Palattu reissulta, 10 päivää tuli täyteen ja kilsoja 3900 ja risat. Lämpöä oli 26-38 astetta ja kosteus pahimmillaan 80:n luokkaa. Kawa käy muutenkin tunnetusti melko lämpimänä joten kuskin paikalla saattoi olla lähemmäs 60 astetta paikoillaan oltaessa.
Reitti kulki Saksan läpi jossa mainitsemisen arvoinen juttu on Hartzin vuoristo keskisaksassa. Todella nättiä mutkaa ja maisemaa ja kunnon korkeuserot. Sieltä kohti Garmisch-Partenkircheriä jossa yöpyminen keskustassa Gasthausissa 25e/nenä aamiaisineen, mikä oli iso yllätys. Sama hinta olikin reissun joka motellissa.
Seuraavana päivänä Itävaltaan kohti Telfsiä. Siihen väliin osui mahtavaa serpentiiniä Lermoosin kohdilla. Kapeaa ja jyrkkää, myöhemmin leveää ja nopeaa jossa tulikin kokeiltua Kawan pitoa mutkissa oikein kunnolla. Telfistä Söldenin kautta Timmelsjochiin joka oli melko henkeä salpaava karuudessaan. Semmoista peikkomaastoa missä ei kasva kuin kivet. Pudotus Italiaan niitä TODELLA hirvittäviä serpentiinejä pitkin. Kapean tien ja pudotuksen erotti vain n.40cm korkea betonikoroke. Siellä tultiinkin vapaalla kone sammuksissa toista kymmentä kilometriä yhteensä, säästyipä bensaa ainakin
.
Italiassa Meranosta Bolzanoon ja Trentoon jossa paloi hermo kuumuuteen, nälkään ja Italiaan. Käänsimme kohti pohjoista Trentosta Molinaan pikkutietä joka oli kuin suoraan Monte Carlon rallista. Nopeaa kapeaa syheröistä tietä jossa ei ollut kaiteena kuin betoni tolppia. Ja tietenkin jyrkänne heti tien vierestä. Siellä tuli kokeiltua paikallisen kanssa kumpi menee kovempaa. Suorilla menevät kuin tuli hännän alla mutta mutkat mentiin todella epävarman näköisenä. En enää ihmetellyt miksi niitä ristejä oli teiden varret täynnä.
Canazeista Arabbaan johon välille mahtui Sass Pordoi, dolomiittien yksi rypäs, 2950m:ssä käytiin hissillä. Tiet olivat ylöspäin taas upeaa syheröä ja aamulla kun oli liikenteessä niin sai paahtaa aivan tyhjällä tiellä. Alaspäin olikin jo turistit mukana sompailemassa joten se siitä nautinnosta. Sieltä kohti Salzburgia josta Berchtesgardeniin Kotkan pesään. Tie hienoa metsäserpentiiniä jyrkällä nousulla. Sitä ei seurueen hoodee enää jaksanut vaan laatikko päätti leikata kiinni. Päivä meni siinä että saimme pyörän pois vuorelta ja kuljetus Suomeen ja kuski lentokentälle. Paikalliset osaa tietysti tosi hyvää enklantia joka ei helpottanut tilannetta.
Tuohon loppuikin ns. ajopätkät. Tämän jälkeen alkoi matka Tsekkeihin ja Puolaan Via Balticaa pitkin Suomeen. Näissä maissa ei ollut yhtään mitään kuin laajassa määrin lannan hajua ja viiva suoraa tietä ja hullua liikennekulttuuria maustettuna miliiseillä. Ja halpaa olutta.
, Pohjola ei anna edes rahaa vastaan moista vakuutusta jos ei ole ajonestoa, ja oma nyrkki ei kuulemma riitä. Noh, se on tuuripeliä jos mikä. 
