Ajamisen helppous

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Pixi
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Itseopiskelu: Kaikki oppiminen, joka tapahtuu ilman toisen ihmisen aktiivista osallistumista. Itseopiskeluna toimii ajattelu, kokeileminen, lukeminen tai vaikkapa videon katselu.

Valmentaminen: Toinen ihminen aktiivisesti osallistuu oppimisprosessiin, eli toisin sanoen kertoo mitä ja miksi juuri sinun pitäisi tehdä kehittyäksesi ja antaa suorituksesta palautetta.

Noiden kahden välimaastoon sitten jää enemmän tai vähemmän harmaa alue, jossa voi halkoa hiuksia loputtomiin.

Hyvät rajan vedot Nitrolla taas. Ja noihi kun peilaa niin olen edelleen sitä mieltä että itse opiskeluna kukaan ei aja nopeassa ryhmässä.
Vai voiko joku oikeasti nostaa käden pystyyn ja sanoa että kyllä en ikinä ole keneltäkään saanut mitään neuvoa miten radalla ajetaan ennen kuin nopean ryhmän rajan aika meni rikki.
 
Viimeksi muokattu:
^
Pitäisi olla kuurosokea, sillä sen verran sakeana neuvoa puskee.

Kyseinen tila aiheuttaisi vain omat käytännön haasteensa, joten puhtaasti teoreettinen tulokulma.
 
Intissä mulle opetettiin että "sotilaita ja koiria koulutetaan, muut opiskelee"...

No anyways, paljon kuskeja seuranneena vois sanoa että yksi oppii vain vähän ajamalla ja enemmän omia ajojansa analysoimalla (keskustelemalla sparraajan kanssa), toinen lukee ajojen dataa ja vertaa refedataan (sparraajan), osaa siirtää sen opin ajamiseensa, kolmas tahkoaa kierrosta kierroksen perään ja ehkä sitten hitaasti oppii. Ja sitten on vielä monta muuta tapaa...

Kehitystä kuitenkin tapahtuu vasta kun on intoa ja iloa ajamiseen ja luottoa vehkeisiin/renkaisiin. Esim. kaadot sekoittaa oppimisprosessin joskus pitkäksi aikaa.

Eniten kuulemani neuvo niin kouluttajilta kuin muiltakin on "aja kovempaa"

Tää on toiminut mulla hyvin. Pitää vain ylittää se Privakin mainitsema "jarru" aivoissa. "Ylitä itsesi" - kehityt....
 
Hyvät rajan vedot Nitrolla taas. Ja noihi kun peilaa niin olen edelleen sitä mieltä että itse opiskeluna kukaan ei aja nopeassa ryhmässä.
Vai voiko joku oikeasti nostaa käden pystyyn ja sanoa että kyllä en ikinä ole keneltäkään saanut mitään neuvoa miten radalla ajetaan ennen kuin nopean ryhmän rajan aika meni rikki.
Jep! :bye:

Kerkesin 1 päivän ajaa Kemorassa ni 1:17.2... Seuraavana päivänä kuuntelin vääriä neuvoja naapurin teltasta ni 1:15.2. Mutta sitä ennen ei kukaan sanonu mulle mitää rata-ajamisen tekniikasta. Aika lailla yksin tän lajin kanssa oli ennen vuotta 2018 jolloin Nitrous anto Alastarolla ja Motoparkissa hyviä vaihdevinkkejä. Mutta neki radat opettelin ajolinjat ihan videota katsomalla.

Ja mitä tulee ajolinjojen opettelemiseen, ni MotoGP lähetykset on ollu kivoja apuvälineitä katsoa + 14-vuotiaasta asti F1 pelejä grindaamalla pääsi aika hyvään käsitykseen miten nopea linja muodostuu.

Tuossa tuo ekan ratapäiväni nopein kierros. Jos ihmettelette miksei linjat pysy, ni syy on 200 kierrosta vanha eturengas :D Plus että tekniikka oli tasoa paahtoleipä.
 
^
Pitäisi olla kuurosokea, sillä sen verran sakeana neuvoa puskee.

Kyseinen tila aiheuttaisi vain omat käytännön haasteensa, joten puhtaasti teoreettinen tulokulma.

Totta turiset
Tuossa tiedon tulvassa se epäkohta yleensä onkin. Jotkut sitä eivät vaan jostain syystä käsitä tai halua nähdä.
Onhan omallekin kohdalle sattunut monta tapausta että päivän aikana ajetaan jo nopeassa. Mutta poikkeuksetta taustalla on ollut jotain historiaa, miksi ajaminen on ollut niin helppoa. Yksi taisi olla ajanut jäärataa autolla koko ikänsä, toinen oli ajanut karttinkia koko nuoruuden. Jotkut tahkonut simulaattorilla rataa koko ikänsä jne. Mutta näitä luonnon superlahjakkuuksia jotka ovat nostaneet itsensä nopeaan ryhmään ilman mitään "valmennusta" ei kyllä ole osunut kohdalle vieläkään.
Kuten Nitro tuolla yllä hyvin summasi niin avauksen ja jarrun oppii nopeasti jos muu homma on jo takaraivossa.

Ja kuten yllä mainittu niin mitä hauskempaa oppiminen on sen nopeammin se tapahtuu. Osa oppii kokeilemalla osa lukemalla, osa videota tuijottamalla. Oikeastaan pääasia että löytää sen oikean tyylin itselle oppia. Sillä pääsee jo pitkälle. Välillä sen oppimistyylin löytäminen on se suurin valmentajan tehtävä. Ei niinkään jonkin teknisen asian selittäminen.
 
Eniten kuulemani neuvo niin kouluttajilta kuin muiltakin on "aja kovempaa"

Tää on toiminut mulla hyvin. Pitää vain ylittää se Privakin mainitsema "jarru" aivoissa. "Ylitä itsesi" - kehityt....

En tiedä sopiiko tämä kuinka hyvin asfalttiradalle, mutta crossissa oli aikoinaan hyvä tapa kehittyä ajamalla itseä hiukan nopeampaa kuljettajaa vastaan.
Jarru aivoissa hävisi leikillisessä kisatilanteessa kummasti.

Satunnaisesti siinä vaiheessa kun tuntui, että nyt mennään kovaa, saattoi radalla olla joku maamme ykköstykeistä, jonka jälkeen oma vauhti ei enää tuntunutkaan kovalta.
Ihmetteli vain miten tuo mahdollista.
 
En tiedä sopiiko tämä kuinka hyvin asfalttiradalle, mutta crossissa oli aikoinaan hyvä tapa kehittyä ajamalla itseä hiukan nopeampaa kuljettajaa vastaan.
Jarru aivoissa hävisi leikillisessä kisatilanteessa kummasti.

Satunnaisesti siinä vaiheessa kun tuntui, että nyt mennään kovaa, saattoi radalla olla joku maamme ykköstykeistä, jonka jälkeen oma vauhti ei enää tuntunutkaan kovalta.
Ihmetteli vain miten tuo mahdollista.

Toimii ihan asvaltti radallakin. Itse tehnyt joskus aikoinaan oman ennätyksen Kallion Mikan perässä kun Mika ajoi yhdellä kädellä kyynärpää tankilla taakse päin katsellen. Tekeminen helpottuu huomattavasti kun yrittää pysyä verrokin vauhdissa ja linjalla:D.
 
Toimii ihan asvaltti radallakin. Itse tehnyt joskus aikoinaan oman ennätyksen Kallion Mikan perässä kun Mika ajoi yhdellä kädellä kyynärpää tankilla taakse päin katsellen. Tekeminen helpottuu huomattavasti kun yrittää pysyä verrokin vauhdissa ja linjalla:D.

Tuossa perässä roikkumisessa on vain se ongelma, että siinä monesti jää oppimatta se tärkein, eli miksi se linja on nopea. Jos vain sokeasti apinoi ajolinjaa nopeammalta, voi päästä ko. radalla ihan hyviinkin kierrosaikoihin, mutta kun oikea ymmärrys ajolinjasta puuttuu, on kuski sitten toisella radalla täysin eksyksissä. Tuon takia en nykyisin enää mielellään vedä ajolinjanäytöllä vauhtia vaan keskityn ennemmin siihen, että opetettava ymmärtää miksi tietyssä paikassa ajetaan juuri sillä tavalla. Ja tuon opettaminen on melko helppoa, kun mutkia on käytännössä vain kolmea erilaista.
 
Tuo oma toteamus ei liittynyt siihen, että perusajolinjat olisivat hakusessa ja niitä treenattaisiin, vaan aivoissa olevan "jarrun" poistamiseen.

Kilpailutilanne hiukan itseä paremman kanssa on hyvä tuon "jarrun " avaamiseen.

Samalla tasolla oleva hannaa ihan samalla tavalla, kuin itsekin.
 
Jotkut tahkonut simulaattorilla rataa koko ikänsä jne.
Ai nytkö tääki on jo sun mielestä valmennusta vaikkei kukaan ois sanonu halaistua sanaa opetellessa?

Eli sun mielestä määritelmä "luonnonlahjakkuus" on sellainen jolle vedettiin myssy päähän ekat 18 vuotta elämästään, ei saanu kävellä, juosta, katsella ympärilleen, eikä ees pilkkoa ruokaansa ite. Ja sit ku myssy vedetään ekan kerran päästä pois ni tonnarin selkään samantien ja jos ei mee nopeeseen ryhmään ni ei oo luonnonlahjakkuus?
 
.

Kilpailutilanne hiukan itseä paremman kanssa on hyvä tuon "jarrun " avaamiseen.

Joskus aikanaan, kun aloittelin kisahommia, pystyin yhden kisastartin aikana käymään läpi nämä tunnetilat: ei hitto, että nää tyypit vetää kovaa -> no ei ne nyt niin kovaa ajakaan kun tässä pysyy perässä -> mitenkäs noista pääsee ohi :D
 
Tuossa perässä roikkumisessa on vain se ongelma, että siinä monesti jää oppimatta se tärkein, eli miksi se linja on nopea. Jos vain sokeasti apinoi ajolinjaa nopeammalta, voi päästä ko. radalla ihan hyviinkin kierrosaikoihin, mutta kun oikea ymmärrys ajolinjasta puuttuu, on kuski sitten toisella radalla täysin eksyksissä. Tuon takia en nykyisin enää mielellään vedä ajolinjanäytöllä vauhtia vaan keskityn ennemmin siihen, että opetettava ymmärtää miksi tietyssä paikassa ajetaan juuri sillä tavalla. Ja tuon opettaminen on melko helppoa, kun mutkia on käytännössä vain kolmea erilaista.

Näin hän se on. Pelkällä apinoimisella oppiminen jää taka-alalle ja kun verrokki häviää edestä niin palataan samoihin virheisiin.
Itse kyllä käytän tuota linja näyttöä mutta lisään siihen keskustelun miksi mitäkin asiaa linjassa kannattaa suosia.
Joillekin tehokkaampaa on selittää asia ja sitten mennään ajamaan. Toisille lamppu syttyy helpommin kun on saanut tehdä huomioita ja ne selitetään ajon jälkeen auki.
 
Joskus aikanaan, kun aloittelin kisahommia, pystyin yhden kisastartin aikana käymään läpi nämä tunnetilat: ei hitto, että nää tyypit vetää kovaa -> no ei ne nyt niin kovaa ajakaan kun tässä pysyy perässä -> mitenkäs noista pääsee ohi :D

Muistan niin elävästi kun Miika ajoi perässä ja kertoi varikolla että et pääse ohi jos ajat ohitettavan kanssa sitä väärää linjaa. Sulla on parempi linja kun saat edellä ajavan kiinni älä muuta sitä hölmö:D
 
Joskus aikanaan, kun aloittelin kisahommia, pystyin yhden kisastartin aikana käymään läpi nämä tunnetilat: ei hitto, että nää tyypit vetää kovaa -> no ei ne nyt niin kovaa ajakaan kun tässä pysyy perässä -> mitenkäs noista pääsee ohi :D

Kirjoittaessani seuraavan olin hiukan epätarkka: "Satunnaisesti siinä vaiheessa kun tuntui, että nyt mennään kovaa, saattoi radalla olla joku maamme ykköstykeistä, jonka jälkeen oma vauhti ei enää tuntunutkaan kovalta.
Ihmetteli vain miten tuo mahdollista."

Yksi noista saavutti pari lajin MM-mitallia, joten kovin monella ei tullut missään vaiheessa mieleen, että ei ne nyt niin kovaa ajakaan.:)
 
Onko se valmennusta vai itseoppimista, jos ymmärtää alustagurun kommentin väärin ja sen takia ajaa väärin ainakin yhden kesän?:doh: Kun kuulin, että kaasutus ja jarrutus vaikuttaa geometriaan, niin ymmärsin, että sitä pitää välttää ja ajelin mutkia tasakaasulla läpi tai ainakin pyörää häiritsemättä. Oli siinä oma oppiminen pois sitten seuraavana suvena.:D
 
Onko se valmennusta vai itseoppimista, jos ymmärtää alustagurun kommentin väärin ja sen takia ajaa väärin ainakin yhden kesän?:doh: Kun kuulin, että kaasutus ja jarrutus vaikuttaa geometriaan, niin ymmärsin, että sitä pitää välttää ja ajelin mutkia tasakaasulla läpi tai ainakin pyörää häiritsemättä. Oli siinä oma oppiminen pois sitten seuraavana suvena.:D

Eikös ne opeta noilla kadulla järjestettävillä ennakoivan ajon kursseilla että kaarteet ajetaan tasakaasulla. Eli oikein ymmärretty mutta paikka vain väärin :D
 
Onko se valmennusta vai itseoppimista, jos ymmärtää alustagurun kommentin väärin ja sen takia ajaa väärin ainakin yhden kesän?:doh: Kun kuulin, että kaasutus ja jarrutus vaikuttaa geometriaan, niin ymmärsin, että sitä pitää välttää ja ajelin mutkia tasakaasulla läpi tai ainakin pyörää häiritsemättä. Oli siinä oma oppiminen pois sitten seuraavana suvena.:D
Virhe tapahtuu siinä vaiheessa kun pitää ketä tahansa guruna.
Ja seuraava virhe kun tyytyy gurun antamaan yksittäiseen asiaan.
Josta päästään takaisin siihen varsinaiseen ongelmaan, eli oman pääkoppansa ymmärtämiseen ja toimimiseen sen kanssa.
 
Kyllä se ihan guru on ja huollon yhteydessä sanoi, että nuo vaikuttaa geometriaan eikä ollut miksikään vinkiksi tarkoitettu. Pelkka toteamus muun alustaan liittyvän ohella. Talven aikana se sitten jalostui ajotekniikaksi. Silloin tuli muutenkin ajettua vielä radalla fiilispohjalta sen kummempia miettimättä tekemistä.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä se ihan guru on ja huollon yhteydessä sanoi, että nuo vaikuttaa geometriaan eikä ollut miksikään vinkiksi tarkoitettu. Pelkka toteamus muun alustaan liittyvän ohella. Talven aikana se sitten jalostui ajotekniiksi. Silloin tuli muutenkin ajettua vielä radalla fiilispohjalta sen kummempia miettimättä tekemistä.
Viilataan sen verran että "jos pitää yhtään ketään guruna". Siinä kun on se kuoppa että kaikenlainen palvonta johtaa aina asenteen vääristymiseen sitä tietoa kohtaan, ja soppa on valmis. Tunnetaan myös ilmiönä:"Ei sillä ole merkitystä mitä sanoo, vaan kuka sen sanoo..."
 
Viimeksi muokattu:
Espanjassa keskari on täkäläinen nopee. Kaveri ku käy siellä snoo että paikalliset pikkutytötkin skootterilla vetää mutkateillä Suomi vetomiehistä ohi, et siinä voi miettii miksi näin :orgmp: pitää olla päätä vetää lujaa
 
Back
Ylös