Vaimokkeelle päristintä

[jaket]

speed triple on pitkien pyörä ja aika painava työnnellä. . street triple parempi

 

[Kerberos]

Huikea määrä hyviä vinkkejä, perusteluja ja näkökulmia asiaan.
Kiitos!

Viikon päästä saatetaan käydä ottamassa vähän kylmiä tyyppejä ja haltialan tilalla näkee kohta aikamoisen valikoiman kalustoa kerralla.

Tärkein asia omasta ja monien teidänkin mielestä on homman mielekkyys.
Mikään ei lannista intoa pahemmin kuin turhat ongelmat väärän kaluston takia.
Silloin menee hukkaan pyörä ja kortti.
Mieluummin vaihdetaan kalustoa vaikka vähän useammin jos tulee fiiliksiä ja mielitekoja eri ominaisuuksiin.

Oman Monster 695 selässä molemmat takajalat ylsi liki lättänä maahan ja ulottuvuudet tuntui olevan kohdallaan.

Penkkiä, riseria ja säädettäviä jalkatappeja ostelee mieluusti jos kone on muuten maukas ja tuo hymyn huulille.
Painon 50+ kg puolesta joka pyörä on varmaankin liian jäykillä jousilla, mutta toki hiplaamalla saa jotain muutosta niihinkin.

 

[poppeli]

Yamaha Fz6-s tai jos nakupyörä miellyttää enemmän niin Fz6-n. Itselläni on ollut 2007 Suzukin 650A Bandit ja 2013 KTM 690 Duken ja jotenkin vain tuo Yamaha on mukavin peli ajella.
Yamaha mahtuu hintahaarukkaan ja varmasti löytyy myös valmiiksi madallettuja (ei se toki mikään korkea ole muutenkaan..ei ainakaan Dukeen verrattuna)

 

[XX-xenon]

meidän martta opetellut ajamaan autokoulun er-6n:llä. alkoi sujua ok muttei uskaltanut liikenteen sekaan vielä. ja xx kuulemma liian korkea millä voi ajaa. eikä uskalla ajaa kun ei kuulemma saa kaataa. eli saa opetella pienemmällä ensin perusteita. ajakoon vaikka kaupan ja mökin väliä. jos uskaltaa. mutta tälle kesälle se pannaan ajamaan. se on varma.

 

[Ghostrider]

Mun pointti on lähinnä nyt vajaan 10 vuoden kokemuksen perusteella että se eka pyörä pitää olla sellainen että se innostaa jatkamaan harrastusta ja että sillä pääsee alkuun. Olkoon sitten vaikka pahasti alitehoinen piikki kunhan se tuntuu siltä että tällä voi aloittaa. Ei tiestysti ole ilmaista vaihtaa pyörää, aina niissä tahtoo joutua väliä maksamaan mutta jos toinen vaihtoehto on harrastuksen totaalinen tyssääminen liian hankalan laitteen kanssa, on tuo pyörän vaihtaminen vaikka tiheäänkin paljon fiksumpi vaihtoehto.

Olen ihan samaa mieltä tuosta, liian hankalalla mopolla ajaminen jää sikseen. Mutta koitin lähinnä tuoda esiin sitä näkökulmaa, että isokaan mopo ei välttämättä ole huono peli aloittamiseen, jos siitä tekee sopivan. Eli ihan hyvin voi mielestäni etsiä itseään miellyttävän mopon ja tehdä siitä sellaisen että sillä pystyy ajamaan, jos vaihtoehtona on mopo mistä ei oikein tykkää, mutta millä pystyy vakiokuntoisena ajamaan.

Ja tuohon ajamaan uskaltamiseen, me tehtiin silloin sellainen ratkaisu, että ostettiin enduromopo, millä neiti sai harjoitella ajamaan ilman pelkoa kippaamisesta. Nettimotosta löytynyt Derbi Senda verotti lompakkoa 370 euroa, eikä sen kaatamisella ollut mitään väliä, niin sai ihan huoletta harjoitella. Myydessä sain muistaakseni 250 egeä, eli ei ollut kauhean kallis investointi, jos miettii jännittäessä kipatun kyykkymopon katteiden hintaa Ihan nollatasolta lähtiessä ei toikaan ole välttämättä pöllömpi ratkaisu, oppiipahan hallintalaitteiden käytön ihan siinä missä prätkälläkin harjoitellessa.

 

[RiikMi]

Matkaenduro harrastajana hommasin rouvalle myös samankaltaisen 2-pyöräisen kulkineen eli Suzuki dL650 v-strom mopeedin. No selväksehän tuli, että matalammaksi pitää Suiza saada paremman puoliskon pituus 168cm. Madallus onnistui koiranluita muokkaamalla mutta samalla pyörästä tuli niin matala, että maavaraa oli alle 10cm ,joten pyörä män lopulta myyntiin . Sitten löytyi Hond cbf 600 S-A ,joka on loistopeli .Rouva saa jalat maahan kunnolla ja saisi vielä lyhyempivartinen kun 168 cm pitkä . Jos Someroa lähellä asuu tahi liikkuu niin saa tulla koeistumaan ja kylmätyyppäämään

 

[TIJ]

ahaa, siis taloudessa on duksu jo ennestään
sittenhän on loogista ottaa vanhakoppainen mörkö kokoluokassa 600-750
https://www.nettimoto.com/ducati/monster?eto=750

 

[Kerberos]

ahaa, siis taloudessa on duksu jo ennestään
sittenhän on loogista ottaa vanhakoppainen mörkö kokoluokassa 600-750

Tää kävi mielessä. Etenkin 620 kun siinä on jo ruisku ja jotain osia löytyisi jo omasta takaa.
Ikävä kyllä se alkaisi jo edellyttää samanvärisiä tuuli.. ajopukuja .

 

[seppo02]

Meillä piti kevytpyörän jälkeen löytää tyttärelle helppo A-kakkonen.

Ostettiin Honda CBF 600s ja kuristettiin, siis pyörä.
Loistava aloittelulaite. Penkki ala-asentoon niin lyhyet kintut yltää maahan, moottori vääntää heti tyhjäkäynniltä sen verran, että helppo lähteä liikkeelle. Kytkin ottaa pehmeästi ja vaihteet lopsahtelee paikalleen Hondamaisen helposti ja kaasarikoneisena kaasuvaste tosi pehmeä.

Kulupuolella myös isukkia miellyttävä laitos. Kohtuulliset vakuutusmaksut ja kymppitonnin matkalla ainoa rikkoutunut osa oli ajovalopoltin. Noita näyttää nettimotossa olevan parista tonnista ylöspäin, joten hankintahintakin osuu sun haarukkaan.

Kokonaisuutena ei mikään Speed Triplen veroinen hauskanpitolaite, mutta ekana pyöränä helppo peli kohtuukuluilla. Kannattaa ainakin käydä jalat maassa koeistunnolla.

Pitää muuten paikkansa, jos haluaa vaan ajaa eikä olla kädetpaskassa niin tuo on yks parhaista. Myös ruiskukoneisena hyvä

 

[Hannula]

Oli mopo mikä tahansa, niin kannattaa katsoa että se soveltuu peruskäsittelytaitojen harjoitteluun. Hallintalaitteiden pitäisi toimia kunnolla suunnittelun, kunnon ja ergonomian puolesta. Näistä on tullut vuosien aikana kursseilla kaikenlaista vastaan, ja ei ole ollut mitenkään epätavallista, että harjoittelusta ei tule oikein mitään kun tekniikka ei toimi kunnolla. Kaasun pitäisi toimia loogisesti eikä esim. hyppäyksittäin tai takerrellen ja palautua normaalisti, kytkin pitää toimia tasaisesti ilman äkkikulmia ja takerteluja, ohjaustangon pitää kääntyä laidasta laitaan riittävästi ja niin että hallintalaitteet edelleen toimii oikein eikä esim. estä oikeaa otetta ohjaustangosta tai säädä kaasua itsekseen. Jarrujen pitäisi olla riittävän tehokkaat eikä takajarru saisi purra liian äkäisesti. Myös jousitus pitäisi olla riittävän kantava niin ettei keula sukella älyttömästi tehokkaassa jarrutuksessa. Osan näistä voi korjata vaikka itse jos perustaidot löytyy, osa on suunnitteluvirheitä joista on hankalampi päästä eroon. Vaikka olisi ostamassa halpaa, niin huonoa ei pitäisi ostaa, ja mainitun tyyppisissä asioissa näkee usein ajamista haittaavia puutteita.

 

[ruupanen]

Honda CB 600 f Hornet. Todella helppo pyörä aja ja kulkujakin ihan kohtalaisesti.
Mulla ois sellainen valmiiksi madallettu nyt myynnissä. 160 cm pitkällä yltää molemmat jalat täysiään maahan.

 

[kaksifaasivirtaus]

Meillä on eukolla joku kaalimadosta hommattu päristin, merkkiä en tiiä. Sillä se päristelee, etenki jos oon lauantaina sammunu jo ennen saunavuoro ja rouvalla oos vielä menohaluja

 

[Greta]

Mä olen tälläinen 157cm ja 50kg ruokailun jälkeen, ja painin viime vuonna saman ongelman kanssa. Ajoin kortin autokoulun Yamaha MT-10:llä, jossa yletti päkiä toiselta puolelta maahan kun lantiota liu'utti penkistä sivuun. Siinä pisteessä jo oli niin, että jos yhtään reippaammin pysähtyi ja kallistui, niin se päkiän voima ei riittänyt sitä kallistusta pysäyttämään. Jos koko jalkapohja otti maahan niin pyörä oli jo niin kallellaan että auttamatta voimat loppui ja pyörä kaatui. Olihan se todella, todella lannistavaa, kun pyörä tosiaan oli horisontaalisessa asennossa varmasti useammin kuin keskiverto-oppilaalla. Sen pyörän ei tarvii kallistua paljonkaan, kun se jo kaatuu tämän mittaiselta. Jos pystyssäpysymisen este on esimerkiksi se, että alkuvaiheessa epähuomiossa ajaa niin, että oma jalka osuu kuluneeseen ajouraan, niin syöhän se oikeasti motivaatiota ja rohkeutta. Pyörähän oli itessään kiva ajaa ja vauhdissa ei ongelmia ollutkaan. Sanon vaan, että olen täsmälleen samaa mieltä että sen pyörän on tunnuttava siltä että se pysyy hallinnassa eikä tarvii rukoilla korkeampia voimia joka kerta kun näkee että valot menee punaiselle ja joutuu pysähtymään. Alussa on niin paljon muutakin huomioitavaa kuin risteysalueen asfaltin muodot, että suosittelen oikeasti sellaista pyörää jossa ylettää molemmat jalat maahan, edes päkiöille. (Matalampaa tuskin edes löytyy )

Nyt on itsellä alla Yamaha MT-07 ja sitä on koiranluilla madallettu 4,5cm. Molemmilta puolilta yltää päkiät maahan samaan aikaan ja voi jestas että on ajaminen helppoa, mukavaa ja stressitöntä! Ihan käytännön esimerkkinä, on oikeasti kiva että kun nousee selkään, ottaa seisontatuen pois ja laittaa vaihteen päälle, ei tarvitse liukua penkissä puolelta toiselle ja kallistaa pyörää kun vaihtaa tukijalkaa. Tai jos vahingossa osuu valoissa oma tukijalka ajouraan niin se ei automaattisesti meinaa sitä että ollaan makuullaan. Tai kun pysähdytään lukemaan karttaa, niin voi mukavasti istua pyörän päällä pysähdyksissä kädet vapaana ilman, että koko kehon voimilla pitää sitä pyörää tasapainossa. Meinaan se pyöräkään ei sieltä maasta nouse omin voimin, ei ainakaan mun taidoilla vielä.

Siitä olen myös täysin samaa mieltä, että tekniikka sais alkuvaiheessa toimia nätisti. Etenkin hidasajossa jos koko ajan nykii, nyppii ja pomppii eikä ne jalat edes yletä maahan sitten kun se pyörä loikkaa ja stumppaa, niin kyllä se intoa syö. Mun ensipyörän piti siis pyöriä samassa hintaluokassa, mutta koska lopulta totesin että ite en osaa pyörää korjata ja haluan oikeasti nauttia siitä ajamisesta enemmän kuin pelätä, niin panostin pyörään sitten enemmän. Enkä ole hetkeäkään katunut. MT-07:aa "haukutaan" piikkimäiseksi ajettavuudeltaan mutta mun makuuni se on ihanan kevyt ja nöyrä. Ajan kuitenkin maantietä työmatkalla 80km/pv ja luontuu sekin. Työpaikka on kaupungin keskustassa ja mukava se on sielläkin pyörittää. Kerran olen joutunut apua pyytämään, kun tuli parkkeerattua pyörä ajattelemattomuuksissani hiekalle niin ettei ollut mitään jakoa peruutella sitä ylämäkeen

Yksi pointti vielä. Jos emäntä on mittasuhteiltaan yhtä kääpiö joka paikasta, on myös kädet pienet. Kannattaa hankkia säädettävät kytkin- ja jarrukahvat ja tehdä niistä pehmeät käyttää. Omaani vaihdatin, ja lisäsi muuten ajomukavuutta reilusti.