Heh joo, kyllä olisi Gessu näille selkosille niin väärä peli kuin olla saattaa...Vaikka näkyy niitäkin itsensä kiduttajia noilla pikiteillä silloin tällöin.
Eilispäivä eli maanantai oli sellainen 550 mailin veto pelkkää Interstatea Salt Lake Citystä Baker(!) Cityyn Oregonissa. 85-90 mph cruiseen ja sitten koetetaan pysyä hereillä. Kun liikkeelle lähtö Billin ja Cindin talolta venyi lähelle yhtätoista tiesi tuo sitä, että pääsimme nauttimaan iltapäivän lämmöstä (+35 C) tuonne Boisen, Idaho tietämille.
Saattueessamme oli viisi pyörää. Billin 1600 GTL + UniGo, Buzzin 1600 GT, Steven 1200 LT, Karin 1600 GTL ja meikäläisen valkoinen Winkula. (Sama yksilö, joka vuosi sitten saatiin kaupasta Karin alle Orlandosta, nyt 21000 mailia ajettuna.) Itse ajelin porukan hännillä ja vajaan tunnin verran katselin kun kolmikaistaisella Interstatella hillui yksi Harrikkamies koko sakin keulilla. Vauhtia oli jotain 85 mph ja ihmettelin, että mikäs noita Bemareita oikein pidätteli huitaisemasta tuosta apinakiikusta ohi? Sitten näin kuinka yhdessä vaiheessa Billin UniGo alkoi vispata kuin heikkopäinen kun vauhtia nostettiin noin yhdeksäänkymppiin (145 kmh). Sitten vedettiinkin seuraavalle huoltikselle ja ruvettiin säätämään UniGon aisan korkeutta. Olin jo lähtiessä sanonut Billille, että UniGon keula on minun silmääni liian alhaalla ja se voi jopa raapaista kiinni töyssyissä. Aisa säädettiin ylemmäs, ja sitten alkoikin meno maistua, kuten asiaan kuului. 160 kmh ei tuntunut missään, kuten ei kuulukaan tuntua, olenhan itsekin vetänyt omaani Saksassa jo kohta 10000 km, enkä UniGon olemassaoloa ole huomannut kuin peruutellessa.
Myöhäinen lounas syötiin Boisessa Idahossa ja Oregonin Baker Cityyn päästiin kello puoli kahdeksan maissa Tyynenmeren aikaa. Tienattiin takaisin se viime loppuviikolla hukattu yksi tunti.
Tänään tiistaina saatiin sitten korvaus eilispäivän tappotylsyydelle, joka olikin suunniteltu juttu. Tämä reittimme ei nimittäin ollut ollenkaan lyhyin tie kohti CCR:n juhlapaikkaa Bendiä. Baker Citystä länteen kohti Bendiä lähti nimittäin eräs Oregonin parhaista moporeiteistä eli tavallinen kaksikaistainen Hwy 7, joka sitten yhtyi hwy 26:een . Yhteensä noin 235 mailia. Siellä oli taas norminmukaista pitkää "sweeperiä" eli loivia sataakahtakymppiä ajettavia kaarteita ja vähän tiukempiakin kurveja ja päällyste oli aivan ensiluokkaista ilman mitään pikikäärmeitä tai muitakaan paikkauksia. Isommissa nousuissa oli asianmukainen ohituskaista siltä varalta, että viiden mopon letkamme ei olisi muka päässyt autoista ohi ilmankin. Vapaalla kädellä nauhoitettua videota tuli yhden muistikortin täydeltä sitten kiikkustuolimuisteloita varten. Ilma oli ihanteellinen noin 22 astetta ja pilvetön taivas.
Nyt ollaan CCR:n juhlapaikalla ja katsellaan telkkarista metsäpalojen etenemistä Yosemitenssa, jonne meidän pitäisi ensi viikonloppuna mennä...Saas nähdä joudutaanko sammutustalkoisiin...
Tällaista tällä kertaa.
t. pozo
Hyvinhän tuo alkoi