Rata-ajoon on tullut tutustuttua kahden käynnin verran, ensimmäisellä kerralla kävin .orgin päivillä Ahvenistolla ja toisella Kemoralla Lady Dayssä. Niin siinä taitaa käydä, että tähän hommaan jään koukkuun, mielessä pyörii jo kunnon ratakäyttöön sopivan pyörän osto ja pakettiauton ja ja.. Mutta siihen on vielä pitkä matka, nyt täytyy kuitenkin pärjätä tällä vanhalla ja keskittyä vauhdin kasvattamiseen ajotekniikkaa opettelemalla. Lainaan tuosta Posin aloitustekstistä muutamia kohtia, mitkä on herättänyt ajatuksia, nämä ei ole siis suunnattu pelkästään aloittajalle, vaan hyödynnän tekstiä otsikoina.
sanoi:
Valitaan sopiva vaihde, jolla ajetaan rataa ympäri, kyllä se pyörä jaksaa vetää vaikka vähän pienillä kierroksilla välillä mentäisiinkin. Vaihteenvaihto vie turhaan huomion muusta ajamisesta.
Ei onnistu mun gpz:lla. Vääntöä tuossa pyörässä ei tunnu olevan nimeksikään ja veto tuntuu loppuvan mutkassa, jos kierrokset laskee alle seitsemäntuhannen. Uuteen rataan tutustuessa haastavinta onkin ollut oikeiden vaihteiden löytäminen mutkiin. Ahvenistolla pärjäsin kakkos- ja kolmosvaihteella, Kemoralla kolmos- ja nelosvaihteella, paitsi että vitosta kaipailin muutamalla suoralla, kun nelosvaihteella punaraja tulee vastaan 90km/h vauhdissa. (ja ei, en tuijota mittareita vaan tunnen pyöräni). Se on valitettavan totta, että vaihteen vaihtaminen vie huomion muusta ajamisesta.
Eniten ongelmia tulee ajoasennon suhteen, radalla kun pitäisi ohjeiden mukaan pitää päkiät jalkatapeilla. Kemoralla yritin tehdä näin ja huomasin, että jos päkiä on jalkatapilla niin vaihteenvaihtoa varten tarvitsee siirtää jalkaa reilusti eteenpäin, että yltää vaihdepolkimeen. Tuo pitkä liike taas aiheutti sen, että vaihteen vaihtaminen oli epävarmempaa, ei ollut tuntumaa siitä, että menikö oikea vaihde päälle. Sen jälkeen, kun sain sohlattua vapaan päälle juuri ennen mutkaa, aloin pitämään jalkaa taas tavalliseen tapaan jalkatapilla. Tiedä sitten, kumpi olisi parempi vaihtoehto, opetella tuo jalansiirto niin, että se tulee selkärangasta asti varmasti oikein vai pitää jalat tapeilla niinkuin tavallisestikin?
sanoi:
Suorilla osaa kuka tahansa ajaa lujaa. Siihen ei vaadita kuin kahvan kääntämistä. Kannattaa siis ottaa suorat rauhassa ja keskittyä kaarteisiin. Näin helpoitetaan myös takaatulevien ohittamista.
Vauhdin tuntu on niin kuljettajasta kiinni. Sitä on niin vaikea tietää, onko tientukkona kun peilit on teipattu kiinni. Varmasti itsekin olen ollut tientuke jollekin, mutta harmittaahan se, kun suoralla ei millään pääse sellaisen ohi, joka mutkissa ajaa selkeästi hitaampaa kuin itse. Eikä ongelma ole välttämättä edellä ajavassa kuskissa, vaan oma pyörä jää kiihdytyksissä aina kakkoseksi nykyaikaisille pyörille. Kemoran viimeinen mutka ennen pääsuoraa tuntui muutenkin vaikealta ajolinjan löytymisen osalta ja siinä taisi olla osasyy ohittamisen vaikeuteen, kun mutkasta ulostulo oli mitä oli. Toivottavasti noita ajolinjoja pääsee harjoittelemaan liivillisen kanssa sitten .orgin elokuisilla Kemoran ratapäivillä.
Vielä yksi juttu, eli takarenkaan leveys. Omassa pyörässä on vaatimaton 130 leveä takarengas. Kai siinä syynsä on, että kyykkypyörissä on ainakin ne 180 leveät renkaat takana. Mietin vain, että uskaltaako tuollaiseen renkaaseen luottaa miten paljon mutkassa, riittääkö siinä pitoa siinä missä leveämmissä renkaissa?