pecha
New member
Mikrotirsoista, tähän liittyy omakohtainen juttu tältä vuodelta: Matkalla autolla kohti Stuttgarttia. Lähtö Tallinnasta puolen yön jälkeen. Herään säpsähtäen 'että nyt auto menee ojaan', hetken sekaista ihmettelyä että mettään mentiin ja lujaa kunnes iskee tajuntaan että olin tuntia aikaisemmin vetänyt levähdyspaikalle tirsalle... Mutta tuon herätyksen jälkeen pysyikin sitten pitkään hereillä...
Minullekin kävi kerran ihan Suomenmaalla kun yötä vasten palailin pakulla pohjoisesta, oli aivan pakko mennä johonkin taukopaikalle vähän tirsottamaan. On muuten tosiaan inhottava tunne, kun herää siitä auton ratista, ja eka ajatus on että voi prkl kohta lepikko rytisee... siinä voi mennä hetkisen verran ennen kuin ajatus kerkiää mukaan, että parkissahan tässä ollaankin!
Pyörällä ihan ´omia rautaperseajoja´ on ollut pian 20 vuotta sitten Brindisistä Etelä-Italiasta samoilla silmillä Tukholmaan +3000km, ja sitten toisen kerran Etelä-Espanjan Cadizista Saksan Saarbrückeniin jotain 2200... ja nämä siis ei mitenkään etukäteen suunnitellen, tai edes mitään kunnon taukoja pidellen, vaan ihan idioottimaisesti vaan eteenpäin puskien...´rahat loppu ja pakko päästä kotia´ tjsp. Kohti Tukholmaa taisin yrittää ottaa pienet nokkaunet jossain bensiksellä, melkein heti tulivat tökkimään ylös. Espanjasta Saksaan ei sitten ollut kuin lyhyitä tankkaustaukoja. Erittäin typerää ja helvetin vaarallista, varsinkin loppumatkasta, koska todella se yhtäjaksoinen valvominen rupeaa vastaamaan kuin jotain pientä huppelitilaa. Eikä se mitään kivaakaan ollut. Jos siis joku suunnittelee jotain rautaperseajoja, niin kannattaa tehdä hieman fiksumpi ´pläni´.
Viimeksi muokattu:
