Kyllähän noita välillä kuulee että venttiilien säädön sisältävän määräaikaishuollon jälkeen huomaa pyörää pestessä että se tihkuvan venakopan tiivisteen öljyvuodon keräämä hiekkakokkare on edelleen siinä tiivistesauman päällä, tms.
Ja kuten edellinen, en epäile yhtään. Rahavirta riippuu huollettujen pyörien määrästä ja useimpien nykyaikaisten pelien venat ei ekalla sadalla tonnilla paljoa elä jos jonkunlainen ilmasuti imupuolelta löytyy, eli riski perään haukkuvasta koirasta on minimaalinen.
Kannattaa ne tarkistaa jos vanha ja tuntematon pyörä on.
Juurikin näin selkeätä se on
.
Liian usein menee puurot ja vellit sekaisin.
Jos "älä korjaa sitä, ellei se ole rikki" onkin täyttä totta, sillä ei ole
mitään tekemistä sen kanssa, että ajallaan ja oikein huollettuna
vehkeet ja niiden eri paikat tahtovat kestää yllättävän hyvin ja pitkään.
Sekin on vaan niin, että kaikenlaisissa korjaamoissa/huolloissa jää ihan liian
paljon HUOLTOTÖITÄ tekemättä..... erinäisistä syistä johtuen.
"Huollettu" pyörä huoltokirjoineen ja leimoineen ei valitettavasti ole
vielä kummoinen vakuus sille, että mitään ohjelman mukaisia huoltokohteita
ei ole jäänyt huoltamatta/tarkistamatta. Ilman tarkistusta on myös vain johonkin
olettamukseen perustuva hajatelma siitä, että kaikki on kunnossa.
Venojen tarkistukset ovat sinällään helppoja & nopeita juttuja, mutta monissa
pyörissä on aivan tolkuton työmäärä että itse asiaan päästään edes käsiksi.
Jossain suikassakin esim. 1. tarkistus/säätö ei varmaan haittaa vaikka se useimmiten turhaa touhua onkin.
Ainakin jos peli ei ole kyytiä saanut kiertopalkinto, vaan asiallisesti "kunnossapidetty" katupyörä.
Tulla rastilla saadaan kuitenkin selkeä pohja ja näkemys siitä, missä ollaan ja mitä matkalla tulee vastaan.
Jos haluaa hieman hutiloida, useimmissa se 2. tarkistus/säätö (ainakin samalla pitäjällä)
lienee se kaikkein "turhin" jos oikein haluaa nuukailla.
Tämä tietty siitä lähtökohdasta, ettei 1. rastilla ole mikään vena ollut jo toleranssien rajoilla.
Tuosta huolimatta tehtaan ajatushan on se, että sillä ajetaan vielä seuraavalle rastille ilman riskiä.....
ellei jotain ihmeellistä ole sattunut/kehitymässä.
Moni hyvissä toleranseissa taipaleensa aloittanut ja asiallisesti muutoin kunnossa pidetty (Suikka ainakin)
kaipaa varsinaista säätöä usein vasta 5:llä tarkistus/säätökerralla ja jo yli 100 tkm pyörineenä.
Jos pyörä on kovin ns. työläs malli saada tarkistustilaan ja nuukuus/köyhyys piinaa, eipä
sen oheisen, mittavan muun purku/kasaustyön tekemisessä välttämättä mitään rakettitieteilijää tarvita....
kuten ei pelkkään tarkistukseenkaan. Hyvän "tilin" tuossa voi tehdä ja saada samalla hyvää
näppituntumaa pyöräänsä.
Siinä voi samalla kummasti madaltua kynnys suorittamaan monia pieniä, mutta tarpeellisia
tarkistuksia, rasvauksia yms. joita on syytä yleensä tehdä muutoinkin kuin vain "määräaikaishuolloissa"...…
missä ne sitten valitettavan usein jäävät "toisarvoisina" hoitamatta.
Eihän se kaikilla ole tarpeen osata tehdä vaikka tien päällä täydellistä peruskorjausta koko mopoon,
mutta jo kohtuullisella "näppituntumalla" siihen, miten se oma mopo "makaa" ja mistäkin kohdasta,
antaa kummasti lisää luottoa laitteeseen...…. ja kyllä.....
Usein, jotain tiellä sattuessa homman saa jotenkin pelittämään nopeammin ja helpommin
kuin seisoen vaan muna toisessa kädessä ja puhelin toisessa hinuria tilaten.... odotellen että mitäs sitten
.
