Vanhat äijät.

[Jim Goose]

Ikä on numeroita. 60 v. lasissa noilla ala olevilla mennään vuorotellen. Eka kosketus pyöriin mopojen jälkeen oli kaverin -72 Kawan H2, josta innostus Kawoihin syntyi joskus 1980. Eka 440 LTD tuli -82 kortin saatuani, joka vaihtui -80 Z 1000 ST malliin vuonna 85, sillä tuli ajeltua nuorempana pari kertaa mittari ympäri nollille, nyt karvan alle 300000 kilsaa veivattu, joista vartti miljoona omaa ajoa.
2009 lähtien tuli vasta hommattua tuoreempia Kawoja käyttöpyöriksi vanhan rinnalle.
Noita Kawoja on kertynyt talliin vuosikymmenten varrella jokunen. Huonot hyvityshinnat ja peleihin sijoitetut rahat on pitäneet pyörät mieluummin tallissa kuin kierrossa. Eihän näitä järjellä voi perustella, olisihan nuokin rahat huonommin sijoittaa. Ehkä tässä vielä toistakymmentä vuotta optimaalista ajoaikaa on jäljellä, jos aistit pysyy kondiksessa.

 

[oili]

Ikä on numeroita. 60 v. lasissa noilla ala olevilla mennään vuorotellen. Eka kosketus pyöriin mopojen jälkeen oli kaverin -72 Kawan H2, josta innostus Kawoihin syntyi joskus 1980. Eka 440 LTD tuli -82 kortin saatuani, joka vaihtui -80 Z 1000 ST malliin vuonna 85, sillä tuli ajeltua nuorempana pari kertaa mittari ympäri nollille, nyt karvan alle 300000 kilsaa veivattu, joista vartti miljoona omaa ajoa.
2009 lähtien tuli vasta hommattua tuoreempia Kawoja käyttöpyöriksi vanhan rinnalle.
Noita Kawoja on kertynyt talliin vuosikymmenten varrella jokunen. Huonot hyvityshinnat ja peleihin sijoitetut rahat on pitäneet pyörät mieluummin tallissa kuin kierrossa. Eihän näitä järjellä voi perustella, olisihan nuokin rahat huonommin sijoittaa. Ehkä tässä vielä toistakymmentä vuotta optimaalista ajoaikaa on jäljellä, jos aistit pysyy kondiksessa.

Minä kyllä ihmettelen vieläkin miten epäonnistuin itseni tappamisessa S2:n satulassa. Tulee mieleen kerta kun poliisit pysäyttivät minut ja ratsasivat Kawan. Toinen totesi etteihän tässä toimi etujarru. Käskivät minua menemään kotio, mutta kitisin, että pitäisi käydä kaverini luona. Antoivat luvan, mutta ehdolla, että saisin ajaa vain neljää kymppiä. Lupasin niin tapahtuvan ja ne olivatkin sitten jääneet kyttäämään pidänkö lupaukseni. En ollutkaan ajanut sillä ennen niin hiljaa Sakkoa eivät edes antaneet ja hieman epäilen tulisiko tuollaista joustoa nykypäivänä, toivottavasti ei

 

[mrBarrelNut]

Amerikassa on paljon keskusteltu viimeisen 5 - 10 vuoden aikana siitä kuinka moottoripyöräilystä on tulossa vanhusten harrastus. Ainakin niillä foorumeilla ja Youtube-kanavilla joita itse seuraan.

Syinä ainakin:

* Raha, pyörien hinnat ja vakuutusten hinnat vrt. nuorten aikuisten ostovoima inflaation jyllätessä. Opintovelat siihen lisänä. Asuntojen hinnatkin ovat raketoineet.
* Turvallisuushakuisuus, moottoripyöräily on vaarallista. Vanhemmat eivät päästä lapsiaan aloittamaan harrastusta teineinä, ja siitä ei synny elämäntapaa.
* Ekohippeily, osa lapsista aivopestään jo koulussa ilmastonmuutosuskovaisuuteen yms.

 

[Zen]

Ei sitä rikkaita oltu ennenkään, kun touhu aloitettiin. Bensapumpulla laskettiin kolikoita ja jos pyörä hajosi, niin kesti kuukausia löytää rahat korjaamiseen. Silti oli pakko ajaa. Välillä viimesillä kolikoilla. Yksi mikä on muuttunut on ehkä tietynlainen tekninen orientaatio. Nykyään aloittaja haluaa ehkä enemmän uudehkon ja tuoreen varman pyörän. Ne maksaa. Ei mitään tonnin kiertopalkintoa, millaisilla oma sukupolveni usein aloitti. Moottoripyöräilyssä on riskinsä, mutta niin on monessa muussakin. Itse en uskaltaisi ajaa skuutilla. Niillä ostoskärrynpyörillä kun ajaa johonkin kuoppaan, niin heippa. Ekohippeily joo, mutta kummasti se ei koskaan rajoita lentämistä minnekään.

Kaksitahtikawaa en koskaan ehtinyt kokea. RD350LC oli vähän saman tyyppinen. Ajan henki on muuttunut paljon. Joskus kasarilla mimmit piti romuaan rassaavaa prätkäjätkää coolina. Eivät taida pitää enää. Tämä aika on niin paljon pinnallisempaa, täytyy pitää yllä menestyjän vaikutelmaa. Autoilukulttuuri on muuttunut paljon, liikenne ei enää elä samalla lailla kuin joskus ennen, se on kuin liukuhihna. Porukka ei enää aja, vain ohjaavat enää. Prätkällä elää niin eri rytmissä, siis klassisella prätkällä missä ei ole mitään nintendoja. Sitä ajaa aktiivisesti koko ajan, ei vain paina nappia ja ota vuoronumeroa liukuhihnalle.

 

[oili]

Ei sitä rikkaita oltu ennenkään, kun touhu aloitettiin. Bensapumpulla laskettiin kolikoita ja jos pyörä hajosi, niin kesti kuukausia löytää rahat korjaamiseen. Silti oli pakko ajaa. Välillä viimesillä kolikoilla. Yksi mikä on muuttunut on ehkä tietynlainen tekninen orientaatio. Nykyään aloittaja haluaa ehkä enemmän uudehkon ja tuoreen varman pyörän. Ne maksaa. Ei mitään tonnin kiertopalkintoa, millaisilla oma sukupolveni usein aloitti. Moottoripyöräilyssä on riskinsä, mutta niin on monessa muussakin. Itse en uskaltaisi ajaa skuutilla. Niillä ostoskärrynpyörillä kun ajaa johonkin kuoppaan, niin heippa. Ekohippeily joo, mutta kummasti se ei koskaan rajoita lentämistä minnekään.

Kaksitahtikawaa en koskaan ehtinyt kokea. RD350LC oli vähän saman tyyppinen. Ajan henki on muuttunut paljon. Joskus kasarilla mimmit piti romuaan rassaavaa prätkäjätkää coolina. Eivät taida pitää enää. Tämä aika on niin paljon pinnallisempaa, täytyy pitää yllä menestyjän vaikutelmaa. Autoilukulttuuri on muuttunut paljon, liikenne ei enää elä samalla lailla kuin joskus ennen, se on kuin liukuhihna. Porukka ei enää aja, vain ohjaavat enää. Prätkällä elää niin eri rytmissä, siis klassisella prätkällä missä ei ole mitään nintendoja. Sitä ajaa aktiivisesti koko ajan, ei vain paina nappia ja ota vuoronumeroa liukuhihnalle.

Minä olen jäänyt aikoinani niin prätkillä, kuin autoillakin tien päälle ja korjannut niitä niin pilkko pimeässä, kuin lumisateessakin, joten luotettavuus on ehdoton vaatimus ajopeleille, ei vaan jaksa enää...

 

[Eroz]

Perhe-elämä on muuttunut niin kovasti vaativammaksi nyky-yhteiskunnassa, ettei kolmen pienen tai ala-asteikäisen kanssa kerkiä prätkällä oikein mihinkään muuhun kuin työmatkaan (jota ei yleensä ole, koska etätyötä paljon) ja siinäkin pitää yleensä mennä autolla, että ehtii pienen ajoissa hoidosta ja isommat harrastuksiin neljänä iltana viikossa. Kauppalista viimeistään tappaa prätkän käytön. Asuntolaina ehkä maksettuna 55-vuotiaana ja tavoite-eläkeikä 69 vuotta 6 kuukautta joten on nelikymppisellä siinä vartoomista. Ei minun lapsuudessani mihinkään säännöllisesti kuskattu ja miehellä on paljon enemmän vastuuta niistä hommista, jotka silloin lankesivat lähes aina vaimolle. Näin se maailma muuttuu.

Täsmäiskuja ratahommiin ja muuhun mahdolliseen teen aina kun pystyy, mutta yleensä harrastamaan ehtii muiden nukkuessa tallissa vanhoja laitteita ropaten. Viikon siivu jonnekin prätkällä on aika utopiaa.

Vanhalta ne paikallisen kerhon tyypitkin vaikuttavat silloin kun ehtii talli-iltana pyörähtämään kahvilla, odotellessa muksun lentopallotreenien päättymistä.

Nuorisosta en enää ymmärrä mitään, mutta osansa lie sillä että laitteet maksavat, vakuutukset maksavat, kamat maksavat, kortti on hankala hankkia ja harrastusta kuristaa myös enenevä valvonta niin naapurustossa kuin teilläkin. Niin, ja tilaakin mokomat harrasteet vievät ja kämpät ovat hemmetin pieniä. Kai sitä on myös osittain sama homma kuin musiikin kiinnostavuuden kanssa, kiksejä saa vaikka pelaamisesta tai senkin suosion hiipuessa jopa siitä, että katsoo videoita siitä kuinka joku muu tekee jotain asiaa. Sohvalta on kivempi sympata kolmen asteen räntäsadereissua kuin kokea se vilu itse.

On nimittäin niin, että viime aikoina kaiken tekemisen suosio on hiipumassa. Näin tästä videon.

 

[Ropaaja]

Olis vielä noin yhden käden sormien verran eläkkeeseen ja tässä kuussa olis taas viikon norjan turnee edessä.

Yli kymmenen vuotta painoin pitkin norjaa Yamahan FZ1:ellä, mutta viime kesänä vaihtui viimein tuohon nykyiseen Kawan GTR:ään.

Kyllä ne on kotimaassa huviajelut viimevuosina hiipunu.

Alkuaikoina sitä ajeli töihinkin säällä kuin säällä. Nyt riittää, että taivaalla on poutapilvi, niin auto kutsuu.

Eipä niitä kilsoja kerry kuin tuosta kesäreissusta, mutta hyvä että edes siitä.

 

[itl]

Muistan elävästi ensimmäistä isoa pyörää hommatessa, että silloin uusi 750cc sporttipyörä maksoi 1000 x mun bruttotuntipalkan. Elettiin markka-aikaa.

 

[mikarinne70]

Olis vielä noin yhden käden sormien verran eläkkeeseen ja tässä kuussa olis taas viikon norjan turnee edessä.

Yli kymmenen vuotta painoin pitkin norjaa Yamahan FZ1:ellä, mutta viime kesänä vaihtui viimein tuohon nykyiseen Kawan GTR:ään.

Kyllä ne on kotimaassa huviajelut viimevuosina hiipunu.

Alkuaikoina sitä ajeli töihinkin säällä kuin säällä. Nyt riittää, että taivaalla on poutapilvi, niin auto kutsuu.

Eipä niitä kilsoja kerry kuin tuosta kesäreissusta, mutta hyvä että edes siitä.

Sama täällä huviajelujen suhteen, tänä kesänä hiipunut täysin.
Mutta zx4rr:llä tykkään mennä ihan minne vaan on asiaa, harrastuksiin ja muualle, paljon mielummin kuin autolla. Siitäkin kertyy mukavasti kilsoja ja tuossa baikki on ihan hiton näppärä verrattuna autoon pk seudulla. Ikää vasta 55.

 

[TIJ]

Nuoret ovat fiksua porukkaa, miksi kukaan kiusaisi itseään matkamoottoripyöräilyllä?

Tuo ylle kirjoittamani oli tietysti osin huumoria, mutta laajemmin funtsittuna:

Mikä on mielenkiintoisin kuviteltavissa oleva tekninen vempele? Yli sadan vuoden ajan monille se on ollut joko moottoripyörä, auto tai lentokone. Rannikkoseuduilla laivat tietysti aina. Mutta 80 -luvulla syntyneille se sytyttävin laite on tietokone ja sen jälkeen kännykkä.

Matkustaminen ja vieraat maat ovat kiehtoneet ihmismieltä aina. Mutta millä välineellä matkustaa? Nuorena (silloin kun ne vaikutteet omaksutaan) jostain, ehkä MP1-lehden kertomuksista, tuli ajatus että moottoripyörämatkailu olisi hienoa. Lentäminen ei jotenkin ollut edes tyrkyllä. Vaikka siitä pystyi samalla lailla lukemaan, niin joku kimmoke jäi puuttumaan. Olen silleen periferiasta kotoisin että joku Kanarian lomalento oli luokkaa "kerran elämässä" -kokemus, sitten eläkkeellä. Ei siitä ollut konkreettiseksi unelmaksi. Mutta taas tämän päivän nuorelle mahdollisuus lentomatkustamiseen on itsestäänselvyys, ainakin jos puhutaan keskivertoperheestä ponnistavasta. Jos ei nyt ihan nuin vaan, mutta ainakin pienellä säästämisellä.

Voi olla että tulevaisuuden historioitsijat tulevat kuvaamaan aikaamme hektiseksi, kuormittavaksi. Mutta onkohan ihan niin? Jotain vaikeutta on ollut aina. Ainakin tulotaso huimasti parantunut. Ehkä se on ollut niin että entisaikoina jos päätit olla moottoripyöräilijä, niin se oli sitten se ainoa "laji". Resursseja ottaa siihen rinnalle vielä jotain muuta olivat vähäisemmät.

Mutta ainahan MP-matkailu ollut nuoren miesten, nuorten pariskuntien laji, joka jätetty pois / tauolle kun lapsia tai muuta vastuuta kertynyt. Nyt tuo nuorena matkailu hoidetaan muuten. Tämän päivän mp-matkailjat ovat joko ikisinkkuja tai kuten aloitus totesi; harmaapäisiä.

 

[pyh]

Vielä 80-luvulla lentäminen oli kallista. Nykyään ei pääse edes laivalla moottoripyörän kanssa Tukholmaan samaan hintaan kuin lentäen vaikka Roomaan ja takaisin.

 

[Nordlicht]

8 vuotta sitten ajoin kuusikymppisenä moottoripyöräkortin. Sitä ennen en ollut edes mopolla ajanut. Nyt on jo 110'000 km MT07:n selässä ajeltu. Autoa käytän vain kerran viikossa kauppareissuun.

 

[oili]

Muistan elävästi ensimmäistä isoa pyörää hommatessa, että silloin uusi 750cc sporttipyörä maksoi 1000 x mun bruttotuntipalkan. Elettiin markka-aikaa.

Tuo minun afrikkalainen maksaa nyt muutolaskurin mukaan 130.80606mk, joka taisi olla vaikkapa Busan hinta silloin?

 

[oili]

8 vuotta sitten ajoin kuusikymppisenä moottoripyöräkortin. Sitä ennen en ollut edes mopolla ajanut. Nyt on jo 110'000 km MT07:n selässä ajeltu. Autoa käytän vain kerran viikossa kauppareissuun.

Hienoa, että selvisin pahimman ajan yli hengissä, koska kuuluit riskiryhmään

 

[tate66]

8 vuotta sitten ajoin kuusikymppisenä moottoripyöräkortin. Sitä ennen en ollut edes mopolla ajanut. Nyt on jo 110'000 km MT07:n selässä ajeltu. Autoa käytän vain kerran viikossa kauppareissuun.

Eli ajokortin ajoit hieman kypsemmässä iässä jos kerran erikseen ajoit mp-kortin.
Hyvin olet tuossa ajassa kerinnyt ajelemaan ja ilmeisesti pyörään olet tykästynyt.

 

[Zen]

Touring on aika raskasta, likaista, askeettista jne. Aina ei pääse suihkuun, kun haluaisi, eikä aina ole kaikkea mitä haluaisi. Lisäksi hermoa voi alkaa syömään jatkuva kamojen purkaminen ja pakkaaminen. Varsinkin, kun unohtuu mihin laitoin sen yhden pienen jutun, jonka tarvitsisin juuri nyt. Ehkä nuorempien keskuudessa vaan mieluummin otetaan jokin valmiimpi paketti ja tehdään se myös siksi, koska siihen voi ehkä itse vaikuttaa enemmän miten asiat menevät. Touring sopii paremmin sellaisille henkilöille, jotka ovat jo nähneet sen, että kaikki ei aina välttämättä mene suunnitelmien mukaan, mutta hyvä, jos välillä menee

Etenkin sellainen perinteinen tourinki, jossa nukutaan teltassa. Sitä on tullut harrastettua koko ajeluikä joskus vähemmän, joskus enemmän. Ensin teltan paikan etsintä, sitten teltan pystytys, makuupatjan pumppaus jalkapumpulla...safkaksi joku kolmioleipä päivästä toiseen, välillä aakkospaikassa ehkä lounas. Aamulla sitten ilmamakuualusta pakettiin, teltta pakettiin... Se jatkuva purkaminen ja pakkaaminen siinä on se raskas puoli. Kun olet saanut rojut jälleen kasaan, niin päivä kuluu hirveän nopeasti, tuntuu ettei ehdi minnekään.

 

[TA]

8 vuotta sitten ajoin kuusikymppisenä moottoripyöräkortin. Sitä ennen en ollut edes mopolla ajanut. Nyt on jo 110'000 km MT07:n selässä ajeltu. Autoa käytän vain kerran viikossa kauppareissuun.

Eikö sulla ollut A kortti automaattisesti B kortin mukana? Vai ajoitko autonkin kortin vanhana?

 

[Mäkine]

Näin alle kolmekymppisenä voin sanoa, että tosiaan aika harvalta omanikäiseltä pyörä löytyy. Ja vielä harvempi niistä vähistä reissailee mihinkään.

Mopoja ja kevareita oli monellakin, mutta ne jäi autoiässä. Jonkun verran on sitä porukkaa, jotka periaatteessa ovat kiinnostuneita jollain tasolla, mutta pitäisi ajaa kortti, hommata kamat ja pyörä. Liian kallista tänä päivänä, kun niistä rajallisista rahoista kilpailee niin moni harrastus ja asia.

 

[HiTec]

Se jatkuva purkaminen ja pakkaaminen siinä on se raskas puoli. Kun olet saanut rojut jälleen kasaan, niin päivä kuluu hirveän nopeasti, tuntuu ettei ehdi minnekään.

Eikös siihen prätkäänkin saa jonkinlaisen vaunun perään niin ei tartte pakkailla

 

[marza]

Speedheadshot & Zen tiivisti aika hyvin mitä touringelämä on!

Itse olen viime vuosina suosinut telttailua metsässä hyvällä kelillä (ajan myötä tullut hommattua hyvät ja kevyet kamat), mutta sateen sattuessa en emmi sisämajoituksen buukkaamista sekä "tukikohta" päiviä, jos ajaminen ja pakkaaminen puuduttaa. Eli 2-3 päivää samassa majoituksessa ja siittä päivälenkkejä heitellen. Ei ole tavoitteena ajaa enää maksimisti kilsoja. Pohjoismaat ovat toistaiseksi riittäneet reissaamiseen ja etenkin Tennarilla riittää teitä koluttavaksi.

Mutta joo, korttibyrokratia ja huikeat vakuutusmaksut ilman bonuksia varmaan karsii nuoria. Mopoissa riittää valinnanvaraa, eikä sinällään paljoa enempää maksa kuin muu verrattainen harrastusväline (vaikkapa vene).