Tuulen vaikutus

[MikaJ]

Näin tämän kevään aloittelevana motoristina tuli koettua aika jännä ilmiö tuulisessa säässä. Ajoin erittäin pitkää loivaa vasemmalle kääntyvää kaarretta mutta koska sivuttaistuuli oli niin kova niin pyörää piti kallistaa ikäänkuin olisi ajanut oikealle kääntyvää kurvia. Tuntui erittäin hölmöltä

Tuntuu että tuon tuulen vaikutuksen ja varsinkin puuskien on jo ikäänkuin sisäistänyt vaikka välillä pulssi hieman nouseekin tuulen oikein reilusti tarttuessa kiinni.

 

[hsk]

Kyllä sitä vaan huomaa kaikki asiat eri tavalla kuin autolla ajaessa.
Kyllähän se aluksi tuntuu ilkeältä kallistaa tuulen puolelle, mutta odotas kun se tuuli yhtäkkiä katoaakin "alta", silloin se pulssi vasta nouseekin jos pääsee yllättämään

 

[hesekie1]

Joo, itsekin täysin noviisikuskina (alle 1500 km ajettu, ja liikkeellä "vanhalla" kortilla eli ei ajotunteja otettu, tarkoitus kyllä ottaa) ihmettelin tuota samaa kun viime viikonloppuna tein ekan pidemmän reissun (400 km) erittäin tuulisella säällä maantienopeuksilla. Välillä meinasi jopa tulla uskon puutetta... Että miten täällä kyydissä on tarkoitus pysyä.  

Voin sanoa etten sillä kertaa moikannut ketään vastaantulevaa motoristia, tuntui että molempia käsiä tarvitaan tangolla.

Varmaan tuohon vaikuttaa sekin että mulla ei ole pyörässä mitään katetta/pleksiä, mutta kai nakupyörälläkin pitäisi pystyä tuulisellakin päällä painamaan.

Olisi mielenkiintoista kuulla kokeneemmilta kuskeilta (etenkin nakupyörien kuskeilta) niksejä yhdistelmään kova tuuli ja kova vauhti. Onko siinä muuta kuin että jalat tukevasti tapeilla, polvet/reidet puristaa tankkia, päätä alas, asento sen verran eteen että ei "roikuta" tangossa. Entä vastaantulevien rekkojen aiheuttamat pyörteet, miten varaudutte niihin.

 

[nickle]

Viime aikoina on ollut tuulista useaan otteeseen. Tein puuskittaisessa sivutuulessa sellaisen huomion, että pyörää ei tarvitse juurikaan ohjata tuulta päin, vaan sivutuuli ikäänkuin tarttuu etupyörään, kääntäen pyörää tuulta vasten. Kun tuuli loppuu, pyörä oikenee itekseen. Näin siis mulla (yam, fazer), tiedä sitten miten vaik matkaenskalaiset asian kokee. Ihonmyötäiset vaatteet vaikuttaa todella paljon ja omassa pyörässä piti peilejä säätää kauemmas toisistaan, jotta kypärän heilahtelut väheni. Peilit jätti taakseen karmeat pyörteet juuri kypärän kohdalle.

 

[iso M]

Joo, itsekin täysin noviisikuskina (alle 1500 km ajettu, ja liikkeellä "vanhalla" kortilla eli ei ajotunteja otettu, tarkoitus kyllä ottaa) ihmettelin tuota samaa kun viime viikonloppuna tein ekan pidemmän reissun (400 km) erittäin tuulisella säällä maantienopeuksilla. Välillä meinasi jopa tulla uskon puutetta... Että miten täällä kyydissä on tarkoitus pysyä.

Voin sanoa etten sillä kertaa moikannut ketään vastaantulevaa motoristia, tuntui että molempia käsiä tarvitaan tangolla.

Varmaan tuohon vaikuttaa sekin että mulla ei ole pyörässä mitään katetta/pleksiä, mutta kai nakupyörälläkin pitäisi pystyä tuulisellakin päällä painamaan.

Olisi mielenkiintoista kuulla kokeneemmilta kuskeilta (etenkin nakupyörien kuskeilta) niksejä yhdistelmään kova tuuli ja kova vauhti. Onko siinä muuta kuin että jalat tukevasti tapeilla, polvet/reidet puristaa tankkia, päätä alas, asento sen verran eteen että ei "roikuta" tangossa. Entä vastaantulevien rekkojen aiheuttamat pyörteet, miten varaudutte niihin.

Itse olen myös noviisi, 1700 kilsaa pyörällä ajettu. Pyöränä ei ihan naku, FZS 1000 ja kyllä se tuuli riepottaa ikävästi. Aluksi meinasi kaistan leveys loppua kesken kun kova sivutuuli otti Kulosaaren sillalla kiinni.

Mutta, ei se pyörä Suomen tuulessa pitäisi kaatua. Hirmumyrskyt ovat sitten erikseen. Tangosta vaan kiinni, jaloilla puristus tankista ja nojaaminen tuulta vasten. Kyllä siihen tottuu tosi nopeasti, ainakin itse totuin. Ja kun tuuli loppuu, niin asennon korjaus ja matka jatkuu normaaliin tapaan.

Isojen autojen aiheuttamat tuulenpuuskat eivät muuta kuin heilauta hieman. Jos näen ison auton tulevan vastaan, nin otan tukevamman otteen jaloilla tankista ja varaudun henkisesti siihen, että kohta saattaa tuulenpuuska vähän heilauttaa. Samalla löysään kaasua, ihan varmuuden vuoksi. Pyörän pystyssä pysymiseen täytyy vaan uskoa. Sama kuin kaarreajossa, moottoripyörää pystyy kallistamaan todella paljon ennen kuin se kaatuu. Oma uskonpuute tulee vastaan ainakin minulla nopeammin.

 

[hesekie1]

Jep tämän johtopäätöksen minäkin silti vedin että kyllä se pyörä kumminkin pystyssä pysyy ja etiä päin menee.

Mun pyörä on tollanen Honda CB400N -84, eli oikeen vanha kunnon pieni "nakupyörä" jossa vielä aika pysty ajoasento. Silloin kovalla tuulella 80-90 km/h ei ongelmia mutta sitten kun menin jotain 105 km/h ja yli niin riepotteli jo kivasti.

Kai sitä pitäisi kokeilla pleksiä tohon.

 

[Oula]

TÖSÖS !
Jos muuten mahdollista kohtaan jokaisen rekan tai vast niin oikeata reunaa pitkin kuin mahdollista sen ilmavirtaiskun vuoksi . Tällä tavoin ajamalla olin viimekesänä valmiiksi reunaviivan päällä ko rekan takaa läks ohitukseen joku karvanoppa korolla satametriä ennen kohtaamista . Siis en tullut valmiiksi tullut puolta kilsaa piennarta pitkin vaan 50m ennen rekan kohtaamista vedän reunaan ja samalla tul korolla .
Ei hirveemmin sit pelottannu ajaa piennarta pitkin ja niinhää myö siittä mahuttiin kolmestaa rinnatusten .
Kilsan päästä ol pakko pysättää ja pari kolme Mallua men käet tutisten ja välillä

mut minkäs sille

 

[Tips]

Mun pyörä on tollanen Honda CB400N -84, eli oikeen vanha kunnon pieni "nakupyörä" jossa vielä aika pysty ajoasento. Silloin kovalla tuulella 80-90 km/h ei ongelmia mutta sitten kun menin jotain 105 km/h ja yli niin riepotteli jo kivasti.

Juu saman huomannu vaikka alla uudempi naku. Alle sata on tosi rauhallista kuin huopatossutehtaalla, sama kuin ajais 50km/h. Sitten kun nopeus nousee johonki 110 ni alkaa tuulisel kelillä pää vipottaa ja takki repii joka suuntaan. Taas kun joku 140(ohittaessa) niin ei juuri tajuu ees sivuttaista tuulta. Liekö sitä keskittyy enempi "spurtatessa" vai onko sit niin et se suoraan tuleva ilmavirta vaan on nii pal kovempi ku ne sivuttaiset puuskat...

Eipä nuo pleksitkään aina automaattisesti auta, pitäs olla kuskin mittoihin sopiva yms. Itellä ainaki Triplen flyscreen vaan pahens tilannetta just pyörteilyn takia.

 

[domus]

TÖSÖS !
Jos muuten mahdollista kohtaan jokaisen rekan tai vast niin oikeata reunaa pitkin kuin mahdollista sen ilmavirtaiskun vuoksi.

Itse olen havainnut, että vähiten tempasee kun kohtaa rekan siinä keskiviivan tuntumassa. On sitten eri juttu, kuinka läheltä rekan haluaa kohdata. Käytänössä tulee itsekin vietyä pyörä enemmän sinne kaistan oikeaan reunaan kuin keskelle.

 

[Maalaistollo]

Omaan pyörääni ei tuuli juurikaan vaikuta, mutta vaimon lähes puolta kevyemmän (200 kg) pyörän sarvissa täytyy tuuli huomioida. Pleksit ja katteet vähentävät tuulen vaikutusta, ja mitä enemmän tuuli ottaa kiinni, sitä hitaammin on syytä ajaa.

Paras tapa korjata ajolinjaa tuulella on vastaohjaus. Vastaohjauksella pystyy reagoimaan myös puuskittaiseen tuuleen ja isojen autojen ilmavirtauksiin.

 

[julma jj]

Tutun tuntuisia juttuja. Viime vuonna tuli huomattua ko. homma monasti, tosin kaikesta oppii ja "alkaa varautumaan", metsän jälkeen peltoaukeat ja vastaan tulevat rekat, jolloin "automaattisesti" alkaa ns. varautuminen "iskuun". Eihän sitä meikäläinenkään enään "muistanut" 25 vuoden tauon jälkeen ko. hommia, tai eikö ollut yhtä suuria aukkoja, tiedä häntä.

 

[ardu]

Tuuli ottaa kyllä katettuihin pyöriin kiitettävästi myöskin ja ajokokemus tuo varmuutta ja turvaa tuuleen.
Itse tuli koettua viime sunnuntaina mielenkiintoinen ajokokemus kun lähdettiin rukalta kohti etelää niin n.50km:n
matkan oli 1 aste lämmintä ja tuli lunta niin perhanasti, välillä koettaen asfalttia jalalla josko rupee jäätymään asfaltin pinta.
No eipä ollu kovin miellyttävä kokemus.

 

[HarriS]

Kyllä se vastaantulevan rekan pöhäys on niin lyhyt, että tuskin siitä hallinta voi lähteä jos nyt ei niin löysästi aja että kädet stongasta irtoaa. Mieluummin pysyn keskellä kaistaani kuin menen reunalle, jossa on vähemmän pelivaraa jos jotain muuta yllättävää sattuu. Nuo peltoaukeiden puuskat tietysti on eri asia, ne vaikuttavat pitempään, mutta kun luottaa siihen, että pyörä vauhdissa pyrkii mieluummin pysymään pystyssä kuin kaatumaan, voi ottaa rennommin.

 

[Athene]

Nakupyörällä, että katteellisilla ajaneena voinen todeta, että enemmän se tuuli katteelliseen tarttuu. Ajossa ilmavirran vastus on sitten erikseen. Mutta katteet toimii vähän enemmän tuulipintana, niin tuntuu enemmän. Mitään haittaa ei tuuleta ole, mitä nyt sivutuulella voi niskat kipeytyä, kun tuuli puskee kypärään. Neuvoisin tuulella ajamaan ihan rennosti. Mitä enemmän tartutte ohjaustankoon ja puristatte polvia tankkiin, sen hankalampaa. Päin vastoin, kannattaa rennosti antaa pyörän elää omaa elämäänsä alla. Kyllä se tuuli pyörää heijaa ja tempoo puolelta toiselle, mutta rennosti mukaellen ja korjaillen tuulessa ajaminen ei ole sen kummempaa kuin tyynelläkään säällä. Alkuaikoina tuli kanssa jännitettyä pyörän kanssa tuulessa ja lihakset oli sitten kipeet, kun oli yrittänyt väkisin ajaa viivasuoraan

. Mutta kun huomasi, että tuulta vastaan ei kannata tapella, vaan rennosti antaa sen viedä, niin homma helpottui 100 %:sti. Rekkojen ja muun ison liikenteen aiheuttamat tuulipyörteet ovat periaatteessa sama asia. Vähän ne heilauttaa, mutta mitään haittaa niistä (tähän mennessä) ei ole ollut.

 

[willik]

Olisi mielenkiintoista kuulla kokeneemmilta kuskeilta (etenkin nakupyörien kuskeilta) niksejä yhdistelmään kova tuuli ja kova vauhti. Onko siinä muuta kuin että jalat tukevasti tapeilla, polvet/reidet puristaa tankkia, päätä alas, asento sen verran eteen että ei "roikuta" tangossa. Entä vastaantulevien rekkojen aiheuttamat pyörteet, miten varaudutte niihin.

En kokenut mutta ehkä vielä enemmän hullumpi, kun naku kuski. Eli ihan kisa enskalla ajelen välillä tiellä. Ite ainakin hoksannu helpottavaksi sen, että kääntelee ruumista(elävää vielä) miten tuuli ottaa vähiten. Eli hartioita ja penkissä vähän vääntelehtimällä. Sitten eturengasta vähän kääntelen, että millon rullaa helpoiten suoraan. Siinä samalla se nojaus tulee tuulee ja nopeasti saa korjattua jos se meinaa tuuli pudota alta. Sitten kypärää(rossipotta) kääntelen, että ei taitu niskat tuulessa, kun paahtaa menemään. Ehottomasti paras, kun on ihan sikarennosti siinä pyörän päällä. Antaa sen vatkata jos haluaa heilua ja antaa itekkin tuulen riepotella ilman turhaa jännittämistä. Pysyy paikat paljon vetreämpinä, kun jatkuva jännitys tuulen suuntaan.
Jos rekka tulee vastaan niin valmistaudun heittämään heittarin ajolaseilta.

 

[xjrrrrräyh]

Nakupyörällä ei sivutuuli niin tunnukkaan, se on siittä hyvä. Tietty alkuun tuntuu hiukan mutta siihen tottuu niin että ei sitten huomaakaan koko juttua.

Nii juu, ei se isommassakaan vauhissa oo ongelma kun pyörivät massat pitää linjassa.

Joku rekka tekee sen että hiukan tönäsee ilmavirta, mutta ei sekään haittaa, antaa sen tönästä.

 

[Simbad]

Ei tuuli haittaa enää, mutta alkuaikoina se kyllä pelotti. Rekoista sitten sen verran että pyrin aina oikeaan laitaan kun isoja tulee vastaan, ei pelkästään ilmavirtojen takia vaan mahdollisten rengasvaurioiden. Rekasta jos gummi paukahtaa kohdalla, saattaa tulla ikävää jälkeä kun ne kappaleet voi olla teräviä + painavia.

 

[duke]

Ei tuulen takia ole mitään tarttenut tehdä. Mulla ainakin pyörä kallistuu ihan itsestään sivutuulessa ja rekkojen ilmavirta hieman paiskoo mutta mitä sitten. Avainsana on mielestäni rentous. Mitä enemmän puristat sitä enemmän ongelmia...

 

[Panis]

Jep, kuka on ajellut m-kelkalla niin tietää miten rennosti pitää ottaa. Jos oikein puristaa niin on kädet loppu puolessa tunnissa. Pyörällä aivan sama. Kunhan ei ota niin rennosti, että nukahtaa

 

[vepa]

Jep, kuka on ajellut m-kelkalla niin tietää miten rennosti pitää ottaa. Jos oikein puristaa niin on kädet loppu puolessa tunnissa. Pyörällä aivan sama. Kunhan ei ota niin rennosti, että nukahtaa

Juuri näin, rennosti. Purista polvilla tankista ja pidä yläkroppa paikallaan selkä- ja vatsalihaksilla. Kun kädet ovat rentona, ne eivät siirrä tuulen riepotuksen aiheuttamaa liikettä ohjaustankoon.