Tän vuoden Jussia tuli vietettyä Pietarissa, jonne ajeltiin Vaalimaan kautta - vaikka kaikki pumaskat oli täysin kunnossa niin reilun 20 fillarin byrokratia vei melkein 4-tuntia rajalla - eikä ollu edes jonoa
- ei ollu veli-venäläisellä kiire...
Viisumit saatiin alta viikossa tuolta uudesta viisumikeskuksesta, jossa kaikki toimi todella hyvin
- muistaakseni piti Visaa varten olla: Matkavakutuustodistus, josta selviää että vakuutus kattaa kulut jos jotain sattuu, Todistus rahoitusyhtiöltä (jos ei kokonaan oma pyörä), kutsu hotellista...
Noi muut paperit sitten täytettiin rajalla ennen passin ja viisumun tsekkausta... jos on kopiot niin ne ei saa olla kahdella eri paperilla vaan täytyy olla kaks-puoleiset!
ja se sieltä saatava pikkunen lappu täytyy olla passin lisäksi tallella kun poistuu maasta...
Kannatta myös muistaa että liikkennevakutuus ei ole kovin kattava jos jotain sattuu - eikä siihen saanu edes lisärahalla enemmän kattavuutta
Tie rajalta Viipuriin oli ihan karmeessa kunnossa, paikkaa ja monttua niin paljon että sai olla tosi tarkkana, kaikkien pientenkin puropahasten kohdalla olevien siltojen saumat oli tosi terävästi esillä + autot ohitteli ihan surutta myös välillä oikealta...
Pietarin keskustassa kyllä pärjättiin hyvin, välillä liikenne oli tosi vilkasta kuten suurkaupunginssa voi hyvin olettaakkin....
Pyörät saatiin hyvin lukkojen taaksen hotellin vartioituun parkkiin
Tankkaaminen oli varsin eksoottinen kokemus, vaikka meillä oli mukana venäjää äidinkielenä puhuva matkalainen.... välillä eivät tajunneet mitä tankattiin vaikka selvitys oli että x litraa x mittarista ja niissä paikoissa joissa piti ensin maksaa ei homma paljoa sen paremmin sujunut - välillä yrittivät laskuttaa ihan miten sattuu...
Sama "ei kiirettä" meininki oli parissa ravitsemusliikkeessä jossa oltiin syömässä.... ruoan tulo kesti pahimmillaan 2 tuntia vaikka välillä kysyttiin että missä eväät luuraa
eli summasummarum; isolla joukolla oli ihan hauskaa
, mutta en mä tuonne välttämättä uudestaan haluaisi