trj
New member
Pikkusummia olen laittanut rahastoihin, ja sieltä sitten ottanut käyttöön isompiin hankintoihin tarpeen mukaan. Myynyt siis surutta tappiolla tai voitolla. Tällä hetkellä sijoitusten kokonaisarvo on -2% ja yksittäisten rahastojen arvot vaihtelevat -30% ja 30% välillä hankintahinnasta. Sijoittamisen periaatteena on ollut makuuttaa rahoja jossain muualla kuin olemattoman koron pankkitilillä. Viimeisimmän pyörän ostoonkin taisin tuolta rahastosta jotain ottaa.
2,5 vuotta sitten eräs Talvivaaralle alihankintaa tekevä pikkufirman johtaja kehui kovasti Talvivaaraa - en sijoittanut.
90-luvun lopun IT-huumassa tahkosin opiskelija-/osa-aikatyöntekijän budjetilla muutaman tuhatta markkaa voittoa, ja sössin ne Soneran taajuuskauppoihin - tähän päälle vielä valtio peri opintotukia takaisin, koska olin noista voitoista saanut pääomatuloja. Persnettoa tuli. Nokian kurssikin oli tuohon aikaan 60 euron korvilla.
Ainoa "varma" sijoitus on ollut velkakirja 12% korolla 90-luvun alussa. Taisi sekin yritys (meijeri) mennä noissa tohinoissa konkurssiin, mutta sain 1500 markan sijoitukseni sitä ennen pois.
2007 tuli ostettua asunto markkinahintaan. Tällä hetkellä siitä saisi hyvällä tuurilla omat pois jos olisi pakko myydä. Ei siis varsinainen sijoitus, mutta rahan kautta ajateltuna halvempi silti kuin vuokralla asuminen. Kokonaiskorko on onneksi olematon, alle 0,5%.
Ja vastaus siihen alkuperäiseen kysymykseen:
1. pyörä käteisellä (maksoi 5300 markkaa).
2. pyörä osin käteisellä, toinen osa isältä lainaa puoleksi vuodeksi.
3. pyörä 50% pankkilainaa. Maksoin vuoden sisään pois.
4. pyörä käteisellä.
Oma riskinottohalu on siis luokkaa: "parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla". Ehkä se 90-luvun alun lama on vielä muistissa ja 16 % korot, vaikka silloin pikkukossi olinkin. Helppo katsella lähihistoriaa ja nähdä vain ne nousevat käyrät. Toiset osaa, toiset ei ja toisilla on vielä tuuria.
No tällaista se piensijoittajan ja säästäjän elämä kutakuinkin on. Varmoilla sijoituksilla saa sen pienen voiton, siis pienet riskit ja pienet tuotot. Esimerkiksi sijoitusvakuutus jota ei tarvitse päivittäin vahtia missä kurssit minäkin päivänä juoksee. Siellä rahoitusalan ammatti-ihmiset hoitaa päivittäin sen rahan oikeaan paikkaan, eli ei tarvitse paljoa itse miettiä, toisin kuin suorissa osakekaupoissa. Eikä myöskään maksaa toimeksianto palkkioita. Melko helppolukuisia tilastoja mihin sen potin voi jakauttaa ihan maallikko säästäjällekin, ja voi itse muuttaa ihan ilmaiseksi säästön jakaumaa tai kohteita kuukausittain. Siellä pankki ja säästäjä koittaa saada rahalle hyvän ja varman tuoton, kun siitä hyötyy molemmat.
Paras hyöty niissä on loppujen lopuksi ainakin minun kannalta se että kun siellä on pikku potti jemmassa joka kasvaa kuukausittain, ja kun oikeasti tarvitsee tehdä noita pieniä hankintoja, niin on se mistä sen rahan saa tarvittaessa otettua niihin pikku hankintoihin.
Jos niitä pikku säästöjään koittaisi säilyttää tavallisella pankkitilillä tai piirongin laatikossa niin kovin vauhdilla ne hupenisi kaikkeen enempi tai vähempi tarpeelliseen.
Baari-illat tuplaantuisi ynnä muuta "rahareikiä".
... jos ei onnistu tuolla, niin sitten muutan jonkin talouden nelipyöräisistä käteiseksi pyöräilyn rahoittamiseksi.
