Vaaratilanteet

[kap57]

Minkä takia pitäisi kirjoitella läheltäpiti kokemuksista? Niitähän tulee melkeinpä jatkuvasti ja aika paljon sellaisia mitä ei edes itse huomaa.

Ihan sulassa sovussa ja prätkäharrastajien välisessä ystävällisessä hengessä kysyn: oletko ajatellut omaa riskitasoasi, jos "läheltä piti" -tilanteita tulee koko ajan ( "melkeinpä jatkuvasti" )?


Äärimmäisen lyhyesti: jos "läheltä piti" -tilanteita tulee jatkuvasti, niin motoristin itsensä on syytä katsoa peiliin.

Tuossa asiassa olen aivan samaa mieltä, turhaan etsimme aina syntipukkia sieltä toisesta ajoneuvosta. Jos nopeus on aina se rajoitus +20-30 km/h, tulevat monet tilanteet eteen äkillisesti ja vaativat kuljettajalta hyvää pyöränhallintaa ( ja tuuria ). Säännöllisesti kaupunkiliikenteessä esim. työmatkaa taittava motoristi on myös alttiimpi näille tilanteille kuin iltalenkkiä hiljaisilla maaseututeillä ajeleva. Ajotavoissa on myös eroa; toinen menee samaa tahtia muun liikenteen kanssa, toisella taas ei pinna tätä "köröttelyä" kestä vaan puikkelehditaan kaistalta toiselle ( ja ollaan omasta mielestä juuri niitä taitavia, joustavia ja sujuvia kuskeja

)
Takana on nyt kahdeksan ajokautta "uusiomotoristina". Yhtään vaaratilannetta en tältä ajalta muista, onneksi... Autolla olen ajanut vuodesta -74 asti, välillä työn puolesta melkoisia kilometrimääriäkin. Nelipyöräiselläkään en näihin tilanteisiin ole joutunut vaikka toki välillä joku tulee sivutieltä eteen tms. normaalia liikenteessä sattuvaa. Lääkkeet ovat olleet aika yksinkertaiset: suurinpiirtein nopeusrajoitusten mukaan, ylimääräisiä riskejä vältetään ( keli yms. ), ei provosoiduta muiden tekemisistä ja liikenteessä ei leikitä/urheilla/kilpailla. Aikataulua ei yritetä ottaa kiinni tienpäällä, jos myöhästytään niin sitten myöhästytään ( ja lähdetään liikkeelle vaikka puoli tuntia etuajassa kuin viisi minuuttia myöhässä ).
Pieni vinkki tuohon traktorin ohittamiseen: jos siinä on ulkopuoliset taustapeilit kunnossa ja oikeassa asennossa, on yleensä myös kuljettaja tietoinen takana tulevasta liikenteestä ( vaikka valot/vilkut yms. eivät priimakunnossa olisikaan ). Ja turvaväliä kannattaa pitää ennen ohitusta, ainakin uudemmat traktorit pysähtyvät tosi tehokkaasti ja perävaunuissa yms. ei välttämättä ole jarruvaloja edes olemassa... Sesonkiaikoina kannattaa olla tietenkin tarkkana, maataloudessa on perinteisesti myös paljon aputyövoimaa varustettuna rajallisella koneen hallintataidolla, siinä vilkun näytöt yms. saattavat jäädä tekemättä. Ns. mökkitraktorit ovat aina vaarallisia

 

[Wasserschwein]

Äärimmäisen lyhyesti: jos "läheltä piti" -tilanteita tulee jatkuvasti, niin motoristin itsensä on syytä katsoa peiliin.

Nyt osuit arkaan paikkaan. Itsellä se on tosin toistepäin, mopolla en joudu vaaratilanteisiin juuri koskaan, mutta kotilolla sitäkin useammin. Varsinkin tuo tilannenopeus osui ja upposi...

 

[Guest]

Maantiellä - Italon ansiokkaasti tieteellisesti perustelema - vanha kikka saattaa toimia (tai sitten ei, vastuuta en ota): prätkäilijän suunnanmuutos oman kaistansa sisällä auttaa sitä (pösilöä) vasemmalle kääntyvää kotilokuskia hahmottamaan motoristin nopeutta ja sijaintia.

Sitten ihan peruskikka, käyttäkää hyvät ihmiset jotain muutakin kuin mustaa väriä (kypärä, ajotakki jne.) Helpottaa huomattavasti autoilijoita ylipäänsä näkemään/huomaamaan teitä.

 

[Guest]

Jos panis aina pitkät valot päälle, niin ne korostuu mustaa taustaa vastaan.

Tästäkin aiemmin puhuttu, huono ratkaisu (kuulemma).
-heikentää arviointia siitä kuinka kaukana olet
-ärsyttää muita
-saa sakot
Yllämainitut kommentit mutua / jostain luettua / ei todisteita.

 

[Shadow77]

Täällä on taas näitä lähes viisikymppisiä, jotka väittävät ettei koskaan ole läheltä piti tilannetta ollut ja muutenkin kun rauhassa ajelee, niin ko. tilanteilta välttyy. Tämä on aika bulshittia, varmasti tuohon vuosiinne liikenteessä mahtuu tilanteita joissa olisi voinut huonosti käydä. Maaseudulla missä liikennettä ei ole asia voi olla toinen, mutta kaupungissa kotilollakin ajaessa aina välillä saa katsella, kun ei villkuja käytetä eikä peileihin katsota. Minusta taas jos ajan rauhallisesti alinopeutta ja jään jonon hännille vieteriliikkeen saattamana, on ajaminen ennakoinnin kannalta huomattavasti vaikeampaa. Hitaasti ajavat tarkoitan (40 km/h tai jopa olle 30 km/h) voivat kääntyä arvaamattomasti mihin tahansa, jolloin joutuu olemaan paljon enemmän varuillaan näiden epävarmojen kuskien kanssa. Epävarmat kuskit erottuvat myös joskus esim. moottoritielle liityttäessä, he voivat jopa pysähtyä kiihdytyskaistan alkupäähän ja liittyminen sitten tapahtuu nopealla ratinkääntämisellä parhaimmillaan tosiaan paikaltaan lähtien. Näin on joskus käynyt myös. Itse olen painanut kaasua (kotilolla ajaessa), kun edellä menevä on painanut jarrua. No turvaväli on pelastanut tilanteen, ettei kolaria ole tullut. Siltikin ennalta arvamatonta ajamista liikenteessä on paljon.

 

[gold]

Onneksi joukossamme on myös yksilöitä

 

[kap57]

Täällä on taas näitä lähes viisikymppisiä, jotka väittävät ettei koskaan ole läheltä piti tilannetta ollut ja muutenkin kun rauhassa ajelee, niin ko. tilanteilta välttyy. Tämä on aika bulshittia, varmasti tuohon vuosiinne liikenteessä mahtuu tilanteita joissa olisi voinut huonosti käydä.

Miksi on vaikea uskoa, että maanteillä voi liikkua ja pärjätä ilman vähältä piti -tilanteita? Kuten mainitsin on käytettävällä liikenneympäristöllä oma vaikutuksensa asiaan; esim. omalla kohdalla kaupunkiajoa on aina ollut määrällisesti vähän. Ajoneuvotiheys on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana nopeasti, 70- ja 80 -luvulla sai ajella nykyiseen verrattuna rauhassa. Ja täytyyhän sitä tuuriakin olla matkassa, ei ole sattunut vastaan heittelehtivää rekan perävaunua, rattijuoppoa tms. Ei pelkästään rauhallisella ajotyylillä onnettomuuksia voi välttää, lopputulos on monien pienten seikkojen summa. Tietyt käyttäytymismallit lisäävät onnettomuusriskiä, tosin ao. henkilön taitojen puitteissa. Luonteenpiirteilläkin on merkitystä, tempperamenttinen ihminen on todennäköisesti liikenteessäkin sitä. Toiset ihmiset telovat itseään jo jokapäivisissä askareissaan, toiset taas ei

 

[kava10]

Moi Bomber ja Kaasunalle

. Tän topicin aihe oli: vaaratilanteet. Ja uusienkin motoristien kanssa keskusteltavat vaaranpaikat.

Mulle ovat pitkän motoristiurani ( olen yli 50-vuotias, iloinen kyykkypyöräkuski ) aikana olleet pahimmat vaaranpaikat:

- risteykset
- tiukat mutkat
- irtohiekka arvaamattomissa paikoissa
- nopeasti pysähtyvät jonot
- sivuteiltä pääteille pyrkivät ajoneuvot
- liian pehmeä alusta, jolle jalkani tai sivuseisontatuen asetan

Kertokaa vielä muitakin vaaranpaikkoja.

Tämä on vakavamielinen topic. Jonka pyrkimyksenä on herätellä.
Herätellä miettimään alkavaa kesää.

Topic, joka haluaa tätä foorumia tutkailevaa muistuttaa, että me kava10:t, Kaasunallet, Bomberit ja monet muut haluamme ensi syksynä, kun pyörät taas menevät talviteloille, muistella kivaa ajelukesää. Emme pilvenreunalta, vaan ihan täältä.

 

[Bomber]

Olen edelleen, keski-ikäisenä kyykkykuskinakin, Juicen vanhan kiteytyksen kannalla:

Kun kuulee nykysynteettistä elektronijytinää,
vanha itkuun pillahtaa ja muistaa kunnon rytinää.

Jumalauta miten ennen runkkasikaan Jimi,
siinä soitti mies ja vehkeet eikä pelkkä nimi.

Elämässä pitää olla runkkua,
ei välttämättä leipää eikä punkkua,
ei tarvita me pressaa eikä kunkkua,
sillä elämässä pitää olla runkkua.

Rock'n'roll tehoaa, kun se tulee sielusta.
Siinä karstat käryää ja häipyy hilseet nielusta.

Kunnon rokkilaulajaa ei merkonomit ohjasta.
Kunnon rock'n'roll tulee jostain perseenpohjasta.

Elämässä pitää olla...

Laulaja kun osoittautuu Mustajärven Pateksi,
siinä repee rappaus ja siinä liukee lateksi.

Rock'n'roll se olla voi kevyttä tai heviä,
pitää bodyn kondiksessa eikä kaali leviä.

Elämässä pitää olla...

Aiheeseen liittyen sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Itselleni on vain muutama läheltä piti- tilanne sattunut vuosien aikana, mutta turha niissä on jälkikäteen rypeä. Katsotaan mieluummin tulevaisuuteen. Turvallista matkaa!

 

[BlackCat]

Minkä takia pitäisi kirjoitella läheltäpiti kokemuksista? Niitähän tulee melkeinpä jatkuvasti ja aika paljon sellaisia mitä ei edes itse huomaa.

Ihan sulassa sovussa ja prätkäharrastajien välisessä ystävällisessä hengessä kysyn: oletko ajatellut omaa riskitasoasi, jos "läheltä piti" -tilanteita tulee koko ajan ( "melkeinpä jatkuvasti" )?

Kiitos vaan kaikista neuvoista taisin tosin muotoilla ensimmäisen viestini vähän huonosti mutta ei se mitään, tulipa keskustelua.
Olettekos muuten huomanneet että nämä läheltäpiti tilanteet sattuvat aika usein samalle kaverille, ja aika usein joku ****pää autoilija on töppöilyt ja motoristin pelasti vain virtuoosimainen ajotaito.

Nimimerkillä: Todellisessa läheltäpiti tilanteess viimeksi vuonna 1988

 

[Wasserschwein]

Olettekos muuten huomanneet että nämä läheltäpiti tilanteet sattuvat aika usein samalle kaverille, ja aika usein joku ****pää autoilija on töppöilyt ja motoristin pelasti vain virtuoosimainen ajotaito.

Jep, on huomattu. Yleensä tätä ei vain kannata sanoa ääneen.

 

[Reiska_SB]

Mulle ovat pitkän motoristiurani ( olen yli 50-vuotias, iloinen kyykkypyöräkuski ) aikana olleet pahimmat vaaranpaikat:

- risteykset
- tiukat mutkat
- irtohiekka arvaamattomissa paikoissa
- nopeasti pysähtyvät jonot
- sivuteiltä pääteille pyrkivät ajoneuvot
- liian pehmeä alusta, jolle jalkani tai sivuseisontatuen asetan

Minulle vaarapaikkoja on jalkakäytävillä liikkuvat
liian lyhyeet hameet

ja läpinäkyvät puserot

Reiska_SB

 

[Sara]

Minulle vaarapaikkoja on jalkakäytävillä liikkuvat
liian lyhyeet hameet  

ja läpinäkyvät puserot  

Reiska_SB

Kerrankin joku myöntää miten asia on oikeesti miesten kohdalla... eikä luo kaiken maailman kauhuskenaarioita yleisellä tasolla.

 

[far]

Aika vähän lähelläpititilanteita ollu, mutta ne muutamat kyllä pelästytti hyvin ja opettikin jotain. Ensimmäisen kerran piikillä keskittyminen herpaantui kehä1 ja yhtäkkiä alkoi volvon perä tulla ikävän nopeasti vastaan. Onneksi olin nuorena ja innokkaana harjoitellut stoppareita ja muutenkin jarrutuksia joten selvisin säikähdyksellä.

Turvaväli on kyllä ollut "yliliioteltu" tuon jälkeen ja hyvin se on toiminutkin.
Toisen kerran helsingissä joku halusi välttämättä vaihtaa kaistaa päälle joten jouduin vetästä jalkakäytävlle pelastukseen, joutui sitten seuraavissa valoissa käydä koputtamassa ikkunaan ja pyytämään "hartaasti" josko kyseinen henkilö voisi ensikerralla katsoa hiukan tarkemmin vaihtaessaan kaistaa ettei meitä kilttejä motoristeja satu leukaan. Tarinan opetushan on, loud pipes save lives.

Etunen on myös joskus lähtenyt alta hiekan takia, mutta tästäkin on selvitty nuoruuden "aiheuttamien" nopeiden refleksejen avulla.

Turvallista kesää ja kovaa ajoa.

 

[xjrrrrräyh]

Tulee tuossa mieleen että toisten kohdalla saattaa olla, että tilanteita sattuu mutta he eivät niitä havaitse.

Toisaalta joku ei saata katu-uskottavuutensa menettämisen pelossa myöntää edes että on sattunut likipiti.

Veikkaan että tilanteita silti joskus sattuu siitä huolimatta, että osaa ennakoida ja ajotaitokin on kohdallaan. Olen sattumoisin huomannut että kaikkea vaaraa ei voi millään ennalta ennakoida ja välttää jos liikkuu vähänkin tuosta sohvan pohjalta. Näitä on vaan täällä kasvateltu näitä egopaisutusjuttuja hiukan liiaksi, rehellisyyden kustannuksella.

Joka kesä olen huomannut että sattumalta juuri sillä hetkellä oli nopeus ja ajolinja tms. oikea jonkin yllättävän asian välttämiseksi, en ollut kaikkea ottanut kuitenkaan huomioon, joten usein tuli sitten lasketuksi sellainenkin mukaan likipiti-tilanteena.

Mutta ei niitä liikaa kannata miettiä, loppuu ilonpito vallan ajosta. Tosiasia on että moottoripyöräilyyn kuuluu tietty riskinotto, mutta se on harkittua.

 

[kap57]

Joka kesä olen huomannut että sattumalta juuri sillä hetkellä oli nopeus ja ajolinja tms. oikea jonkin yllättävän asian välttämiseksi, en ollut kaikkea ottanut kuitenkaan huomioon, joten usein tuli sitten lasketuksi sellainenkin mukaan likipiti-tilanteena.

Mutta ei niitä liikaa kannata miettiä, loppuu ilonpito vallan ajosta. Tosiasia on että moottoripyöräilyyn kuuluu tietty riskinotto, mutta se on harkittua.

Ehkä tällaisessa jutussa pitäisi jotenkin määritellä termi "läheltä piti -tilanne", että puhuisimme samasta asiasta? Jos ottaa tiukat kriteerit, pitää ko. tilanne selvittää tien päällä vain äärimmäisellä jarrutuksella, reilusti alle puolen metrin etäisyydeltä tapahtuneella väistöllä tai ainoastaan toisen osapuolen onnistuneen suorituksen yhteentörmäyksen välttämiseksi jos omat keinot ovat jo käytetty loppuun... Tällaisen kokemuksen jälkeen varmasti pulssi on korkealla ja kädet tärisevät, saattaa olla vaikkapa ne vetelät housuissa.
Toki jokainen renkaan lipsahdus pikipaikkauksessa, irtosoran aiheuttama ajolinjan muutos tai keskimääräistä voimakkaamman jarrutuksen tekeminen saattavat johtaa vakavaan onnettomuuteen. Kokemus ja ajotaito muuttavat nämä aloittelijaa pahasti säikäyttävät tilanteen normaaleiksi rutiineiksi tien päällä.

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni itse kiinnitän huomiota ehkä eniten seuraaviin tilanteisiin:

- taajamaliikenne kokonaisuudessaan alhaisista nopeuksista
huolimatta
- risteysliikenne maanteillä
- oma vauhtisokeus esim. pitkän moottoritierupeaman aikana
- lapset ja eläimet tien reunassa

 

[kavanaki]

ainakin alku kaudesta joutuu autoja varomaan yli kaiken, joka kevät on ollut tilanteita et luulleet mopoksi, vaikka keskellä tietä ajetaan ja vielä rajoitusten mukaan.

ei auta stoppi merkit ja kolmiot mitään äkkiä eteen vaan

 

[Bomber]

Tollaista kirjoitusta ei pidä julkisesti kirjoittaa.

Esim. Kaivopuiston rannalla näkyy kylläkin enempikin perussuomalaisia naisia: löysät, huonosti-istuvat tuulipuvut päällänsä.

Mutta se pointti tuossa on varmaankin se, että sen kerran kun katukuvassa näkyy jotain muita kuin em. perussuomalaisia naisia,
silloin sattuu Juhaa leukaan.

nimimerkillä "kokeiltu on"

Tätä vartenhan monessa paikoissa on kielletty liian rohkeat alusvaatemainoksetkin esim risteysalueilla

Mielestäni läheltä piti- tilanteet prätkällä/autolla voi pitkälti välttää sillä, että ei katsele maisemia tai muijia, vaan sinne, mihin on ajamassa. Ei kannata räplätä autossa nappuloita, kännykkää tai ajaa partaa, kuten olen jonkun nähnyt tekevän ruuhkassa. Prätkällä ajaessa musiikin kuuunteleminen korvanappikuulokkeista vie keskittymistä pois ajamisesta, ja jos volyymi on kova, ei kuule liikenteen ääniä, josta olisi hyötyä tilanteisiin varautumisessa. Naisia voi sitten katsella vaikka Espan penkillä istuen keväällä kun kauniimman sukupuolen talvivaatteet ovat vaihtuneet kesäkretonkiin. Nupit kaakkoon voi vääntää kun kuuntelee kotona kunnon stereoista musiikkia. Väitän, että esim. ruuhkissa peräänajot aiheutuvat siitä, että tehdään välillä muita asioita (esim. katsellaan niitä vähäpukeisia muijia) sen sijaan, että tarkkailtaisiin edessä olevan liikenteen sujumista eikä huomata, että edellä olevan auton vauhti on hidastunut joko jarrutuksen johdosta tai ilman (mikä on vielä petollisempaa). Sekin vaikuttaa omalta osaltani, että en käytännössä koskaan aja prätkällä ruuhkassa. Ruuhkassa ajaminen kyykyllä on turhaa jo senkin vuoksi, että moottori kuumenee, jonka vuoksi tuuletin kytkeytyy vähän väliä päälle ja istuimen alta kulkeva pakoputkisto rupeaa pikku hiljaan hiostamaan persettä. Sen lisäksi ruuhkissa on niitä partaa ajavia citymaasturikuskeja, jotka litistävät prätkäkuskin oman ja edellä olevan auton väliin.

 

[Cute]

Muutenkin, toi vaarojen korostaminen on tietysti hyvä, mut...mut...
Nyt jo näkee tuolla foorumissa nuorien kuskien kirjoituksia, et uskaltaakos sitä ajaa ollenkaan, kun se onkin noin vaarallista.
Tietty vaaroja on aina ja ainoa neuvo niihin on pysyä valppaana ja muistaa, ettei itse näy paljon mihinkään...
Metsissäkin on karhuja...mutta niitä näkee helkkarin harvoin, moni ei koskaan?
Ettei tuli luotua kauhuskenaarioita...

 

[kava10]

Muutenkin, toi vaarojen korostaminen on tietysti hyvä, mut...mut...
Nyt jo näkee tuolla foorumissa nuorien kuskien kirjoituksia, et uskaltaakos sitä ajaa ollenkaan, kun se onkin noin vaarallista.
Tietty vaaroja on aina ja ainoa neuvo niihin on pysyä valppaana ja muistaa, ettei itse näy paljon mihinkään...
Metsissäkin on karhuja...mutta niitä näkee helkkarin harvoin, moni ei koskaan?
Ettei tuli luotua kauhuskenaarioita...

Ei ole tarkoitus pelästyttää nuoria uusia motoristeja vaan ainoastaaä herätellä, valistaa.

Tänään kun kävin juniorin kanssa mp-kaupassa varaamassa hänelle kuussatasen pärrän, koko autolla-ajomatkan valistin ja kyselin. Kysymysten kautta sain tietää, paljonko kaveri on miettinyt asioita ennen kuin annan hänen käyttöönsä tehokasta 2-pyöräistä.

Mielestäni on aina vanhempien tehtävä tuoda esille ne oman kokemuksen kautta ymmärretyt vaaranpaikat.

Oletteko muuten koskaan kokeilleet, miten on helppo jutustella kaverin kanssa eri asioista ja samalla kuvailla tilanteita AUTON etupenkiltä käsin? Ns. kuivaharjoittelua, jolla ei ole mitään tekemistä 2-pyöräisellä ajon kanssa, mutta sanoma menee kuitenkin hyvin perille.

Seuraava vaihe on se, että kun haemme omani ja juniorin pyörät liikenteeseen, aluksi ajellaan peräkkäin niin, että opiskellaan monta asiaa rauhallisesti.