Välimeri

[Ande749]

”Kyllä Alpeille vaan on päästävä toisenkin kerran...” Näin päätin kertomukseni ensimmäisestä pyöräreissustani Eurooppaan ja Alpeille (http://www.moottoripyora.org/keskustelu/showthread.php/263358-Lago-di-Garda). Ja oikeassa olin, oli päästävä. Jossain vaiheessa tyngäksi jääneen talven aikana alkoi mielessä pyöriä ajatus uudesta reissusta. Reissukaverikin lämpeni aiheeseen ilman mitään suostutteluja, joten karttasulkeiset jälleen alkoivat. Niiden lomassa oli hieman huollettava pyörää ja jossain määrin sekaannuttava kerhomme keväällä pitämän Hymyilevän motoristin kevätpäivän järjestelyihin. Sen verran sujuvasti aika kuluikin, että lähtöpäivän aamuna oli noustava ennen neljää tekemään viimeiset valmistelut ja pakkaamaan pyörä.
Vaikka kiire oli tulla, niin pääsimme kuitenkin ajoissa liikkeelle kohti Vuosaarta. Lauantai 24. toukokuuta oli ainakin Kouvolan suunnalla alkaneen kesän lämpimin. Moottoritielläkin pyrki tulemaan kuuma, mittari näytti 29 astetta. Vuosaaressa tarkeni odotella laivaan pääsyä aukealla asfalttikentällä (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5240009.jpg). Muita pyöriä oli vain muutama eikä laivassakaan ollut edellisellä reissulla ihmettelemiämme saksalaisturistilaumoja ravintolan portilla tungeksimassa.

Laivamatka sujui kuten odotimmekin (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/20140525_002.jpg). Hinnoittelu laivalla oli varsin juomakannusteinen ruokapuolen ollessa melko kallista. Menomatka lähti lauantaina noin klo 17 ja perillä Travemündessa olisimme noin klo 21 sunnuntaina. Panostimme aamiaiseen, nestetasapainon ylläpitoon ja siihen, että saattaisimme ajaa pyörät ulos laivasta illalla sekä siihen, että löydämme syötävää maista. Meille oli hotelli varattu Lyypekistä ja tarkoitus oli ajaa hotellille ja lähteä etsimään syötävää. Laiva oli kuitenkin niin paljon myöhässä, että hotellin kulmilla, joka sijaitsi jossain Lyypekin laitamilla, ei jalkamatkan päässä ollut mikään paikka auki, joten syömättä jäi eikä tullut kovin montaa pitkää kylmääkään Lyypekissä. Ei ainoatakaan, jos oikein tarkkoja ollaan...

Aamiaisen jälkeen suunnattiin moottoritielle. Pyörät oli tankattu Vuosaaressa ennen laivaan ajoa, joten pari tuntia siirtymää oli ohjelmassa. Keli oli kaunis, siispä nopeus sataan neljäänkymppiin ja kilometrejä alle. Paitsi, että tekaisi pienen ruuhkan. Moottoriteiden A2 ja A20 liittymä sai kaistat tukkoon jo kilometrikaupalla ennen varsinaista liittymäaluetta mutta tovin tilannetta miltei paikoillaan tarkkailtuamme siirryimme kaistojen väliin ja päästiin eteenpäin. Jonkin matkaa liittymän jälkeen liikenne alkoi jälleen vetää.

Siirtymä meni ilman kummempia välikohtauksia. Vajaan parin tunnin pätkiä ajettiin kerralla, kilometrejä tuli kahdesta kahteen ja puoleen sataan. GPS:n mukaan nopeutta pidettiin n. 135 km/h, joka minun kokoiselleni kuskille oli Adventuren satulassa mukavan ja epämukavan rajoilla. Kaikkiaan kolme tankkaustaukoa, hieman varusteiden vaihtoa muuttuvien kelien mukaan, jossain vaiheessa satoikin nimittäin aivan kunnolla mutta muuten emme turhia pysähdelleet. Oli aikomus ehtiä Oberreuteen hyvissä ajoin ja hieman ennen iltakahdeksaa oltiin perillä ja heti ensi töikseen aloimme ottaa takaisin edellisen illan menetyksiä (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/20140526_006.jpg). Ja kuten edelliselläkin reissulla Oberreuteen saapuessamme, muuttui taivas sen näköiseksi, että vettä oli odotettavissa. Sen vuoksi pidimmekin illallispöydästä veden kaukana. Ginisieppo ystäväni koki mielestään vääryyttä kun hotellin baarissa ei ollutkaan giniä. No, votka vanhin voitehista, sillä tilanteesta selvittiin. Tai aamuksi selvittiin kyllä.

Alun perin oli tarkoitus suunnata Oberreutesta itään ja kohti Timmelsjochia. Sääennuste suositti kuitenkin suuntaamaan etelään eikä Timmelsjoch vielä ollut aukikaan, joten käännettiin pyörät kohti etelää. Alkuperäisiä reittejä ei oltu tälläkään reissulla tehty erityisen tarkkaan tai välttämättä edes lainkaan noudatettaviksi mutta olivatpahan nyt jonkinlaisina pohjina. Kartan kanssa naputtelin gps:ään reitin, joka vei etelän suuntaan ja määränpääksi asetettiin Italia.

Sadevehkeet ylle ja matkaan. Vettä tuli ajoittain niin, että visiirin pinlockin antautui, joten oli ajeltava vähän korvakuulolta mitä nyt hieman yritin navigaattoria tähyillä, että edes ilmansuunta pysyi oikeana. Saksan ja Itävallan raja oli melko huomaamaton, joskin sen vielä huomasi. Seuraava raja oli jo paremmin merkitty mutta ei oikein tiedetty, missä maassa ollaan. Pysähdyttiin kahville ja päivän ensimmäisille iltapäiväviineille ja osoittautui, että ollaan Schaan-nimisessä kaupungissa Liechtensteinissä. Seuraavaa rajaa ei huomattu lainkaan ennen kuin nappasin ylinopeussakot ja havaitsimme olevamme Sveitsissä. Keli oli kuivunut, tie oli mutkistunut ja kaasukäsi kihisi, lopputulemana 250 Sveitsin frangin sakot. Homma sujui kuin kaupan kassalla kun poliisilla oli autossa kortinlukija. Kysäisin, että mikä mahtaa olla vaihtokurssi ja sakon määrä euroina, kuulemma noin 230€. Päätimme poistua maasta ensi tilassa.

Matkaan sattui pari hienoa passoa, Albula Pass 2315m ja Passo Del Bernina 2330m, hienoja vuoristokyliä, viinitarhoja ja huikeita rotkoja sekä mielenkiintoinen, vuorille nouseva junarata, jolla oli paljon liikennettä. Kalusto poikkeaa varmaankin tavanomaisemmasta, sillä raideväli vaikutti kapealta ja kaarteet olivat hyvin jyrkkiä ja korkeuserot sitä luokkaa, että Suomessa niitä ei junakyydillä tapaa (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5270086.jpg ja http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5270088.jpg).

Italiaan saavuimme Tiranon kohdalla. Keli oli aurinkoinen, maisemat komeat. Etsiskelimme tovin majapaikka Tiranosta mutta emme löytäneet mieleistämme, joten jatkoimme matkaa eteenpäin. Saavuimme Sondrioon ja sieltä löytyi majoitusta ja tallipaikat pyörille. Varusteiden vaihto ja iltapalaa etsiskelemään. Ja kyllähän sitä Italiassa ollessa löytää ja kaveri sai elimistönsä ginitasapainon kohdilleen.

Seuraavana päivänä oli suunta kohti Bergamoa. Kaupunkiin ei ollut määrä mennä mutta sivuitse etelää kohti. Ajoimme Sondriosta länteen kauniissa kelissä ruuhkaista jokilaaksotietä vajaan kolmekymmentä kilometriä kunnes saavuimme Morbegno-nimiseen kaupunkiin, jonka kohdalta lähdimme etelän suuntaan ja nousemaan vuorille (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280121.jpg) kohti Passo San Marcoa. Upeaa serpentiinitietä jatkoimme, kunnes tulimme mukavan näköisen pienen kylän ja ravintolan kohdalle. Kello oli jo sopivasti yli puolen päivän, joten oli aika ottaa pienet viinit. Kaveri tilasi korkeajännitysitaliallaan maitokahvin ja panninin mutta sai sormustimen kokoiseen kuppiin teelusikallisen tummaa, nestemäistä ainetta, joka lähinnä muistutti peräöljyä, jonka sekaan on päässyt vettä (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280127.jpg). Sämpylää ei näkynyt... Paikalle pölähti vanhempia ukkoja, jotka yrittivät tentata, mistä ollaan ja minne on matka. Ottaen huomioon, että me emme puhu italiaa eivätkä kyseiset herrasmiehet muuta puhuneetkaan, saatiin yllättävän hyvin selvitettyä mistä olemme, minne menemme ja että tie, joka vuorille nousee, on vielä talven jäljiltä poikki. Totesimme ajavamme niin pitkälle kuin pääsemme ja käyvämme ottamassa valokuvia. Tuumimme keskenämme, että mennäänpä siitä hangen yli että heilahtaa.

Mutta emme lopulta menneet (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/20140528_005.jpg). Vajaan kymmenkunta kilometriä pääsimme eteenpäin. Tietä oli jo paikoin raivattu lumesta ja lumivyöryjen tielle tuomasta roinasta (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280134.jpg) mutta hommaa ei vielä oltu saatu loppuun ja oli alettava miettiä vaihtoehtoista reittiä (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280136.jpg). Como-järveä on monessa yhteydessä kehuttu kauniiksi ja kun se siinä suhteellisen lähellä näytti olevan, päätimme kiertää sen pohjoispuolelta lännen puoleiselle rantatiellä ja katsoa, mitä tulee vastaan.

Reitti Morbegnosta Comon pohjoiskärkeen oli varsin yksitoikkoinen, teollisuusalueelta vaikuttavan maiseman poikki mutta kun järven pohjoiskärki oli ohitettu ja seurattiin rantaa, alkoivat maisemat kaunistua. Tässä vaiheessa viinihampaani muistutteli olemassaolostaan ja nälkäkin oli, joten pysähdyimme tienvarsikuppilaan myöhäiselle lounaalle. Lounaan jälkeen tovin verran jatkettuamme alkoi minua laiskottaa. Ehdotin kaverille, että eikö katsota joku mukavan näköinen majapaikka tästä rantatien varresta ja laiteta pyörät parkkiin. Kohdalle sattui sopivasti hotelli, jolla oli varsin puhutteleva nimi: Grand Hotel Britannia. Arvelimme, että Grand on riittävän tasokasta meille ja otimme huoneet. Sillä aikaa, kun olimme pihalla lukitsemassa pyöriä ja ottamassa tavaroita, pyyhkäisi pihaan bussilastillinen englantilaisia turisteja. Saman tien oli hotellin aula täynnä ihmisiä ja matkalaukkuja (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280143.jpg) mutta onneksi olimme ehtineet jo saada huoneet. Sitä jonoa ei olisi kauaa jaksellut häntäpäästä katsella, vaan olisi pitänyt alkaa katsella toista hotellia.

Nopea suihku, vaatteiden vaihto ja virvoittavien vetten tykö. Loppuiltapäivän ohjelmassa oli kofeiiniton kahvilakierros sekä maisemien ihailua (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280179.jpg). On sanottava, että turhaan ei Como-järveä ole kehuttu. Kun kello oli jo vaikka mitä, alkoi tehdä mieli vielä syötävää mutta ei Italiassa helposti nälkiinny. Mukavan näköisestä rantabulevardiravintolasta terassipöytä ja reissun ensimmäiset pizzat. Ja viintä myytiin litran pullossa hinnalla, jolla Suomessa voisi saada lasillisen. Kerrassaan ihana maa!

Kun myöhemmässä vaiheessa hiippailimme hotellille, panin aulassa merkille kyltin, jossa mainittiin live-musiikkia. Kaveri lähti jo maate mutta minun kurkkuani vielä hieman kuivasi, joten päätin mennä katsomaan mainittua musiikkiesitystä. Ja varsinainen esitys se olikin. Musiikista tuli mieleen lähinnä yhden hengen Trio Erectus taikka tämä (https://www.youtube.com/watch?v=-_3g1id4OiA) ilman mikrofonivälikohtausta. Yleisö puolestaan oli vähemmän eläväistä, vanhat engelsmannit istuivat pöytiensä ääressä ja joivat ”ilmaista” täysihoitokaljaa. Terasseilla istuskellessamme olimme nähneet vain harvoja englantilaisia ja nyt syykin selvisi. Luulisi kuitenkin, että vastaavanlaista illanviettoa löytäisi lähempääkin, sillä saa siinä kanaalin toiselta puolelta lähtiessä toisenkin tovin bussissa istua ennen kuin Comolla on.

 

[Ande749]

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa puolipilvisellä säällä. Aamiainen ei ollut aivan niin suurellinen kuin hotellin nimestä olisi saattanut arvella, joskin aivan linjassa italialaisten aamiaisten kanssa. Minun kokemusteni mukaan ne eivät ole samaa luokkaa kuin vaikkapa Suomessa mutta ajattelen asiaa niin, että kun ei syö aamulla liian raskaasti, voi syödä päivälläkin sekä tietenkin illalla... Ei mene koko päivä pelkästään viininlatkimiseksi!

Pian lähdön jälkeen huomattiin, että kaverin pyörän takajarru ei toimi. Päätimme ajaa kunnes kohdalle sattuu ensimmäinen huoltamo taikka mp- tai mopokorjaamo. Kuten Gardankin suunnalla, pieniä kyliä ja kaupunkeja oli vieri vieressä ja sopiva huoltopaikka löytyikin. Osoittautui, että jarrupalat olivat sen verran kuluneet, että nestepinta jarrunestesäiliössä laski niin alas, että systeemiin pääsi ilmaa. Saatiin tarvittavat työkalut lainaan, lisättiin jarrunestettä ilmattiin jarru ja tilanne oli jälleen kunnossa. Mitään korvausta eivät huolineet, joskin eipä sitä nestettäkään montaa ruokalusikallista mennyt.

Matka jatkui läpi vähemmän puoleensa vetävän teollisuusseudun kunnes päästiin Ligurian viininviljelysseudulle. Se sitten oli sitäkin kauniimpaa. Suomalaisesta näkökulmasta ihan vuoristoa mutta ei mitään alppiserpentiinejä. Kumpuilevaa maastoa, peltoja sekä viinitiloja ja kapeaa, hyväkuntoista asfalttitietä kiertelee loputtomiin (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5290197.jpg).

Autioituu se maaseutu Italiassakin. Paljon ajoimme pienten kylien halki, joissa talot olivat rapistuneita tai luhistumispisteessä, ikkunat umpeen naulattuina. Aloitettuja mutta kesken jääneitä talorakennustyömaita. Niiden läpi ajaessa juolahti mieleen, että täältä sitä ei bensaa saa aivan mistä tahansa eivätkä tankit olleet enää varsinaisesti piripinnassaan. Tutkimme hieman karttaa ja suunniteltua reittiä, että mihin sattuu seuraava suurempi, luultavasti asuttu kylä ja missä on lähin sellainen kaupunki, josta sitten varmasti saisi sekä käteistä että bensaa, jos kylästä ei saisi. Monilla huoltamoilla Italiassa eivät nimittäin käy kuin huoltamoketjun oma kortti ja jotkin paikallisten pankkien kortit mutta ei kansainväliset kortit.

Näytti kuitenkin siltä, että jatkamme suunniteltua reittiä eikä tarvitsisi lähteä erikseen bensaa ja rahaa etsimään. Ja sattuipa vielä niin, että pian kohdalle osuneessa kylässä näytti olevan jo kiinni oleva huoltoasema mutta pihalla kuitenkin automaatti. Kaveri tuikkasi korttinsa automaattiin ja pienehköksi yllätykseksi ei tapahtunutkaan mitään. Eikä kortti suostunut tulemaan ulos millään konstilla. Kortin pää pilkisti syöttöaukosta mutta ei siitä sormin kiinni saanut eikä minkään napin painallus saanut sitä tulemaan ulos. Arvelen, että saattoi joku voimasana päästä asiaa pohtiessamme. Minulla oli mukana monitoimityökalu, jonka pihdeillä aloimme nyhtää korttia ulos. Tuumailimme, että jos tähän nyt sattuu poliisit paikalle, pääsemme vielä parhaassa tapauksessa tutustumaan paikallisen poliisiaseman putkaankin. Ei kuitenkaan sattunut ja korttikin lopulta saatiin ulos ja päätimme vaihtaa maisemaa mitä pikimmiten.

Lopulta illan suussa saavuttiin kylään, josta saatiin bensaa. Mieleistä majapaikkaa ei kuitenkaan sattunut kohdalle, joten jatkoimme matkaa. Genovaan oli enää vajaa 100 kilometriä ja sieltä varmasti yösija löytyisi. Ei kuitenkaan ehditty kuin juuri ulos kylästä kun kohdalle sattui kyltti maatilamajoituksesta. Vapaana oli yksi iso, useammalle hengelle tarkoitettu huone mutta kyllä se meille kelpasi. Olikin jo aika alkaa huoltaa kehon ginitasapainoa (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5290214.jpg). Miellyttäväksi yllätykseksi oli paikka täynnä arviolta noin parikymppisiä, osa vähän yli, osa jonkin verran alle, ihastuttavia, vastakkaista sukupuolta edustavia taidemaalariopiskelijoita. Tarina ei kuitenkaan kerro tarkempia yksityiskohtia...

Aamu valkeni vaihteeksi erinomaisen kauniina (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5300220.jpg). Genovaan oli matkaa noin 70 kilometriä. Upeiden (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5300233.jpg) vuoristo- ja maaseutuosuuksien jälkeen Genovaan saavuttuamme likainen ja ruuhkainen suurkaupunki tuntui jopa hieman luotaantyöntävältä. Tarkoituksena ei ollut varsinaisesti Genovassa viettää aikaa vaan etsiä sieltä jokin majoitus ja ajella Välimeren rantatietä (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5300256.jpg) sinne tänne. Edellisenä iltana nestetasapainoa kohdalleen saateltaessa tutkailimme karttaa ja totesimme, että Monaco näyttäisi olevan suhteellisen lähellä. Tuumin, että sepä olisi sopiva paikka käydä lasillisella, joten päivän ohjelmaksi otettiin piipahdus Casinon paikkeilla ja niillä kulmin. Pienen etsiskelyn jälkeen löydettiin hotelli, jonne jätettiin ylimääräiset tavarat ja reitiksi SS1 ja suuntana Monaco. Tässä vaiheessa päästiin ensimmäisen kerran tällä reissulla ottamaan maistiaista italialaisesta ruuhkaliikenteestä. Siihen on lähinnä kaksi tapaa suhtautua moottoripyörällä, mennä mukaan kuten paikallisetkin kaksipyöräilijät taikka jäädä jonojen jatkoksi. Olen vahvasti sitä mieltä, että jonot ovat autoja varten, joten sekaan vaan.

Kymmenkunta kilometriä ajettuamme oli aika täyttää pari reissulle edeltä käsin asettamaani tavoitetta: ottaa pienet viinit palmun alla Välimeren rannalla sekä käydä uimassa samaisessa meressä. Pysähdyimme siis sopivasti palmujen katveessa olevaan kahvilaan ja parkkeerasin tuolini vaatimukset täyttävällä tavalla (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5300244.jpg). Tauon jälkeen jatkoimme, kunnes tuli sopiva rantapaikka eteen ja toinenkin tavoite tuli saavutettua. Vesi oli meikäläisittäin mukavan lämmintä mutta paikallisten mielestä ilmeisesti ei, sillä olimme ainoat uimarit koko rannalla, joskaan ei muutenkaan ollut runsaasti väkeä.
Matkaa Monacoon oli vielä puolisentoista sataa kilometriä. Vaikka jonoissa puikkelehtimalla pääsi joutuisasti autoihin verrattuna, oli matkanteko kuitenkin niin hidasta, että emme ehtisi valoisaan aikaan perille, jos ajaisimme koko matkan rantabulevardia. Siirryimme siis moottoritielle, jota jatkoimme kunnes kohdalle tuli ensimmäinen liittymä, jossa luki Monaco. Liittymän jälkeen aukeni maisema alas kaupunkiin ja ero esimerkiksi Kouvolaan oli mielestäni varsin selvästi havaittavissa (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5300277.jpg) eikä vain siksi, että vain toinen noista kahdesta on sisämaakaupunki. Kouvolassa on lähiö, jota myöskin kutsutaan Monacoksi, koska siellä ei ole tapana käydä töissä tai maksella veroja, kuulemma. Siihenpä ne ilmeiset yhtäläisyydet vaikuttaisivat loppuvan. En ole kertaakaan Lehtomäen S-marketin pihalla yhdellä silmäyksellä nähnyt kymmenkuntaa autoa, joiden jokaisen hintalapussa olisi kuusi numeroa ja luultavasti vain siinä halvimmassa ensimmäinen on ykkönen mutta Monte Carlon Casinon pihalla niitä oli vaikka kuinka (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5300294.jpg). Siellä päin raha näyttää olevan kulutushyödyke ja käytettäväksi tarkoitettu uusiutuva luonnonvara. Jos niillä tantereilla haluaisi autolla kunnolla erottua, sopivasti ruostunut, pakoputkesta vuotava nappisilmä-Lada varmasti saisi enemmän huomiota kuin jokin juuri liikkeestä ajettu Ferrari, Maserati, Bentley, AMG-Mersu ja mitä niitä onkaan.

Casinon (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5300293.jpg) vieressä on Hotel de Paris. Sviittejä oli kahta laatua, halpoja (n. 7000€/yö) ja vähemmän halpoja (n. 11000€/yö) (http://www.hoteldeparismontecarlo.com/luxury-rooms-suites/diamond-suites/) mutta minun hammasharjani oli jäänyt Genovaan, joten päätimme jättää yöpymisen tällä kertaa väliin. Aamiainen luultavasti olisi ollut parempi kuin viidenkympin hotellissamme Genovassa.

Katsastimme myös veneet satamassa (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5300289.jpg) sekä otimme ratakierroksen. Kisat olivat olleet edellisenä viikonloppuna ja kaiteita sekä katsomorakennelmia oli vielä jäljellä. Tärkeintä ei tietenkään unohdettu, lasillinen viiniä hotelli Miramarin kattoterassilla maksoi kuusi euroa eikä ruokienkaan hinnat saaneet ainakaan suomalaisiin ravintolahintoihin tottuneen kulmakarvoja kohoamaan, vaikka hotellin sijainnin perusteella toista olisi saattanut kuvitella ja edeltävänä viikonloppuna ne luultavasti jotain aivan muuta ovat olleetkin.

Koska ilta oli jo kääntynyt yöksi, palasimme Genovaan moottoritietä myöten. Paluumatkassa ei ollut mitään mainittavampaa, paitsi että tulipahan kokeiltua moottoritieajoa Italiassa yöaikaan tummalla visiirillä. Onneksi olin laittanut pyörääni kunnolliset lisäpitkät, joten eniten tummasta visiiristäni kai kärsivät vastaantulijat.

Alunperin olimme ajatelleet viettää Genovan ympäristössä parikin päivää mutta ruuhkainen kaupunki ei lainkaan houkutellut ja rantabulevardiakin olimme jo ajelleet, joten päätimmekin, että lähdetäänpä verestämään muistia sen suhteen, miltä viini maistuu Garda-järvellä.

 

[Ande749]

Seuraavana aamu valkeni pilvipoutaisena kun haimme pyörät hotellin tallista. Poistuimme takaisin vuorille, joilta löytyi jälleen upeita teitä, silmää hiveleviä maisemia (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5310305.jpg) ja Bardi-nimisessä kylässä loistava Parman kinkku –lounas, tietysti juomineen. Kun aloimme jälleen saapua tasankomaille (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5310312.jpg), jotka tulomatkalla olivat äärimmäisen yksitoikkoisia, päätimme ohittaa ne moottoritietä pitkin. Moottoritietä ajoimme lähelle Bresciaa, sieltä isoja pääteitä pitkin lähellä Salóa, josta siirryimme pienemmille reiteille Garda-järven luonnonpuistoon. Ja sielläpä tulikin vastaan reissun tähän astisten pätkien tiukimmat kurvit. Tiet olivat leveydeltään kuin pyörätiet Suomessa tai lähinnä tuli mieleen esimerkiksi kauppakeskus Sellon parkkitalon spiraali. Sillä erotuksella, että spiraalin suunta vaihteli täysin satunnaisesti ja välillä mentiin ylös, seuraavassa hetkessä alas. Tämä osuus oli yksi etukäteen mietityistä, olisi muuten saattanut alkaa tuntua siltä, että olisimme eksyneet. Emme kuitenkaan olleet ja lopulta Garda-järvi alkoi pilkottaa vuorten välistä. Keli oli harmaa ja kolea, välillä satelikin, joten pienen etsiskelyn jälkeen oli mukava päästä hotelliin. Varusteiden vaihdon jälkeen istahdimme toviksi hotellin terassille (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/20140531_004.jpg) tekemään suunnitelmia illan suhteen, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan olivat ”syömään ja juomaan”. Illallinen otettiinkin kunnolla ja pitkän kaavan mukaan, sillä ilmakin kirkastui ja terasseilla tarkeni (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5310335.jpg).

Seuraavana aamuna kiertelimme hieman katsomassa paikkoja. Jo aamupäivästä alkoivat ravintolat aukoa terassejaan ja hetken aikaa mietimme, että pitäisimmekö välipäivän ajamisesta. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa, mikä osoittautui myöhemmin huonoksi ratkaisuksi. Suunnitelmissa oli käväistä Livignossa ja ajella jonnekin Bormion ja Stelvion välille. Gardan länsipuolen rantatieltä noustiin Pieve-nimiseen kylään, josta oli määrä päästä läpi vuorien yli länteen. Kyseessä oli kuitenkin jonkinlainen moottoriajoneuvoilta kielletty patikointireitti ja kun alue oli vielä luonnonpuistoa, ei lähdetty kieltomerkkejä vasten ajelemaan vaan käännyttiin takaisin. Mutta kyllä maisemienkin takia kannatti ajaa ylös. Tämäkin tie oli sellainen, että korkeita paikkoja kammoksuva olisi saattanut saada tykytyksiä ja maisemat (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P6010351.jpg) jäädä katsomatta. Ulkokaarteista oli huikeita pudotuksia, joita oli aidattu matalilla puukaiteilla. Kaiteet olivat noin polven korkeudella ja olisivat kenties saattaneet pysäyttää hitaasti ajavan auton. Ulosajotilanteessa pyöräkuski olisi ainakin lentänyt komeasti yli ja saanut jopa aivan jonkin aikaa saada nautiskella vapaasta pudotuksesta. Emme kuitenkaan olleet kiinnostuneita vapaan pudotuksen jälkeiseen äkkipysähdyksestä, joten pysyttelimme kaiteiden tienpuolella.

Riva del Gardalta lähdettiin yrittämään uudestaan länteen. Harhailtiin hieman mutta lopulta oikea suunta löytyi. Lago d'Idrolta kartan mukaan pääsee Brenoon ja myöhemmin kesällä varmaan pääseekin ja luultavasti vielä varsin kiinnostavaa reittiä pitkin mutta ei vielä tässä vaiheessa kesää kuitenkaan. Vastaan sattui joko puomeja tai kylttejä, jotka eivät olleet varsinaisia ajokieltoja vaan niissä vain mainittiin, että tie olisi poikki. Näin ainakin halusimme tekstin ymmärtää. Eteen tuli kuitenkin paikka, josta oli käännyttävä takaisin. Tielle oli kaadettu betoniporsas niin, että olisimme saaneet siitä pyörät menosuunnassame ohi mutta emme todennäköisesti pääsisi siitä enää takaisin päin, mikäli tie oikeasti olisi poikki, kuten se jo aiemmin oli ollut. Kello oli jo melko paljon, keli oli jälleen huonontunut ja olimme korkeammalla kuin edellisessä paikassa, josta jouduimme lumen vuoksi kääntymään ja reitti oli vielä nousemassa reippaasti ylöspäin. Oletimme, että täältäkään ei lopulta pääse läpi ja jos kuitenkin kokeilemme, voi paluu olla betoniporsaan kohdalla todella hankalaa. Vielä emme kuitenkaan antaneet periksi vuoristopätkien suhteen vaan yritimme toista korkealla kulkevaa reittiä. Se lähti erään laskettelukeskuksen luota ja oli puomitettu. Puomeista emme piitanneet mutta jälleen metristen kinoksien kohdalla oli käännyttävä. (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P6010367.jpg) Joka ilta, kun olimme vuorilla, kauniskin päivä muuttui iltaa kohti sateiseksi ja niin oli käynyt nytkin. Ajoimme takaisin laskettelukeskukselle ottamaan neuvoa-antavat viinit ja tutkimaan karttaa. Näytti siltä, että emme pääse Livignoon mitään vuoristoreittiä pitkin vaan on tyytyminen laaksoteihin. Ja emme sinä päivänä Livignoon ehtisi muutenkaan, joten päätimme vain jatkaa siihen suuntaan, kunnes kohdalle sattuisi sopiva majoituspaikka. Sellainen löytyi Breguzzo-nimisestä kylästä, jonne jäimme yöksi.

Seuraavana päivänä ajettiin Gavian ja Bormion kautta Livignoon. Gavialle etelästä nouseva tie oli varmasti reissumme mutkaisin Garda-järven luonnonpuistotien jälkeen. Tämä pätkä ajettiin jo edellisellä reissulla mutta haluttiin ajaa uudestaan, nyt eri suuntaan. Edelliseen kertaan verrattuna oli sumuista, koleaa ja lumista, oli pakko pysähtä laelle ottamaan pienet rohkaisut, ettei olisi jäänyt matka kesken (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P6020385.jpg). Jatkoimme matkaa kun rohkenimme ja tulimme Livignoon. Sitä oli kovasti kehuttu foorumeilla mutta minusta se oli kyllä turha lenkki, pyörällä kun ei kuitenkaan kovin isoja ostoksia viitsi pitkiä matkoja kuljetella. Ei minulla ihmeempiä hankintoja ollut suunnitelmissakaan. Uuden navigaattorin olisin saattanut harkita ostavani mutta nopea hintojen tarkistus osoitti, että saan sen halvemmalla kivijalkakaupasta Suomesta. Pullon sinistä Larsenia olisin ostanut mutta ei löytynyt. No tokihan viinilasillisen sentään otin ettei aivan hukkareissu sekään lopulta ollut. Kaveri osti tupakkakartongin ja pyörät tankattiin ennen kuin poistuttiin Livignon alueelta.

Seuraavaksi suunnattiin jo edellisellä reissulla tutustumallemme Stelviolle. Kellokin näytti sellaista, että jäänemme sinne yöksi, joten tutun hotellin piha oli kohteena. Kuten edelliselläkin kerralla, näillä vuoristo-osuuksilla oli paljon polkupyöräilijöitä. Juuri ennen kuin tulimme Stelviolle, tuli vastaan joku maantiepyöräilijä, alamäkeen siis, asusteinaan lyhythihainen fillaripaita ja –sortsit, lämmintähän oli kolmatta astetta ja vähän räntää sateli. Siitä matkaa Bormiolle oli pari kymmentä kilometriä. Alamäkeen varmasti koko matka ja arvelen, että jos sinne asti on niissä varusteissa siinä kelissä ollut matka, on ehtinyt jossain vaiheessa tulla enemmän kuin hiukan kylmä... Me kurvasimme hotellin pihaan siirryimme pitemmittä puheitta baarin puolelle (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/20140602_004.jpg).

Olimme suunnitelleet, että mikäli seuraavana päivänä olisi kaunis keli, menisimme hiihtohissillä niin korkealle kuin kengät jalassa pääsee (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P6030018.jpg). Livriolle pääsee, siitä eteenpäin olisi pitänyt olla jo sukset tai lauta. Stelvio on vain kesäaikaan auki oleva laskettelukeskus, talvisin tiet ovat kiinni ja paikat suljettuina. Nyt tiet olivat auenneet vasta joitain päiviä aiemmin eikä hotellissakaan meidän lisäksemme ollut vielä kuin yhden käden sormella laskettava määrä muita yöpyjiä mutta koska aamu oli erittäin kaunis, oli väkeä tulossa mäkeä ylös. Fillareita, moottoripyöriä sekä laskettelijoita. Me haimme tavaramme hotellista ja lähdimme laskeutumaan Stelvion pohjoispuolta ja suuntasimme kohti Meranoa.
Matkalle sattui mielenkiintoisen näköinen pistotie (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P6030041.jpg) Lago Gioveretton ohi ja päätettiin käydä katsomassa, minne asti tie vie. Se vei hieman ohi mainitun järven ja jatkui ajokieltomerkin jälkeen, jonka kohdalla käännyimme ympäri. Ei ollut ensimmäinen paikka reissulla, jolloin ajattelin, että täällä saattaisi viihtyä myös fillarin kanssa. Alue kuului Stelvion kansallispuistoon ja pitkin matkaa tien vierellä ja toisinaan ilmeisesti vähän etempänä kulki varsin houkuttelevan näköinen maastofillaripolku.

Paluumatkalla pysähdyimme jo menomatkalla huomaamaani kahvilaan, Cafe Hölderle, palauttelemaan nestetasapainojamme. Kello oli kolmen maissa ja ruokalistat olivat niin kutsuvia, että syömähommiksi meni. Kotimaassa ei Marketan lounaskahviossa tarjota aperitiiveiksi sitruunalikööriä pyytämättä, eikä luultavasti pyynnöstäkään mutta tuolla niin tehtiin. Sen vuoksi voinkin mitä vilpittömimmin suositella paikkaa kaikille matkalaisille. Eikä ollut valittamista ruoassakaan. Eikä viinissä. Eikä tilanne pahentunut siitäkään, että päällemme lipunut sadepilvi päätti enemmän kuin hieman ripsautella vettään juuri taukomme aikana, eikä esimerkiksi kymmenkunta minuuttia lähdön jälkeen. Taisipa vielä tulla otetuksi vaivihkaiset silmäykset paikan emännän tirolilaispuvun kaula-aukon tietämillekin...

 

[Ande749]

Seuraava taukopaikka oli Merano, joka lienee Italian mittapuulla pienehkö kaupunki mutta kyllä se vuoristokylien jälkeen isolta tuntui ja siellä oli oikein ruuhkaakin. Kun sattui vielä keli hetkellisesti vaihtumaan miltei helteiseksi, oli pankkiautomaattia etsikellessä pakko ajella pitkin jalkakäytäviä ja yksisuuntaisia katuja väärään suuntaan mutta eipä se tuossa leppoisassa maassa tuntunut kulmakarvoja juuri kohotuttavan.

Täytettyämme tankit ja lompakot, jatkoimme matkaa. Seuraavana aamuna oli aikomus nousta Timmelsjochille, joten ajelimme sen verran kauas, että aamulla ei olisi enää pitkää matkaa. Yöpaikka löytyi jonkinmoisen haeskelun ja jälleen kerrassan upeiden pikkuteiden jälkeen Plata-nimisestä pienestä kylästä. Hotellin terassilla, hämärtyvässä illassa nautimme pullollisen iltapalaa (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P6030069.jpg).

Seuraavana aamuna oli taas pilvistä ja arvelimme, että näkyvyys Timmelsjochilta ei ehkä ole aivan huikaiseva, emmekä pahasti erehtyneetkään. Kaiken kaikkiaan, noita korkeita paikkoja ajatellen, tuntui, että oltiin vähän turhan aikaisessa vaiheessa kesää liikkeellä. Tosin likimain samaan aikaan edelliselläkin kerralla oltiin ja silloin kelit olivat mitä mainioimmat. Tuossa vaiheessa asia ei liiemmin murehtimalla korjaantunut, joten laitoimme vaan vähän enemmän vaatetta ajopukujen alle (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P6040089.jpg).

Jo edellisenä päivänä ajon aikana olin miettinyt, että olemme tavallaan yhtä päivää edellä siihen nähden, milloin pitäisi olla takaisin Travemündessa. Vaikutti siltä, että joutuisimme viettämään yhden päivän vain aikaa kuluttelemalla. Tämä ei olisi ollut ongelma eikä mikään jos oltaisiin huomattu asia vaikka pari päivää aikaisemmin Gardalla ollessa. Nyt oli kuitenkin kiinnostavimmat paikat jo enimmäkseen takana eikä mitään erikoista yhden päivän lenkkiä tehnyt mieli alkaa suunnittelemaan, sillä keli ei ollut paras mahdollinen. Siispä aamupalan yhteydessä laitoin sähköpostia matkatoimistoon, jonka kautta varasimme lauttaliput, että kuinka onnistuisi aikaistaa paluuta yhdellä päivällä. Ja ennen kuin läksimme liikkeelle, tuli jo vastaus, että hyvin onnistuu ja muutos on tehtynä.

Sinänsä pilvien sekaan katoavat vuorten huiput ovat hienon näköisiä mutta kyllä minä mielummin niitä sinistä taivasta vasten katselisin. Huipulla olleista kinoksista huomasi, että ei ollut Timmelsjochkaan kauaa auki ollut(http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P6040091.jpg). Maisemat oli nopeasti katsottu ja jatkoimme usvaan. Joskaan, emme tietenkään ennen kuin haimme vuorenlaen kahvilasta pienet, lämmittävät rohkaisut.
Timmelsjochin jälkeen alkoikin suurelta osin kosteassa kelissä viimeinen osuus ennen kuin palasimme Oberreuten suomalaishotelliin. Olimme jo edellisenä päivänä varautuneet asiaan, ilmoittaneet tulostamme, varanneet huoneet sekä tilanneet giniä hotellin baariin! Matkalle sattui muutamia todella hienoja mutkaosuuksia sekä sopivasti Heldin iso varusteliike. Ajosaappaani olivat jo aikansa palvelleet ja sääennuste seuraavalle läpiajopäivälle oli sellainen, että ostin itselleni uudet ja toivottavasti vedenpitävät. Uskoisin, että näillä oli sama vaikutus kuin kotimaassakin ajellessa sillä, että ottaako sadevarusteet mukaan vai ei. Ei nimittäin tipan tippaa tullut seuraavana päivänä.

Hotellille saavuttiin ja ilta meni niissä merkeissä missä aiemmatkin. Paikalla oli muutamia muitakin suomalaisia ja iltaa istuttiin, sillä seuraavana aamuna ei ollut mikään kiire, vaikka lautalle oltiinkin menossa. Lautta näet lähti vasta aamuyöstä eikä sisäänkään ollut määrä päästä ennen puolta yötä.

Vaikka läpiajot menivät kaiken kaikkiaan varsin kivuttomasti mennen tullen, arvelen, että minun kohdallani ne ovat jo suurelta osin koettu. Tuntuu päivä nimittäin pitkältä, kun laskeutuu rampilta moottoritielle ja navigaattori näyttää, että etäisyys seuraavaan risteykseen on 783 km. Tuokin matka meni ihmeemmittä välikohtauksitta. Joku ruuhka oli, jossa muutaman kilometrin matkan piti vähän kaistojen välissä ajella sekä yksi väärä ramppi tuli valittua mutta Travemündessa oltiin mukavasti ennen pimeän tuloa. Ensin kävimme etsimässä lähtöterminaalin, jonka jälkeen ajoimme kaupungille ostamaan tuomiset ja etsimään syötävää. Kaupunki oli yllättävän hiljainen, sentään pizzapaikka löytyi.

Laiva oli jälleen myöhässä ja mahtoi kolmatta tuntia mennä satama-alueella odotellessa. Lopulta päästiin sentään alukseen. Paluumatka meni kauniissa mutta koleassa säässä, perinteisissä merkeissä (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P6060103.jpg).

Lauantai-aamuna oltiin takaisin Helsingissä, josta oli nopea etappi kotiin. Reissu kesti kaksi viikkoa, kilometrejä tuli noin 4300, joista noin 1600 oli Saksan läpiajoa baanoilla. Vielä tällä kerralla läpiajoon liittyi jossain määrin uutuudenviehätystä mutta arvelisin, että baanat ovat nyt nähty.

Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut. Kelit kaikkinensa olivat huonommat kuin edellisellä kerralla mutta rankkoja sateita ei sattunut kuitenkaan, kuten ei edelliselläkään kerralla, kuin pariin otteeseen. Mutta kyllä lämpimämpää olisi saanut olla. Maisemallisesti hienointa seutua oli Ligurian viininviljelysalue sekä Garda, se ei petä. Alppien komeus jäi tällä kertaa pahasti pilvien lomaan.

Luulisin, että seuraavaksi mieleni tekee jonnekin Toscanan suuntaan taikka Välimeren saarille. Ne ovat jo kuitenkin sen verran kaukana, että Suomesta on Alppien eteläpuolelle päästävä jotenkin muuten kuin ajamalla. Jos niillä main haluaa vaikka viikon kierrellä, on vähintään toinen viikko varattava matkoihin sinne ja takaisin ja silloinkin kyseessä on pitkien taipaleiden suhteellisen ripeä siirtyminen enkä minä ole mikään maratonajojen ystävä. No, sinne Alppien eteläpuolellehan pääsee sujuvasti lentokoneella ja tapahtuuko ajelu sitten omalla, paikalle rahdatulla pyörällä vai vuokrapyörällä, saa jäädä tuonnempana pohdittavaksi. Ajankohta voisi kenties olla jokin kesä- heinäkuun vaihde, jolloin lämpötilat toivottavasti sallisivat jo kesäisen kevyet ajovarusteet, joiksi minä lasken sortsit, sandaalit, t-paidan ja avokypärän. Lämpöä tuolloin saisi olla lähempänä 30 kuin 25 astetta. Muut matkavarusteet mahtuisivat tankkilaukkuun ja pieneen reppuun. Sadepäivinä voisi tutustua viinilaaksojen tuotteisiin ja jättää pyörän parkkiin koko päiväksi. Arvelen, että siinä mahtaa olla aihio seuraavaa reissuani varten, jonka ajankohdasta ei vielä tässä vaiheessa ole mitään aavistusta.

Loput kuvat osoitteessa: http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan+reissu+2014/

 

[Bh5891]

Hyvää tarinointia ja erittäin hienoja kuvia! Kiitos.