Erittäin hieno keskusteluaihe, mukava lukea tuttujen ajatuksia kisaamisesta. Laitetaanpa omiakin ajatuksia tänne julki.
Kuluneella kaudella tuli hankittua omat ensimmäiset kisakokemukset vihdoinkin. Onhan tuota rata-ajoa tullut treenattua jo kohtuullisen ahkerasti ratapäivien järkkäämisen ohessa jo parin-kolmen vuoden ajan.
Iso kisakärpänen puraisi elokuun YCC-kahinoiden yhteydessä. Alkuperäisten aikataulujen mukaan minun ei pitänyt olla lähelläkään Kemoraa, mutta suunnitelmien muututtua löysin itseni varikolta jeesailemassa paria muuta ensikertalaista.
Noh, pojat ylipuhuivat osallistumaan elokuun lopun kemoran supersport-kisaan. Siitä sitten alkoi kuukauden kestävä R6R:n puunaaminen SM-sääntöjen mukaiseksi. Uutta putkea tilattiin HongKongista, tapit vaihdettiin, tankki vaahdotettiin, seisontatuki irti, ylivuotoletkut vedettiin säiliöön yms.
Itse kisaviikonloppuna perjantain treeni meni kohtuullisen surkeasti, kauheaa repimistä ja vanhojen virheiden toistamista. Noh, lauantaina aamusta tuorein silmin aika-ajoon. Mielessä Jalavan Karilta saatu neuvo: "vedä ekalla kierroksella ihan eniten, niin kovaa ekaa mutkaan kuin ikinä uskallat...". Jännitti ihan helvetisti, mutta kokeilin tuota neuvoa. Vauhtia lisää, jarrut myöhemmäksi mikä johti ihan uudenlaisiin linjoihin ja kappas, tuloksena oman ajan parannus liki 2 sekuntia. 1.15.8. Sen verran kovaa tuo B-sakkikin menee, että tuo oikeutti toiseksi viimeiseen lähtöruutuun.
Päätin säästellä paukkuja varsinaiseen kisalähtöön ja parannella aikaa siellä vielä 1.14-alkuiseksi. Tuo tuntui todellakin mahdolliselta hyvällä vetoavulla.
Kisa meni sitten poskelleen orastavan sateen ja väärän rengasvalinnan vuoksi. Ajoin takaisin varikolle ekalta kierrokselta, rata oli liian liukas kuivan kelin renkaille.
Tuosta jäi sen verran kova kisanälkä, että kotimatkalla päätin ottaa sittenkin osaa vikaan YCC-kisaan Alastarolla.
Alastarossa sitten lauantain ekassa märässä treenissä tokalta kierrokselta nurin, mieheen kolhuja ja pyörään pieniä vaurioita. Sisulla kuitenkin pyörä nippuun ja kohti kisaa. Luottoa sateisiin ei löytynyt kaadon jäljiltä yhtään, joten kisaan takarivistä ja itse kisastintti muistutti enemmänkin ajoharjoittelusessiota märällä kuin kisaa. Noh, yksi vaatimaton ohitus tuli tehtyä kuitenkin.
Tulevalla kaudella tekisi mieli ajaa kisaa enemmäkin ja mielellään kuivallakin...
Hankintalistalla on tuoreet sateiset ja ajatuksena ihan oikeasti harjoitella märällä ajamista.
Keväällä elämääni tulee muutosta esikoislapsen myötä ja luonnollisesti se tulee pistämään prioriteetit uusiksi. Voi olla, että ensi kesänä vaihdellaan enemmän vaippoja kuin renkaita. Koitetaan nyt kuitenkin päästä edes johonkin kahinaan mukaan.
//Andy
) Paremman vanavedessä mentiin, ja mikä hienointa, ei tuntunut pahalta.
