• Huom! Kaikki tälle foorumille tehty sisältö poistuu kun beta on ohi ja nykyisen foorumin sisältö ajetaan tähän päälle.

Alpit kutsuu

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja eseb
  • Aloituspäivä Aloituspäivä

eseb

New member
Vain muutama päivä töissä kituuttamista ja sunnuntaina starttaa Superseacat Tallinnaan josta Finnjet alle ja Rostockiin josta kaasu auki ja Itävaltaan ja Italiaan. Paluu Via Balticaa pitkin ilman varkausvakuutusta
thumbs-up.gif
, Pohjola ei anna edes rahaa vastaan moista vakuutusta jos ei ole ajonestoa, ja oma nyrkki ei kuulemma riitä. Noh, se on tuuripeliä jos mikä.

Laitan tarinaa tulemaan kun reissu on tehty. Jos jollain on aivan erityisen hyvä reitti Itävallan ja P-Italian väliin niin saa vihjaista, muuten ei ole reittiä suunniteltu muuta kuin että lähtee Salzburgin liepeiltä.
 
Salzburg nyt on aivan eri suunnalla, mutta jos liikut Itävallassa länteen päin, niin Söldenistä Meranoon menee kiva pätkä, Itävallan ja Italian raja on jossain +2500 metrissä, paikan nimi Timmelsjoch, tjs... Huom, jos menet tuota kautta, rajan ylitys pitää tapahtua ennen iltakahdeksaa, sulkevat rajan yöksi.
 
Noh!

Onhan siinä yksi reitti, tosin se kohokohta ei oo rajalla.

Grossclockner(!!)/tie 107, eli ennen Lienziä. Iselsbregerissä on prätkähotelli, josta voi startata Lienzin puolelta suoraan vuorelle (Iselsbergerhof). Siitä eteenpäin on helpot tiet kohti Italiaa. Varo tullessa tutkia ennen kyliä!! Hivenen vaativampi reitti kulkee Plöckenpassin kautta (tie 110).

Samoilta seuduilta löytyy Misurina/ Cortina, joka toimii pitkälti myös niille, joita kaiteeton rotko vieressä hermostuttaa.
biggrin.gif


Ai ni, miehuuskoe: Stelvio ja siit Livignoon. Arabban seutu on kanssa ok, kuhan ei hirveesti sen jälkeen eksy Sveitsin puolelle.
062802moto_prv.gif
 
No Grossglockner ainakin on klassikko! (siitä lisää esim. tässä ihan tuoressa ketjussa.)
Reitille pääset Salzburgista kun ajat ensin Zell am Seehen, siitä varmaan viitoitus "Grossglockner Hochalpenstrasse".
Maksullinen, motolta tänä kesänä näköjään 17 EUR/päivälippu. Avoinna päivittäin 05.00 - 22.00 (pitää olla viimeistään portista ulkona)
Suosittelen, vaikka sääolosuhteet ovat joskus oikulliset, kuten postaamani kuva viime kesältäö tuossa toisessa ketjussa näyttää.

pirskales! seku jo kerkes samaa ehdottamaan!!
 
Muutama viikko sitten tulin pohjois italiasta todella hienoa tietä. Locknerilta päin tultaessa ajetaan Italian Tarvisioon ja sieltä Slovenian puolelle ja suunta Italian Goriziaan.
Tie ei ole kuten muut Dolomiitit ylittävät mutta serpentiinejäkin riittää, se kulkee todella hienon laakson laitaa ja on todella mahtava ajaa reipasta matkavauhtia.
 
Asiasta kolmanteen..
Miksi kaikki hehkuttaa Itävallan alppeja?? Just reissusta tulleena Sveitsi oli paljon mukavampi paikka päristellä.
Sveitsin puolella ei tietysti ole mitään yliajotietä mutta ennemmin menisin uudestaan Sveitsiin.

-mika-
 
Asiasta kolmanteen..
Miksi kaikki hehkuttaa Itävallan alppeja?? Just reissusta tulleena Sveitsi oli paljon mukavampi paikka päristellä.
Sveitsin puolella ei tietysti ole mitään yliajotietä mutta ennemmin menisin uudestaan Sveitsiin.

-mika-
Me vaan uudestaan Sveitsiin. Kaikki pyörii siellä, missä tykkää. Sveitsi on hinnakas paikka, eikä lyhyellä otannalla kilpaile alkuunkaan Itävällan (paras hinta/laatusuhde) eikä Italiankaan kanssa.

Sveitsiläisiä on paljon Itävallassa ja ne kertoo syyksi mainitsemani.

Espanjan vuoret kyllä vielä oottaa kartoitustani, mutta kokeneemmat sano Alpeilla, että älä ihmeessä, ennen syyskuun alkua
wink.gif
 
Eiköhän noi alpit ja passit ole maasta riippumatta ihan yes? Ainakaan itse en ole noteerannut niin hirvittävän suurta eroa Itävallan, Sveitsin tai Italian välillä. Omat ominaispiirteet toki jokaisella.

Tän kesän reissulla tuli koluttua:

- Lesachtal und Kartitscher Sattel
- Passo Tre Croci
- Drei Zinnen
- Falzaregopaß
- Passo di Giau
- Jaufenpaß
- Timmelsjoch
- Silvretta Hochalpenstrasse "Bielerhöhe"

Noista Tre Croci oli ainoa joka tuntui ehkä vähän siirtymäpätkältä Drei Zinnenille ajettaessa, muut huippupätkiä.

Alueista Dolomiitit on omasta mielestä paras "alppitiekeskittymä" ja yksittäisistä ajamistani passeista Stelvio ehkä se vaikuttavin.
 
Palattu reissulta, 10 päivää tuli täyteen ja kilsoja 3900 ja risat. Lämpöä oli 26-38 astetta ja kosteus pahimmillaan 80:n luokkaa. Kawa käy muutenkin tunnetusti melko lämpimänä joten kuskin paikalla saattoi olla lähemmäs 60 astetta paikoillaan oltaessa.

Reitti kulki Saksan läpi jossa mainitsemisen arvoinen juttu on Hartzin vuoristo keskisaksassa. Todella nättiä mutkaa ja maisemaa ja kunnon korkeuserot. Sieltä kohti Garmisch-Partenkircheriä jossa yöpyminen keskustassa Gasthausissa 25e/nenä aamiaisineen, mikä oli iso yllätys. Sama hinta olikin reissun joka motellissa.

Seuraavana päivänä Itävaltaan kohti Telfsiä. Siihen väliin osui mahtavaa serpentiiniä Lermoosin kohdilla. Kapeaa ja jyrkkää, myöhemmin leveää ja nopeaa jossa tulikin kokeiltua Kawan pitoa mutkissa oikein kunnolla. Telfistä Söldenin kautta Timmelsjochiin joka oli melko henkeä salpaava karuudessaan. Semmoista peikkomaastoa missä ei kasva kuin kivet. Pudotus Italiaan niitä TODELLA hirvittäviä serpentiinejä pitkin. Kapean tien ja pudotuksen erotti vain n.40cm korkea betonikoroke. Siellä tultiinkin vapaalla kone sammuksissa toista kymmentä kilometriä yhteensä, säästyipä bensaa ainakin
wink.gif
.

Italiassa Meranosta Bolzanoon ja Trentoon jossa paloi hermo kuumuuteen, nälkään ja Italiaan. Käänsimme kohti pohjoista Trentosta Molinaan pikkutietä joka oli kuin suoraan Monte Carlon rallista. Nopeaa kapeaa syheröistä tietä jossa ei ollut kaiteena kuin betoni tolppia. Ja tietenkin jyrkänne heti tien vierestä. Siellä tuli kokeiltua paikallisen kanssa kumpi menee kovempaa. Suorilla menevät kuin tuli hännän alla mutta mutkat mentiin todella epävarman näköisenä. En enää ihmetellyt miksi niitä ristejä oli teiden varret täynnä.

Canazeista Arabbaan johon välille mahtui Sass Pordoi, dolomiittien yksi rypäs, 2950m:ssä käytiin hissillä. Tiet olivat ylöspäin taas upeaa syheröä ja aamulla kun oli liikenteessä niin sai paahtaa aivan tyhjällä tiellä. Alaspäin olikin jo turistit mukana sompailemassa joten se siitä nautinnosta. Sieltä kohti Salzburgia josta Berchtesgardeniin Kotkan pesään. Tie hienoa metsäserpentiiniä jyrkällä nousulla. Sitä ei seurueen hoodee enää jaksanut vaan laatikko päätti leikata kiinni. Päivä meni siinä että saimme pyörän pois vuorelta ja kuljetus Suomeen ja kuski lentokentälle. Paikalliset osaa tietysti tosi hyvää enklantia joka ei helpottanut tilannetta.

Tuohon loppuikin ns. ajopätkät. Tämän jälkeen alkoi matka Tsekkeihin ja Puolaan Via Balticaa pitkin Suomeen. Näissä maissa ei ollut yhtään mitään kuin laajassa määrin lannan hajua ja viiva suoraa tietä ja hullua liikennekulttuuria maustettuna miliiseillä. Ja halpaa olutta.
 
kuvia tulee kun saan kahdesta muusta kamerasta ulos ne ja tungettua jonnekkin internetin ihmeelliseen maailmaan.
 
kuvia tulee kun saan kahdesta muusta kamerasta ulos ne ja tungettua jonnekkin internetin ihmeelliseen maailmaan.
Jep, jep. Hyvä kertomus ja tutut seudut, mutta kannattaako addikteja lisätä. Hyvä, kun mainitsit helteestä. Net, kun käy, haluaa sinne takas, mutta…

En voi väittää, etteikö Puolaa ja Balttiaa voi kuvata noin. Puola, esim. ei kuitenkaan mahdu yhteen lauseeseen. Se on, kokemus. Toisille ei mitään, toiset järkyttyy loppuiäkseen ja jotkut viehättyy ”hulluudesta”. Tosin viimeaikaiset kertomukset korostaa varkausriskin kasvua, mikä on sääli.
sad_orig.gif
 
Back
Ylös