Fysiikka toki toimii noin, mutta tää virallinen linja aina jotenkin olettaa, että noi nopeusrajoitukset ovat jotenkin taivaasta kerrottuja totuuksia ja vain ylinopeus on vaarallista.
Tuossa artikkelin esimerkissä pitäis vastaavasti muistaa, että jos ajaisikin vain 40km/h eikä rajoituksen mukaan 50km/h, niin sekunnin reaktioajan jälkeen jarrutus alkaisi aiemmin ja törmäysnopeus olisi pienempi, jopa nolla. Reaktioaika, renkaiden kitka ja jarrujen teho muodostavat siis liukuman akselilla, jossa jarrutusmatka kasvaa nopeuden funktiona. Tuolle akselille viranomainen määrää kutakuinkin mielivaltaisesti nopeusrajoituksen, joka saa luvattoman korkean aseman verrattuna siihen, mistä liikenneturvallisuus oikeasti koostuu.
Ongelma onkin se, että juurikin ne nopeusrajoitukset ovat usein perseestä ja onnettomuusriski riippuu huomattavan paljon siitä, missä se tie kulkee ja minkälainen se tie on. Jos kantakaupungissa ajaa 40km/h nopeusrajoituksen sijaan 50km/h, niin riski kolarointiin tai kevyeen liikenteeseen törmäämiseen kasvaa kyllä. Olen ihan samaa mieltä, että taajamassa ylinopeuteen pitäisi puuttua ankarasti ja nykyisiäkin nopeusrajoituksia alentaa siellä, missä kulkee jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Mutta jos otetaankin vaikka Leppävaaran tunneli, jossa kulkee neljä leveää kaistaa suuntaansa, jossa on 60km/h rajoitus ja jossa lähes luonnollisesti kaikki ajavat 80-90km/h, niin montako kolaria tai hengenmenoa tämä kerrassaan järkyttävä ylinopeus on siellä mahtanut aiheuttaa tähän mennessä? En tiedä, mutta olen aika varma, että peltikolarit voi laskea yhden käden sormilla ja kuolleita ei ole lainkaan.
Sama juttu, jos jossain kantatien suoralla hujauttaa rekasta ohi 130km/h, ettei tarvitse jäädä asumaan vastaantulevien kaistalle. Riski mihinkään vakavampaan on melko pieni. Mutta jos taas ohittaa mutkaisella tiellä henkilöauton eikä edes kovin suurella nopeuserolla, niin vastaavasti onnettomuusriski on paljon suurempi, vaikka ylinopeutta ei edes olisi.
