Noh, mun on myönnettävä etten ole ajanut kuin pikkupanin ja 1098n, pani oli kaikinpuolin upea ja mukava laite mutta mä kaipaan sitä jännitystä pyörään. Nopeasti nousevaa etupyörää yms, tunnetta että se pitää kesyttää ja sitä pitää kunnioittaa, tiedättehän? 1098 oli enemmän sitä, jäin kaipaamaan tehoa siihen yläkierroksille vaikka toisaalta se veti alhaalta tosi hienosti. Pyörä tuntuu mun mielestä rajummalta kun tehoa on ylhäällä enemmän, 1199 käsittääkseni yhdistää näiden parhaat puolet alavääntöä lukuunottamatta. Syksyn ikävimpiä muistoja oli 1098 satulasta oman kilogiksun päälle nouseminen, käynnistäminen ja kotimatka. Ennen mukava pyörä oli niin hajuton, väritön ja mitäänsanomaton, voimaa toki siinä on. Siihen se oikeestaan jäikin ducatin jälkeen. jarrutuntuma oli hirveä ja pyörä tuntui raskaalta ohjata, se oli kuin palikka jalkojenvälissä. Ducateissa oli enemmän sellasta kevarimaista ketteryyttä ja terävyyttä.

