Ajamisen helppous

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Pixi
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Aika hiljaista ratapäivillä ensi kesänä, jos huhut vakuutusten hinnoista pitää paikkansa :kääk:
 
Aika hiljaista ratapäivillä ensi kesänä, jos huhut vakuutusten hinnoista pitää paikkansa :kääk:
Jos huhut toteutuu ni siitä saa ratailijat syyttää ihan itseään ku vuodesta toiseen pihtailtu minimaalisilla vakuutusmaksuilla vaik ne on ollu tyyliin yks pienimpiä summia vuosibudjetissa.
 
Jos huhut toteutuu ni siitä saa ratailijat syyttää ihan itseään ku vuodesta toiseen pihtailtu minimaalisilla vakuutusmaksuilla vaik ne on ollu tyyliin yks pienimpiä summia vuosibudjetissa.

Aina kannattaa maksaa sillä hetkellä niin vähän kuin pystyy tai halvimman hinnan/tarjouksen mukaan (huomioiden toki mitä sisältyy jne). Turha on etupeltoon maksaa "ylimääräistä" ja odottaa etteivät kulut kasva. Valitettavasti kasvavat :sad:
 
Jaa-a. Huhun liikkeellelaskija tällä palstalla jätti lässytyksensä puolitiehen.

Avaan siis arvausleikin:

Siirtokilpien hinta kytkeytyy kesällä Nordpoolin sähköpörssiin.
 
Jaa-a. Huhun liikkeellelaskija tällä palstalla jätti lässytyksensä puolitiehen.

Avaan siis arvausleikin:

Siirtokilpien hinta kytkeytyy kesällä Nordpoolin sähköpörssiin.

Kalliin vakuutussopimuksen tekijälle hyvitystä valtiolta :p
 
Hyvä hyvä. Yhtiöille asetetaan windfall vero, ja se palautetaan muhkeina palkintorahoina. Saadaan gridit täyteen.
 
Se että kokeneempi katukuski alkaa ite opetteleen rata-ajoa tähtäimenä nopea ryhmä on sama kun kuntohiihtäjä alkaisi itse opetteleen mäkihyppyä tähtäimenä SM-kisat.
On lajin aliarvioimista ja/tai oman oppimis kapasiteetin yliarvioimista.


Itse olen viitenä kesänä ratapäivillä käynyt ja tiedostan sen ettei keskihitaasta nopeampaan ole asiaa ilman ulkopuolisen neuvoja. Tai voisin ehkä keskinopeaan päästä käymällä useammilla ratapäivillä, mutta en sen pidemmälle kehittyisi.

Toinen asia on sitten se mitä ratapäiviltä hakee. Nyt on saanu jumalattoman hienoja fiiliksiä ihan vaan kruisaillessa, mutta jos haluaa kehittyä tarvii siinä apuja.

Viime kesänä pääsin erään valmennettavan kehitystä seuraamaan mikä oli todella huimaa jo kolmen ajovuoron aikana. Tämä sai minutkin aiheesta kiinnostumaan.

Valmennuksia käsittääkseni tullut lisää, tai sitten vain niiden markkinointi on paremmin kohdentunut, mutta luultavasti niitä on huomattavasti enemmän tarjolla kun osaa aavistaakaan.

Onko näistä valmennuksista jo täällä jokin ketju mistä saisi lisätietoa ja jos ei niin saa mainostaa, kiitos!
 
Se että kokeneempi katukuski alkaa ite opetteleen rata-ajoa tähtäimenä nopea ryhmä on sama kun kuntohiihtäjä alkaisi itse opetteleen mäkihyppyä tähtäimenä SM-kisat.
On lajin aliarvioimista ja/tai oman oppimis kapasiteetin yliarvioimista.


Itse olen viitenä kesänä ratapäivillä käynyt ja tiedostan sen ettei keskihitaasta nopeampaan ole asiaa ilman ulkopuolisen neuvoja. Tai voisin ehkä keskinopeaan päästä käymällä useammilla ratapäivillä, mutta en sen pidemmälle kehittyisi.
Ei kannata yleistää ihan noin karkeesti. Vain koska ite et kehity, ei tarkoita ettei kukaan muu voi (tai ole kehittynyt).

Ite kehityin itseopiskeluna kadulta SM-kisoihin 4 rataviikonlopussa. Eka koulutuspäivä mihin menin oli KVR vuonna 2020 ku oli jo 2 vuotta kisoja alla. Ja tiedän monta tyyppiä joilla on kehitys vielä paljon paljon nopeampaaki ollu.

Hiihto vs mäkihyppy oli aika raju vertaus, osuvampi olis ehkä yhdistetty, koska moni asia tulee kadulta jo messissä mutta nopeassa rata-ajossa on todella paljon opittavaa joka on täysin uutta.

Opiskelumenetelmillä on hirveän suuri merkitys siihe kehittyykö nopeasti vai junnaako 10 vuotta paikallaan. Ei siihen välttämättä tartte professoria viereen oppiakseen matiikkaa, mutta tuo haasteita enemmän. Jos kehitys polkee paikallaan, niin ensimmäisenä kannattaa ottaa se hopeapinnoite käteen ja miettiä että voisinko kokeilla jotain erilailla.
 
Ei kannata yleistää ihan noin karkeesti. Vain koska ite et kehity, ei tarkoita ettei kukaan muu voi (tai ole kehittynyt).

Ite kehityin itseopiskeluna kadulta SM-kisoihin 4 rataviikonlopussa. Eka koulutuspäivä mihin menin oli KVR vuonna 2020 ku oli jo 2 vuotta kisoja alla. Ja tiedän monta tyyppiä joilla on kehitys vielä paljon paljon nopeampaaki ollu.

Hiihto vs mäkihyppy oli aika raju vertaus, osuvampi olis ehkä yhdistetty, koska moni asia tulee kadulta jo messissä mutta nopeassa rata-ajossa on todella paljon opittavaa joka on täysin uutta.

Opiskelumenetelmillä on hirveän suuri merkitys siihe kehittyykö nopeasti vai junnaako 10 vuotta paikallaan. Ei siihen välttämättä tartte professoria viereen oppiakseen matiikkaa, mutta tuo haasteita enemmän. Jos kehitys polkee paikallaan, niin ensimmäisenä kannattaa ottaa se hopeapinnoite käteen ja miettiä että voisinko kokeilla jotain erilailla.



Mun täytyy kyllä yhtyä tähän kommenttiin omien vähäisten kokemusten perusteella! Eka kausi ratailua takana ja uskon AT3, AT4 ja kesän rataharjoittelun riittävän nopeaan ryhmään. Toki tämä on vielä spekulaatio, mutta kyllä itsenäisellä harjoittelulla ja muutamalla koulutuspäivillä on täydet mahkut ajaa nopean ryhmän hidasta päätä!

Enkä tosiaan pidä itseäni mitenkään lahjakkaana motoristina.
 
Ei kannata yleistää ihan noin karkeesti. Vain koska ite et kehity, ei tarkoita ettei kukaan muu voi (tai ole kehittynyt).

Tää on kyllä totta ja ihmisen aiempi harrastustausta vaikuttaa paljon. Otetaan esimerkki, jossa henkilö 1 on ajellut kadulla pari vuotta, mutta ei ole harrastanut aktiivisesti kierrosajan jahtaamista missään muodossa. Henkilö 2 taasen on ajellut moottoripyörällä lähinnä kadulla, mutta harrastuksena on ajanut virtuaaliympäristössä aktiivisesti kilpaa.

Henkilön 1 pitää opetella ainakin seuraavat asiat (vähän yksinkertaistettuna.)
- Ajolinjan perusteet täysin nollista.
- Pyörän päällä liikkuminen
- Jarruttaminen
- Kaasuttaminen
- Pikku hiljaa hankitaan ymmärys mikä tekee ajolinjasta nopean.

Henkilö 1 käyttää esim. 50% oppimiskapasiteetista ajolinjan opetteluun ja loppupuoliskon ns. mekaaniseen tekemiseen.

Henkilö 2 opettelee sitten nämä:
- Pyörän päällä liikkuminen
- Jarruttaminen
- Kaasuttaminen.

Ajolinja henkilölle 2 tulee rutiinilla. Muutama kierros haetaan, että mites tää "uus työkalu" oikein käyttäytyy ja entrataan linjaa sen mukaan. 100% oppimiskapasiteettia voidaan siis käyttää ns. mekaaniseen suorittamiseen pyörän päällä.

P.S. Ja ajolinjalla tarkoitan tuossa yllä sekä ajolinjan tarkkuutta, että ymmärrystä siitä missä ja miten kierrosaikaa saadaan parannettua. Osaava kuski tietää missä paikoissa ns. rullailu on se nopein tapa, missä pienellä puskemisella saadaan etua tai milloin pitää vain malttaa odottaa sen kaasun kanssa.
 
Noooo, myönnetään että hivenen kärjistetty kommentti itseltä ja turhaa yleistystä :)
Myös nopean ryhmän käyttö mittarina oli turha yleistys kun tuo tavoitekehys nyt voi olla vaikka se SM taso.

”Kokeneella” viittasin meihin keski-iän ylittäneisiin. Kun on ajanu ”liian” pitkään kadulla on hapertuvaan selkärankaan ja pehmentyneeseen takaraivoon iskostunut tapoja joita on työlästä tunnistaa ja muuttaa.

Nuoret oppii asioita nopeammin ja on sitä kuuluisaa nuoruuden intoa oppia. Toki tässäkin hajontaa on ja myös vanhemmista löytyy luonnonlapsia jotka innolla oppii.

Mutta kyllä mielestäni koulutus / maksettu valmentaja on oikotie mikä nopeuttaa prosessia tai avaa mahdollisen tulpan kehityksessä. Myös mainitut AT -kurssit on tätä valmennusta ja mielestäni hyvä tavoite parilla sellaisella + omatoimisella päästä kesän aikana nopeaan ryhmään.
Jossain kohtaa jokaisen luontainen oppiminen saavuttaa maksimin ja siinä kohtaa henkilökohtainen valmennus vie eteenpäin lajista riippumatta.

Eli tämä oli vain kannanotto ketjun aloitukseen ja valmennuksen tarpeellisuuteen.

Peiliin osaan katsoa ja tiedän miksi en kehity radalla.
Toisen silmän tilapäinen (nyt 2 kesää takana) häiriö haittaa nopeusnäköä mikä tekee mutkiin tuloihin omat haasteet ja ratapäiviä on liian vähän kehittymiseen, riittää vain ylläpitoon (pari kesässä).
Mutta kun olen vierestä seurannut valmennettavaa niin tämä ”oikotie” kiinnostaa ja luultavasti toisi uuden lisäkipinän lajiin. ”Tonneja” en tästä ole valmis maksaan kun oma aika ei riitä, mutta jotain kyllä ja siksi vaihtoehdot kiinnostaa:thumbup:
 
Tää on kyllä totta ja ihmisen aiempi harrastustausta vaikuttaa paljon. Otetaan esimerkki, jossa henkilö 1 on ajellut kadulla pari vuotta, mutta ei ole harrastanut aktiivisesti kierrosajan jahtaamista missään muodossa. Henkilö 2 taasen on ajellut moottoripyörällä lähinnä kadulla, mutta harrastuksena on ajanut virtuaaliympäristössä aktiivisesti kilpaa.

Henkilön 1 pitää opetella ainakin seuraavat asiat (vähän yksinkertaistettuna.)
- Ajolinjan perusteet täysin nollista.
- Pyörän päällä liikkuminen
- Jarruttaminen
- Kaasuttaminen
- Pikku hiljaa hankitaan ymmärys mikä tekee ajolinjasta nopean.

Henkilö 1 käyttää esim. 50% oppimiskapasiteetista ajolinjan opetteluun ja loppupuoliskon ns. mekaaniseen tekemiseen.

Henkilö 2 opettelee sitten nämä:
- Pyörän päällä liikkuminen
- Jarruttaminen
- Kaasuttaminen.

Ajolinja henkilölle 2 tulee rutiinilla. Muutama kierros haetaan, että mites tää "uus työkalu" oikein käyttäytyy ja entrataan linjaa sen mukaan. 100% oppimiskapasiteettia voidaan siis käyttää ns. mekaaniseen suorittamiseen pyörän päällä.

P.S. Ja ajolinjalla tarkoitan tuossa yllä sekä ajolinjan tarkkuutta, että ymmärrystä siitä missä ja miten kierrosaikaa saadaan parannettua. Osaava kuski tietää missä paikoissa ns. rullailu on se nopein tapa, missä pienellä puskemisella saadaan etua tai milloin pitää vain malttaa odottaa sen kaasun kanssa.

Tässä kohtaa varmaan pitäisi kysyä missä menee raja itse opiskelun ja valmennuksen välissä?

Jos käy radalla ajamassa ja funtsii itse mitä siellä tekee varmaan kaikkien mielestä itse opiskelua.

Katsoo ennen ratapäivää tube videon toisen ajamana. Vieläkö on itse opiskelua vai valmentamista?

Tai jos kysyy kaverilta että miksi ajat tuon mutkan noin niin onko sekin itseopiskelua kun kuuntelee vastauksen. Vai jo valmentamista.

Minun mielestä vain ensimmäinen vaihtoehto on itse oppinut muut on valmennettu.

Ja uskallan väittää että harvassa on ne ihmiset jotka ajavat nopeassa täysin itseoppineina. Itse en tiedä ainakaan yhtää semmoista.
 
Tässä kohtaa varmaan pitäisi kysyä missä menee raja itse opiskelun ja valmennuksen välissä?

Katsoo ennen ratapäivää tube videon toisen ajamana. Vieläkö on itse opiskelua vai valmentamista?
Eli jos luet kirjasta jonkin asian itsenäisesti ja kirja on jonku muun kirjoittama, ni se ei ole sun mielestä itseopiskelua?

Täysin sama asia kuin että katsot itsenäisesti jonku muun tyypin onboard videota. Kyllä tuo itseopiskelua on. Sit jos joku opastaa videota sen edetessä, se on koulutusta.

Tai jos moottoripyörä on niin lähellä sydäntä että se vääristää perspektiiviä ni kysytään näin :
Näet naapurin pihalla kaks koiraa muhinoimassa. Olitko siis panokoulutuksessa vai opitko doggy style asennon itseopiskeluna?
 
Se että kokeneempi katukuski alkaa ite opetteleen rata-ajoa tähtäimenä nopea ryhmä on sama kun kuntohiihtäjä alkaisi itse opetteleen mäkihyppyä tähtäimenä SM-kisat.
On lajin aliarvioimista ja/tai oman oppimis kapasiteetin yliarvioimista.

Itse olen viitenä kesänä ratapäivillä käynyt ja tiedostan sen ettei keskihitaasta nopeampaan ole asiaa ilman ulkopuolisen neuvoja. Tai voisin ehkä keskinopeaan päästä käymällä useammilla ratapäivillä, mutta en sen pidemmälle kehittyisi.
Se mitä olen noita kokeneempia katukuskeja katsellut ja jopa opastanutkin, niin vaikka kaikilla olisi sopiva menopeli nopean ryhmän nopean puoliskoon, eikä mitään psyykkisiä tai fyysisiä esteitä sinne pääsyyn, niin silti jotkut pääsevät sille tasolle nopeasti, jotkut ei koskaan.

Siinä vaiheessa voi ehkä miettiä sitä että mikä sen todellisen rajan asettaa; lajin vaativuus, oppimiskapasiteetti, vai itselle asetetut rajoitukset (tiedostetut ja tiedostamattomat).
 
...vai itselle asetetut rajoitukset (tiedostetut ja tiedostamattomat).
Tää on hyvä pointti, ja uskomattoman yleinen.

Jostain kumman syystä valtaosalla ihmisistä on jonkinlainen mentaaliblokki päällä ku ruvetaan tekemään jotain uutta, harrastamaan uutta lajia, tai ottamaan tavoitteita lajissa. Oon viimeisen 10 vuoden aikana kuullut varmaan satoja kertoja tyyppien suusta että "kyl mä ny ehkä tähän pystyn, mut en IKINÄ tuu tohon pystymään" ... ja kuitenki tää heppu sitte jo puoli vuotta myöhemmin teki sen mitä heti ekana piti itelleen mahdottomana.

Se on yllättävän vaikea asia saada se mentaaliblokki suodatettua ajattelumaailmasta pois, mutta äärimmäisen suositeltavaa koska se on yleensä se rajuin jarrupoljin kehityksessä. Eikä kyse oo pelkästään omien kykyjen mentaalisesta rajoittamisesta, vaan myöskin se "think outside the box". Eli jos tuntuu että jokin asia junnaa paikallaan, ni koita tehä hetken aikaa täysin eri tavalla vaikka se oiski väärä tapa, tai koita jotain juttua joka tuntuisi omaan päähän täysin järjettömältä.

Muistan vieläki ku Kemorassa eka päivä tonnarilla ni mä LUULIN että nojasin nii maa perkeleesti pyörän selässä. Mut sit kaveri oli kuvannu suoran päästä yhen videon vastapalloon ni yllätys oli suuri ku ei se mun kroppa liikkunu mihinkää pyörän päältä, ainoastaan pää oli vähä vinossa alaspäin. Tämän nähneenä sit päätin että okei, huomenna sit roikun iha överisti vaik tippuisin pyörän selästä (eli tarkotus oli vain roikkua nii paljo ku mahdollista että tietäisi rajat) ... no sit ku roikuin jo siihe pisteeseen että "okei tää menee jo naurettavaksi" ... ja sit tulen varikolle ja nään videolta että "ai... noin se ilmeisesti PITÄÄ nojata" ... mutta ennenkuin sen teki ni tuntui täysin älyttömältä.
 
Tässä kohtaa varmaan pitäisi kysyä missä menee raja itse opiskelun ja valmennuksen välissä?
.

Itseopiskelu: Kaikki oppiminen, joka tapahtuu ilman toisen ihmisen aktiivista osallistumista. Itseopiskeluna toimii ajattelu, kokeileminen, lukeminen tai vaikkapa videon katselu.

Valmentaminen: Toinen ihminen aktiivisesti osallistuu oppimisprosessiin, eli toisin sanoen kertoo mitä ja miksi juuri sinun pitäisi tehdä kehittyäksesi ja antaa suorituksesta palautetta.

Noiden kahden välimaastoon sitten jää enemmän tai vähemmän harmaa alue, jossa voi halkoa hiuksia loputtomiin.
 
Itseopiskelu: Kaikki oppiminen, joka tapahtuu ilman toisen ihmisen aktiivista osallistumista. Itseopiskeluna toimii ajattelu, kokeileminen, lukeminen tai vaikkapa videon katselu.

Valmentaminen: Toinen ihminen aktiivisesti osallistuu oppimisprosessiin, eli toisin sanoen kertoo mitä ja miksi juuri sinun pitäisi tehdä kehittyäksesi ja antaa suorituksesta palautetta.

Noiden kahden välimaastoon sitten jää enemmän tai vähemmän harmaa alue, jossa voi halkoa hiuksia loputtomiin.

samaa mieltä ja vielä lisäyksenä se että kun kaveri ilmatteeks ja pyytämättä neuvoo on se vittuilua, mutta kun pyydät ja maksat samasta on se valmennusta
 
Back
Ylös