Ande749
New member
”Kyllä Alpeille vaan on päästävä toisenkin kerran...” Näin päätin kertomukseni ensimmäisestä pyöräreissustani Eurooppaan ja Alpeille (http://www.moottoripyora.org/keskustelu/showthread.php/263358-Lago-di-Garda). Ja oikeassa olin, oli päästävä. Jossain vaiheessa tyngäksi jääneen talven aikana alkoi mielessä pyöriä ajatus uudesta reissusta. Reissukaverikin lämpeni aiheeseen ilman mitään suostutteluja, joten karttasulkeiset jälleen alkoivat. Niiden lomassa oli hieman huollettava pyörää ja jossain määrin sekaannuttava kerhomme keväällä pitämän Hymyilevän motoristin kevätpäivän järjestelyihin. Sen verran sujuvasti aika kuluikin, että lähtöpäivän aamuna oli noustava ennen neljää tekemään viimeiset valmistelut ja pakkaamaan pyörä.
Vaikka kiire oli tulla, niin pääsimme kuitenkin ajoissa liikkeelle kohti Vuosaarta. Lauantai 24. toukokuuta oli ainakin Kouvolan suunnalla alkaneen kesän lämpimin. Moottoritielläkin pyrki tulemaan kuuma, mittari näytti 29 astetta. Vuosaaressa tarkeni odotella laivaan pääsyä aukealla asfalttikentällä (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5240009.jpg). Muita pyöriä oli vain muutama eikä laivassakaan ollut edellisellä reissulla ihmettelemiämme saksalaisturistilaumoja ravintolan portilla tungeksimassa.
Laivamatka sujui kuten odotimmekin (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/20140525_002.jpg). Hinnoittelu laivalla oli varsin juomakannusteinen ruokapuolen ollessa melko kallista. Menomatka lähti lauantaina noin klo 17 ja perillä Travemündessa olisimme noin klo 21 sunnuntaina. Panostimme aamiaiseen, nestetasapainon ylläpitoon ja siihen, että saattaisimme ajaa pyörät ulos laivasta illalla sekä siihen, että löydämme syötävää maista. Meille oli hotelli varattu Lyypekistä ja tarkoitus oli ajaa hotellille ja lähteä etsimään syötävää. Laiva oli kuitenkin niin paljon myöhässä, että hotellin kulmilla, joka sijaitsi jossain Lyypekin laitamilla, ei jalkamatkan päässä ollut mikään paikka auki, joten syömättä jäi eikä tullut kovin montaa pitkää kylmääkään Lyypekissä. Ei ainoatakaan, jos oikein tarkkoja ollaan...
Aamiaisen jälkeen suunnattiin moottoritielle. Pyörät oli tankattu Vuosaaressa ennen laivaan ajoa, joten pari tuntia siirtymää oli ohjelmassa. Keli oli kaunis, siispä nopeus sataan neljäänkymppiin ja kilometrejä alle. Paitsi, että tekaisi pienen ruuhkan. Moottoriteiden A2 ja A20 liittymä sai kaistat tukkoon jo kilometrikaupalla ennen varsinaista liittymäaluetta mutta tovin tilannetta miltei paikoillaan tarkkailtuamme siirryimme kaistojen väliin ja päästiin eteenpäin. Jonkin matkaa liittymän jälkeen liikenne alkoi jälleen vetää.
Siirtymä meni ilman kummempia välikohtauksia. Vajaan parin tunnin pätkiä ajettiin kerralla, kilometrejä tuli kahdesta kahteen ja puoleen sataan. GPS:n mukaan nopeutta pidettiin n. 135 km/h, joka minun kokoiselleni kuskille oli Adventuren satulassa mukavan ja epämukavan rajoilla. Kaikkiaan kolme tankkaustaukoa, hieman varusteiden vaihtoa muuttuvien kelien mukaan, jossain vaiheessa satoikin nimittäin aivan kunnolla mutta muuten emme turhia pysähdelleet. Oli aikomus ehtiä Oberreuteen hyvissä ajoin ja hieman ennen iltakahdeksaa oltiin perillä ja heti ensi töikseen aloimme ottaa takaisin edellisen illan menetyksiä (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/20140526_006.jpg). Ja kuten edelliselläkin reissulla Oberreuteen saapuessamme, muuttui taivas sen näköiseksi, että vettä oli odotettavissa. Sen vuoksi pidimmekin illallispöydästä veden kaukana. Ginisieppo ystäväni koki mielestään vääryyttä kun hotellin baarissa ei ollutkaan giniä. No, votka vanhin voitehista, sillä tilanteesta selvittiin. Tai aamuksi selvittiin kyllä.
Alun perin oli tarkoitus suunnata Oberreutesta itään ja kohti Timmelsjochia. Sääennuste suositti kuitenkin suuntaamaan etelään eikä Timmelsjoch vielä ollut aukikaan, joten käännettiin pyörät kohti etelää. Alkuperäisiä reittejä ei oltu tälläkään reissulla tehty erityisen tarkkaan tai välttämättä edes lainkaan noudatettaviksi mutta olivatpahan nyt jonkinlaisina pohjina. Kartan kanssa naputtelin gps:ään reitin, joka vei etelän suuntaan ja määränpääksi asetettiin Italia.
Sadevehkeet ylle ja matkaan. Vettä tuli ajoittain niin, että visiirin pinlockin antautui, joten oli ajeltava vähän korvakuulolta mitä nyt hieman yritin navigaattoria tähyillä, että edes ilmansuunta pysyi oikeana. Saksan ja Itävallan raja oli melko huomaamaton, joskin sen vielä huomasi. Seuraava raja oli jo paremmin merkitty mutta ei oikein tiedetty, missä maassa ollaan. Pysähdyttiin kahville ja päivän ensimmäisille iltapäiväviineille ja osoittautui, että ollaan Schaan-nimisessä kaupungissa Liechtensteinissä. Seuraavaa rajaa ei huomattu lainkaan ennen kuin nappasin ylinopeussakot ja havaitsimme olevamme Sveitsissä. Keli oli kuivunut, tie oli mutkistunut ja kaasukäsi kihisi, lopputulemana 250 Sveitsin frangin sakot. Homma sujui kuin kaupan kassalla kun poliisilla oli autossa kortinlukija. Kysäisin, että mikä mahtaa olla vaihtokurssi ja sakon määrä euroina, kuulemma noin 230€. Päätimme poistua maasta ensi tilassa.
Matkaan sattui pari hienoa passoa, Albula Pass 2315m ja Passo Del Bernina 2330m, hienoja vuoristokyliä, viinitarhoja ja huikeita rotkoja sekä mielenkiintoinen, vuorille nouseva junarata, jolla oli paljon liikennettä. Kalusto poikkeaa varmaankin tavanomaisemmasta, sillä raideväli vaikutti kapealta ja kaarteet olivat hyvin jyrkkiä ja korkeuserot sitä luokkaa, että Suomessa niitä ei junakyydillä tapaa (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5270086.jpg ja http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5270088.jpg).
Italiaan saavuimme Tiranon kohdalla. Keli oli aurinkoinen, maisemat komeat. Etsiskelimme tovin majapaikka Tiranosta mutta emme löytäneet mieleistämme, joten jatkoimme matkaa eteenpäin. Saavuimme Sondrioon ja sieltä löytyi majoitusta ja tallipaikat pyörille. Varusteiden vaihto ja iltapalaa etsiskelemään. Ja kyllähän sitä Italiassa ollessa löytää ja kaveri sai elimistönsä ginitasapainon kohdilleen.
Seuraavana päivänä oli suunta kohti Bergamoa. Kaupunkiin ei ollut määrä mennä mutta sivuitse etelää kohti. Ajoimme Sondriosta länteen kauniissa kelissä ruuhkaista jokilaaksotietä vajaan kolmekymmentä kilometriä kunnes saavuimme Morbegno-nimiseen kaupunkiin, jonka kohdalta lähdimme etelän suuntaan ja nousemaan vuorille (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280121.jpg) kohti Passo San Marcoa. Upeaa serpentiinitietä jatkoimme, kunnes tulimme mukavan näköisen pienen kylän ja ravintolan kohdalle. Kello oli jo sopivasti yli puolen päivän, joten oli aika ottaa pienet viinit. Kaveri tilasi korkeajännitysitaliallaan maitokahvin ja panninin mutta sai sormustimen kokoiseen kuppiin teelusikallisen tummaa, nestemäistä ainetta, joka lähinnä muistutti peräöljyä, jonka sekaan on päässyt vettä (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280127.jpg). Sämpylää ei näkynyt... Paikalle pölähti vanhempia ukkoja, jotka yrittivät tentata, mistä ollaan ja minne on matka. Ottaen huomioon, että me emme puhu italiaa eivätkä kyseiset herrasmiehet muuta puhuneetkaan, saatiin yllättävän hyvin selvitettyä mistä olemme, minne menemme ja että tie, joka vuorille nousee, on vielä talven jäljiltä poikki. Totesimme ajavamme niin pitkälle kuin pääsemme ja käyvämme ottamassa valokuvia. Tuumimme keskenämme, että mennäänpä siitä hangen yli että heilahtaa.
Mutta emme lopulta menneet (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/20140528_005.jpg). Vajaan kymmenkunta kilometriä pääsimme eteenpäin. Tietä oli jo paikoin raivattu lumesta ja lumivyöryjen tielle tuomasta roinasta (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280134.jpg) mutta hommaa ei vielä oltu saatu loppuun ja oli alettava miettiä vaihtoehtoista reittiä (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280136.jpg). Como-järveä on monessa yhteydessä kehuttu kauniiksi ja kun se siinä suhteellisen lähellä näytti olevan, päätimme kiertää sen pohjoispuolelta lännen puoleiselle rantatiellä ja katsoa, mitä tulee vastaan.
Reitti Morbegnosta Comon pohjoiskärkeen oli varsin yksitoikkoinen, teollisuusalueelta vaikuttavan maiseman poikki mutta kun järven pohjoiskärki oli ohitettu ja seurattiin rantaa, alkoivat maisemat kaunistua. Tässä vaiheessa viinihampaani muistutteli olemassaolostaan ja nälkäkin oli, joten pysähdyimme tienvarsikuppilaan myöhäiselle lounaalle. Lounaan jälkeen tovin verran jatkettuamme alkoi minua laiskottaa. Ehdotin kaverille, että eikö katsota joku mukavan näköinen majapaikka tästä rantatien varresta ja laiteta pyörät parkkiin. Kohdalle sattui sopivasti hotelli, jolla oli varsin puhutteleva nimi: Grand Hotel Britannia. Arvelimme, että Grand on riittävän tasokasta meille ja otimme huoneet. Sillä aikaa, kun olimme pihalla lukitsemassa pyöriä ja ottamassa tavaroita, pyyhkäisi pihaan bussilastillinen englantilaisia turisteja. Saman tien oli hotellin aula täynnä ihmisiä ja matkalaukkuja (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280143.jpg) mutta onneksi olimme ehtineet jo saada huoneet. Sitä jonoa ei olisi kauaa jaksellut häntäpäästä katsella, vaan olisi pitänyt alkaa katsella toista hotellia.
Nopea suihku, vaatteiden vaihto ja virvoittavien vetten tykö. Loppuiltapäivän ohjelmassa oli kofeiiniton kahvilakierros sekä maisemien ihailua (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280179.jpg). On sanottava, että turhaan ei Como-järveä ole kehuttu. Kun kello oli jo vaikka mitä, alkoi tehdä mieli vielä syötävää mutta ei Italiassa helposti nälkiinny. Mukavan näköisestä rantabulevardiravintolasta terassipöytä ja reissun ensimmäiset pizzat. Ja viintä myytiin litran pullossa hinnalla, jolla Suomessa voisi saada lasillisen. Kerrassaan ihana maa!
Kun myöhemmässä vaiheessa hiippailimme hotellille, panin aulassa merkille kyltin, jossa mainittiin live-musiikkia. Kaveri lähti jo maate mutta minun kurkkuani vielä hieman kuivasi, joten päätin mennä katsomaan mainittua musiikkiesitystä. Ja varsinainen esitys se olikin. Musiikista tuli mieleen lähinnä yhden hengen Trio Erectus taikka tämä (https://www.youtube.com/watch?v=-_3g1id4OiA) ilman mikrofonivälikohtausta. Yleisö puolestaan oli vähemmän eläväistä, vanhat engelsmannit istuivat pöytiensä ääressä ja joivat ”ilmaista” täysihoitokaljaa. Terasseilla istuskellessamme olimme nähneet vain harvoja englantilaisia ja nyt syykin selvisi. Luulisi kuitenkin, että vastaavanlaista illanviettoa löytäisi lähempääkin, sillä saa siinä kanaalin toiselta puolelta lähtiessä toisenkin tovin bussissa istua ennen kuin Comolla on.
Vaikka kiire oli tulla, niin pääsimme kuitenkin ajoissa liikkeelle kohti Vuosaarta. Lauantai 24. toukokuuta oli ainakin Kouvolan suunnalla alkaneen kesän lämpimin. Moottoritielläkin pyrki tulemaan kuuma, mittari näytti 29 astetta. Vuosaaressa tarkeni odotella laivaan pääsyä aukealla asfalttikentällä (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5240009.jpg). Muita pyöriä oli vain muutama eikä laivassakaan ollut edellisellä reissulla ihmettelemiämme saksalaisturistilaumoja ravintolan portilla tungeksimassa.
Laivamatka sujui kuten odotimmekin (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/20140525_002.jpg). Hinnoittelu laivalla oli varsin juomakannusteinen ruokapuolen ollessa melko kallista. Menomatka lähti lauantaina noin klo 17 ja perillä Travemündessa olisimme noin klo 21 sunnuntaina. Panostimme aamiaiseen, nestetasapainon ylläpitoon ja siihen, että saattaisimme ajaa pyörät ulos laivasta illalla sekä siihen, että löydämme syötävää maista. Meille oli hotelli varattu Lyypekistä ja tarkoitus oli ajaa hotellille ja lähteä etsimään syötävää. Laiva oli kuitenkin niin paljon myöhässä, että hotellin kulmilla, joka sijaitsi jossain Lyypekin laitamilla, ei jalkamatkan päässä ollut mikään paikka auki, joten syömättä jäi eikä tullut kovin montaa pitkää kylmääkään Lyypekissä. Ei ainoatakaan, jos oikein tarkkoja ollaan...
Aamiaisen jälkeen suunnattiin moottoritielle. Pyörät oli tankattu Vuosaaressa ennen laivaan ajoa, joten pari tuntia siirtymää oli ohjelmassa. Keli oli kaunis, siispä nopeus sataan neljäänkymppiin ja kilometrejä alle. Paitsi, että tekaisi pienen ruuhkan. Moottoriteiden A2 ja A20 liittymä sai kaistat tukkoon jo kilometrikaupalla ennen varsinaista liittymäaluetta mutta tovin tilannetta miltei paikoillaan tarkkailtuamme siirryimme kaistojen väliin ja päästiin eteenpäin. Jonkin matkaa liittymän jälkeen liikenne alkoi jälleen vetää.
Siirtymä meni ilman kummempia välikohtauksia. Vajaan parin tunnin pätkiä ajettiin kerralla, kilometrejä tuli kahdesta kahteen ja puoleen sataan. GPS:n mukaan nopeutta pidettiin n. 135 km/h, joka minun kokoiselleni kuskille oli Adventuren satulassa mukavan ja epämukavan rajoilla. Kaikkiaan kolme tankkaustaukoa, hieman varusteiden vaihtoa muuttuvien kelien mukaan, jossain vaiheessa satoikin nimittäin aivan kunnolla mutta muuten emme turhia pysähdelleet. Oli aikomus ehtiä Oberreuteen hyvissä ajoin ja hieman ennen iltakahdeksaa oltiin perillä ja heti ensi töikseen aloimme ottaa takaisin edellisen illan menetyksiä (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/20140526_006.jpg). Ja kuten edelliselläkin reissulla Oberreuteen saapuessamme, muuttui taivas sen näköiseksi, että vettä oli odotettavissa. Sen vuoksi pidimmekin illallispöydästä veden kaukana. Ginisieppo ystäväni koki mielestään vääryyttä kun hotellin baarissa ei ollutkaan giniä. No, votka vanhin voitehista, sillä tilanteesta selvittiin. Tai aamuksi selvittiin kyllä.
Alun perin oli tarkoitus suunnata Oberreutesta itään ja kohti Timmelsjochia. Sääennuste suositti kuitenkin suuntaamaan etelään eikä Timmelsjoch vielä ollut aukikaan, joten käännettiin pyörät kohti etelää. Alkuperäisiä reittejä ei oltu tälläkään reissulla tehty erityisen tarkkaan tai välttämättä edes lainkaan noudatettaviksi mutta olivatpahan nyt jonkinlaisina pohjina. Kartan kanssa naputtelin gps:ään reitin, joka vei etelän suuntaan ja määränpääksi asetettiin Italia.
Sadevehkeet ylle ja matkaan. Vettä tuli ajoittain niin, että visiirin pinlockin antautui, joten oli ajeltava vähän korvakuulolta mitä nyt hieman yritin navigaattoria tähyillä, että edes ilmansuunta pysyi oikeana. Saksan ja Itävallan raja oli melko huomaamaton, joskin sen vielä huomasi. Seuraava raja oli jo paremmin merkitty mutta ei oikein tiedetty, missä maassa ollaan. Pysähdyttiin kahville ja päivän ensimmäisille iltapäiväviineille ja osoittautui, että ollaan Schaan-nimisessä kaupungissa Liechtensteinissä. Seuraavaa rajaa ei huomattu lainkaan ennen kuin nappasin ylinopeussakot ja havaitsimme olevamme Sveitsissä. Keli oli kuivunut, tie oli mutkistunut ja kaasukäsi kihisi, lopputulemana 250 Sveitsin frangin sakot. Homma sujui kuin kaupan kassalla kun poliisilla oli autossa kortinlukija. Kysäisin, että mikä mahtaa olla vaihtokurssi ja sakon määrä euroina, kuulemma noin 230€. Päätimme poistua maasta ensi tilassa.
Matkaan sattui pari hienoa passoa, Albula Pass 2315m ja Passo Del Bernina 2330m, hienoja vuoristokyliä, viinitarhoja ja huikeita rotkoja sekä mielenkiintoinen, vuorille nouseva junarata, jolla oli paljon liikennettä. Kalusto poikkeaa varmaankin tavanomaisemmasta, sillä raideväli vaikutti kapealta ja kaarteet olivat hyvin jyrkkiä ja korkeuserot sitä luokkaa, että Suomessa niitä ei junakyydillä tapaa (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5270086.jpg ja http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5270088.jpg).
Italiaan saavuimme Tiranon kohdalla. Keli oli aurinkoinen, maisemat komeat. Etsiskelimme tovin majapaikka Tiranosta mutta emme löytäneet mieleistämme, joten jatkoimme matkaa eteenpäin. Saavuimme Sondrioon ja sieltä löytyi majoitusta ja tallipaikat pyörille. Varusteiden vaihto ja iltapalaa etsiskelemään. Ja kyllähän sitä Italiassa ollessa löytää ja kaveri sai elimistönsä ginitasapainon kohdilleen.
Seuraavana päivänä oli suunta kohti Bergamoa. Kaupunkiin ei ollut määrä mennä mutta sivuitse etelää kohti. Ajoimme Sondriosta länteen kauniissa kelissä ruuhkaista jokilaaksotietä vajaan kolmekymmentä kilometriä kunnes saavuimme Morbegno-nimiseen kaupunkiin, jonka kohdalta lähdimme etelän suuntaan ja nousemaan vuorille (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280121.jpg) kohti Passo San Marcoa. Upeaa serpentiinitietä jatkoimme, kunnes tulimme mukavan näköisen pienen kylän ja ravintolan kohdalle. Kello oli jo sopivasti yli puolen päivän, joten oli aika ottaa pienet viinit. Kaveri tilasi korkeajännitysitaliallaan maitokahvin ja panninin mutta sai sormustimen kokoiseen kuppiin teelusikallisen tummaa, nestemäistä ainetta, joka lähinnä muistutti peräöljyä, jonka sekaan on päässyt vettä (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280127.jpg). Sämpylää ei näkynyt... Paikalle pölähti vanhempia ukkoja, jotka yrittivät tentata, mistä ollaan ja minne on matka. Ottaen huomioon, että me emme puhu italiaa eivätkä kyseiset herrasmiehet muuta puhuneetkaan, saatiin yllättävän hyvin selvitettyä mistä olemme, minne menemme ja että tie, joka vuorille nousee, on vielä talven jäljiltä poikki. Totesimme ajavamme niin pitkälle kuin pääsemme ja käyvämme ottamassa valokuvia. Tuumimme keskenämme, että mennäänpä siitä hangen yli että heilahtaa.
Mutta emme lopulta menneet (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/20140528_005.jpg). Vajaan kymmenkunta kilometriä pääsimme eteenpäin. Tietä oli jo paikoin raivattu lumesta ja lumivyöryjen tielle tuomasta roinasta (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280134.jpg) mutta hommaa ei vielä oltu saatu loppuun ja oli alettava miettiä vaihtoehtoista reittiä (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280136.jpg). Como-järveä on monessa yhteydessä kehuttu kauniiksi ja kun se siinä suhteellisen lähellä näytti olevan, päätimme kiertää sen pohjoispuolelta lännen puoleiselle rantatiellä ja katsoa, mitä tulee vastaan.
Reitti Morbegnosta Comon pohjoiskärkeen oli varsin yksitoikkoinen, teollisuusalueelta vaikuttavan maiseman poikki mutta kun järven pohjoiskärki oli ohitettu ja seurattiin rantaa, alkoivat maisemat kaunistua. Tässä vaiheessa viinihampaani muistutteli olemassaolostaan ja nälkäkin oli, joten pysähdyimme tienvarsikuppilaan myöhäiselle lounaalle. Lounaan jälkeen tovin verran jatkettuamme alkoi minua laiskottaa. Ehdotin kaverille, että eikö katsota joku mukavan näköinen majapaikka tästä rantatien varresta ja laiteta pyörät parkkiin. Kohdalle sattui sopivasti hotelli, jolla oli varsin puhutteleva nimi: Grand Hotel Britannia. Arvelimme, että Grand on riittävän tasokasta meille ja otimme huoneet. Sillä aikaa, kun olimme pihalla lukitsemassa pyöriä ja ottamassa tavaroita, pyyhkäisi pihaan bussilastillinen englantilaisia turisteja. Saman tien oli hotellin aula täynnä ihmisiä ja matkalaukkuja (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280143.jpg) mutta onneksi olimme ehtineet jo saada huoneet. Sitä jonoa ei olisi kauaa jaksellut häntäpäästä katsella, vaan olisi pitänyt alkaa katsella toista hotellia.
Nopea suihku, vaatteiden vaihto ja virvoittavien vetten tykö. Loppuiltapäivän ohjelmassa oli kofeiiniton kahvilakierros sekä maisemien ihailua (http://ande749.kuvat.fi/kuvat/Euroopan reissu 2014/P5280179.jpg). On sanottava, että turhaan ei Como-järveä ole kehuttu. Kun kello oli jo vaikka mitä, alkoi tehdä mieli vielä syötävää mutta ei Italiassa helposti nälkiinny. Mukavan näköisestä rantabulevardiravintolasta terassipöytä ja reissun ensimmäiset pizzat. Ja viintä myytiin litran pullossa hinnalla, jolla Suomessa voisi saada lasillisen. Kerrassaan ihana maa!
Kun myöhemmässä vaiheessa hiippailimme hotellille, panin aulassa merkille kyltin, jossa mainittiin live-musiikkia. Kaveri lähti jo maate mutta minun kurkkuani vielä hieman kuivasi, joten päätin mennä katsomaan mainittua musiikkiesitystä. Ja varsinainen esitys se olikin. Musiikista tuli mieleen lähinnä yhden hengen Trio Erectus taikka tämä (https://www.youtube.com/watch?v=-_3g1id4OiA) ilman mikrofonivälikohtausta. Yleisö puolestaan oli vähemmän eläväistä, vanhat engelsmannit istuivat pöytiensä ääressä ja joivat ”ilmaista” täysihoitokaljaa. Terasseilla istuskellessamme olimme nähneet vain harvoja englantilaisia ja nyt syykin selvisi. Luulisi kuitenkin, että vastaavanlaista illanviettoa löytäisi lähempääkin, sillä saa siinä kanaalin toiselta puolelta lähtiessä toisenkin tovin bussissa istua ennen kuin Comolla on.
Viimeksi muokattu: