minun lisäksi lavalle komennettiin koko meidän ryhmäni, ja vielä pari tuntematonta lisäksi, se selvisi sitten kohta kun aloimme huudellen kyselemään, missä kukakin oli ja minne nyt mentäisiin? Ja ennen kuin traktori oli lähtenyt edes liikkeelle, huomasin kuinka lyhtylaatikoista valuva valopetrooli oli sotkenut koko lavan, ja se haju oli siellä melkoinen, vaikka kireä pakkanen vei kyllä useimpien huomion.... Hirveä paukutus alkoi välittömästi, kun mosut paukuttiva saappaillaan jalkoja lämpimäksi peräkärryn laitoja vasten! Kuskikin yritti metelin läpi huutaa jotain, mutta käynnisti Valmettinsa, ja meidän matka kohti tuntematonta Rovajärven ampumaleirialuetta saattoi alkaa....ja se paukutus vain jatkui, ja jatkui...... Pakkanen kiri tuolloin muuten yli -40´c;een, eikä niitä kapiaisia näkynyt edelleenkään sitten missään?!!
Matkalla parin kaverin selkämys jäätyi peräkärrin lattiaan kiinni, mutta antaa tämän nyt jo olla.....
