tomij
New member
Lyhyt "post mortem", lähinnä sen takia että jos kävisi niin onnellisesti, että tästä sepustuksesta joku (itseni mukaan lukien) jotain oppii, niin hyvä.
Eli, vedin elämäni ekat lipat eilen. Paikkana Ahvenisto. Ukko on ihan hyvässä kuosissa, kiitos hyville kamoille ja sille etten törmännyt mihinkään. Nahat kahdesta kohtaa läpipuhki ja jotain muuta pientä. Mopo vaatii "hiukan" laittoa... Saa nähdä tuleeko siitä enää kalua, mutta sen näkee sitten. Lähinnä halusin kertoa oman kuvauksen siitä, mitä tilanteessa tapahtui, jos vaikka siitä jotain voisi opikseen ottaa tai jos jollain olisi jeesustelemattomia mielipiteitä siitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Kaatuminen tapahtui pääsuoran jälkeisessä pitkässä oikealle kääntyvässä kaarteessa, sen loppukolmanneksella. Tulin ko. mutkaan plusmiinus samaa vauhtia kuin joka kerta aikaisemminkin. Jarru ennen mutkaa, mopo kallelleen ja tasainen veto päällä aika tarkkaan samaa ajolinjaa vetäen kuin ennenkin. Mutkan loppupuolella, hieman ennen kohtaa josta lähtee "varikkoramppi", mopo liukui itselleni tuntemattomasta syystä alta. Olen yrittänyt muistella, kumpi pää olisi irronnut ensin, mutta jotenkin tuntuu kuin se olisi vain nätisti lähtenyt molemmistä päistä about yhtä aikaa. Se mikä itseäni eniten vaivaa, on että en osaa sanoa mitään yksittäistä syytä, mistä tuo pidon loppuminen olisi johtunut. En koskenut jarruun, en avannut kaasua, en muuttanut ajolinjaa. Ja se mikä myös ihmetyttää, on että renkaat ei varoittanut pidon loppumisesta millään tapaa. Ei pientäkään luistoa, vaan saman tien alta veks. Renkaat on ne ZX-10R:n vakiokumit, joilla oli ajettu n. 4000 kilsaa, joista ehkä max. pari sataa radalla. Kyseessä oli sen ratavuoron toinen 20-minuuttinen, jonka kolmas tai neljäs kierros. Ilma oli jotain 20 astetta ja rengaspaineita olin laskenut puolisen baaria normaalista. Ehkä kohdalle on sattunut likainen kohta radassa, ehkä mopo oli vaan liian kallellaan kumien kykyihin nähden, ehkä jalkasyrjä osui maahan (uskon kyllä että olisin tuntenut), ehkä ehkä ehkä... Tai sitten en vaan osaa.
Kyseessä oli elämäni kolmas ratakerta, joten tuokin on varsin todennäköistä. Silti, ymmärtäisin jos olisin tehnyt noviisimokan tyyliin avannut liian aikaisin tms., mutta kun ei. Siksi vituttaakin, kun ei tiedä mitä teki väärin.
Eli, vedin elämäni ekat lipat eilen. Paikkana Ahvenisto. Ukko on ihan hyvässä kuosissa, kiitos hyville kamoille ja sille etten törmännyt mihinkään. Nahat kahdesta kohtaa läpipuhki ja jotain muuta pientä. Mopo vaatii "hiukan" laittoa... Saa nähdä tuleeko siitä enää kalua, mutta sen näkee sitten. Lähinnä halusin kertoa oman kuvauksen siitä, mitä tilanteessa tapahtui, jos vaikka siitä jotain voisi opikseen ottaa tai jos jollain olisi jeesustelemattomia mielipiteitä siitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Kaatuminen tapahtui pääsuoran jälkeisessä pitkässä oikealle kääntyvässä kaarteessa, sen loppukolmanneksella. Tulin ko. mutkaan plusmiinus samaa vauhtia kuin joka kerta aikaisemminkin. Jarru ennen mutkaa, mopo kallelleen ja tasainen veto päällä aika tarkkaan samaa ajolinjaa vetäen kuin ennenkin. Mutkan loppupuolella, hieman ennen kohtaa josta lähtee "varikkoramppi", mopo liukui itselleni tuntemattomasta syystä alta. Olen yrittänyt muistella, kumpi pää olisi irronnut ensin, mutta jotenkin tuntuu kuin se olisi vain nätisti lähtenyt molemmistä päistä about yhtä aikaa. Se mikä itseäni eniten vaivaa, on että en osaa sanoa mitään yksittäistä syytä, mistä tuo pidon loppuminen olisi johtunut. En koskenut jarruun, en avannut kaasua, en muuttanut ajolinjaa. Ja se mikä myös ihmetyttää, on että renkaat ei varoittanut pidon loppumisesta millään tapaa. Ei pientäkään luistoa, vaan saman tien alta veks. Renkaat on ne ZX-10R:n vakiokumit, joilla oli ajettu n. 4000 kilsaa, joista ehkä max. pari sataa radalla. Kyseessä oli sen ratavuoron toinen 20-minuuttinen, jonka kolmas tai neljäs kierros. Ilma oli jotain 20 astetta ja rengaspaineita olin laskenut puolisen baaria normaalista. Ehkä kohdalle on sattunut likainen kohta radassa, ehkä mopo oli vaan liian kallellaan kumien kykyihin nähden, ehkä jalkasyrjä osui maahan (uskon kyllä että olisin tuntenut), ehkä ehkä ehkä... Tai sitten en vaan osaa.
