Balkanilla mopoillen
Alustus (lähtölukema: 12282 km)
Työkuviot Balkanin alueella 2005 mahdollistivat reissailun omalla moottoripyörällä. Käytännössä ajoin Keski-Suomesta ensin Helsinkiin ja rahtasin pyöräni rekan kyydissä Suomesta Etelä-Unkariin. Tarkoituksena oli kierrellä Unkarissa ja entisen Jugoslavian alueella kesällä periaatteella mieluummin mutkaisia vuoristo- ja pikkuteitä kurvaillen kuin suoria moottoritietä paahtaen.
1. reissu
Tarkoitus: Ajo Unkari – Kroatia - Bosnia
Aika: toukokuu 2005
Ajomatka 297 km
Ajoreitti: Baja - Mohács – Raja-asema Udvar –Osijek – Dakovo – Zupanja - Tuzla
Km-lukema: (lähtö:12932)
Rekan saapumispäivänä selvisi, että rekkafirma ”johnnurmisen” rahtipapereihin oli pyörälle purkupaikkaksi merkitty erheellisesti Szeged eikä Pecs. Eihän tuo ihme. Välimatkaa on kaupungeilla 183 kilometriä ja nimetkin on ”harvinaisen” lähellä toisiaan. Soittelukierrosten jälkeen latvialainen rekka lähti ajamaan ystävällisesti kohti Pecsiä. Lopulliseksi kohtaamis- ja purkupaikaksi muodostui Baja.
Pyörä alas ramppeja pitkin, ajovarusteet päälle ja heti liikkeelle. Kello oli 15:00. Tankissa oli sen verran tavaraa että tankkausta voi siirtää sopivaksi katsomalleni asemalle. Tarkoitus olisi olla perillä Bosnian puolella Tuzlassa valoisaan aikaan ja välttää pimeällä ajoa. Unkarin E73 (56) tie on hyväkuntoista ja helppoa ajaa. Suorin reitti etelää kohden seuraili kuuluisan Tonava-joen vartta. Useat pienet kylät tien laitamilla tahtoivat hidastaa matkantekoa. Niissä on nopeusrajoituksia 40 -60 km/h, tosin kukaan ei noudata niitä tarkalleen. Ennen Udvarin raja-asemaa pakollinen tankkaustauko. Visa Electron kävi maksuvälineenä ovitarran mukaan. Onneksi, sillä paikallista rahaa, florintteja, ei ollut setelin seteliä. Litrahinnaksi jäi 276 HUF:a eli1,12€.
Rajamuodollisuudet menivät sujuvasti, tullimiehen keskittyessä lähinnä ihastelemaan ja kyselemään pyörän hintaa. Tähän kiusallisen pyörän hinnan kyselytyyliin tulisin törmäämään useasti tänä kesänä. Suomessahan aloitetaan keskustelut ja kysellään motoristilta yleensä pyörän toimivuutta, paljonko ajettu, onko ollut ongelmia, mitä mieltä olet jne… Balkanin tyyliin kuuluu suorasukainen: ”Mitä tämä maksaa?”, Vain kallis oli parasta!
Kroatian kannaksen läpi yritin suunnistaa ulkomuistista ilman karttaa, pelkillä etukäteen selvitetyillä teiden numeroilla. Vikatikki! Tiestö on todella huonosti merkittyä. Opaskylttejä on harvassa. Opasteet eivät aina mene edes loogisessa ”seuraava kaupunki”-järjestyksessä. Osijekin eteläpuolisen ohitustiellä tuli ongelmia. Suunnitelmani oli ajaa Vinkovcin kautta. Sahailin ramppeja edestakaisin. Poistumisteiden numerot on merkkaamatta. Ulkomuisti ja usko trip-mittarini lukemiin loppui kesken. Paperilapulle merkityt tiennumerot ja kääntymissuunnat alkoivat vaikuttaa sekavilta. Auringon mukaan valitsin tutumman reitin 7-tietä Dakovon kautta. Loppujen lopuksi ajomatkaa tuli vain n. 30 km ylimääräistä moottoritietä pitkin. Rauhan ja ystävyyden moottoritie A3 on erittäin hyväkuntoinen ja leveä. Perusnopeusrajoitus on 130 km/h. Jotkut ajoivat kyllä lujempaakin.
Zupanja-Orasje raja-asemat menivät sujuvasti. Sava-joki oli ylitetty. Olin Bosniassa. Maassa käydystä sodasta kertoivat mm. miinoitettujen alueiden varoituskyltit tien molemmin puolin.
Tie M1-8 on painunut paikka paikoin syville urille raskaan rajalta/rajalle valuvan rekkaliikenteen johdosta. Paikallinen ajokulttuuri poikkeaa huomattavasti pohjoismaisesta ja eurooppalaisesta. Edellä ajava auto saattaa kääntyä yllättäen oikealle tai vasemmalle ja vilkkua käytetään, jos muistetaan -ja jos ne toimivat. Joku kilvanajo-meininki lienee iskostunut hevoskärry-kaudelta paikallisten takaraivoon. Ohitse on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Sen jälkeen ohittaja kuitenkin yleensä kääntyy seuraavasta risteyksestä. Tiellä liikkuu monenlaista ajopeliä aina uudenkarheista suurista mersuista puutarhatraktoreilla vedettäviin peräkärryihin saakka.
Motoristeille kuitenkin vilkutellaan hymyssä suin ja ahkeraan. Seisovat autojonot voi ohittaa ja jättää taakseen ilman pelkoa keskisormien esittelystä tai kiilailusta. Omat normiohitukset on tehtävä paikoin taitaen syvien urien takia ja pyörä on ”nostettava” loivasti ylös syvästä ajourasta. Srebrenikissa seisahduin Bosnian ensimmäisiin liikennevaloihin. Niiden jälkeen on pian kaksi lyhyttä ja valotonta tunnelia vuorien läpi! Matka meni yllättävän hyvin ja perillä Tuzlassa olin kello 19:30. Matkamittari oli pyörinyt mittarissa 297 km lisää. Iltakin alkoi sopivasti hämärtämään.
Alustus (lähtölukema: 12282 km)
Työkuviot Balkanin alueella 2005 mahdollistivat reissailun omalla moottoripyörällä. Käytännössä ajoin Keski-Suomesta ensin Helsinkiin ja rahtasin pyöräni rekan kyydissä Suomesta Etelä-Unkariin. Tarkoituksena oli kierrellä Unkarissa ja entisen Jugoslavian alueella kesällä periaatteella mieluummin mutkaisia vuoristo- ja pikkuteitä kurvaillen kuin suoria moottoritietä paahtaen.
1. reissu
Tarkoitus: Ajo Unkari – Kroatia - Bosnia
Aika: toukokuu 2005
Ajomatka 297 km
Ajoreitti: Baja - Mohács – Raja-asema Udvar –Osijek – Dakovo – Zupanja - Tuzla
Km-lukema: (lähtö:12932)
Rekan saapumispäivänä selvisi, että rekkafirma ”johnnurmisen” rahtipapereihin oli pyörälle purkupaikkaksi merkitty erheellisesti Szeged eikä Pecs. Eihän tuo ihme. Välimatkaa on kaupungeilla 183 kilometriä ja nimetkin on ”harvinaisen” lähellä toisiaan. Soittelukierrosten jälkeen latvialainen rekka lähti ajamaan ystävällisesti kohti Pecsiä. Lopulliseksi kohtaamis- ja purkupaikaksi muodostui Baja.
Pyörä alas ramppeja pitkin, ajovarusteet päälle ja heti liikkeelle. Kello oli 15:00. Tankissa oli sen verran tavaraa että tankkausta voi siirtää sopivaksi katsomalleni asemalle. Tarkoitus olisi olla perillä Bosnian puolella Tuzlassa valoisaan aikaan ja välttää pimeällä ajoa. Unkarin E73 (56) tie on hyväkuntoista ja helppoa ajaa. Suorin reitti etelää kohden seuraili kuuluisan Tonava-joen vartta. Useat pienet kylät tien laitamilla tahtoivat hidastaa matkantekoa. Niissä on nopeusrajoituksia 40 -60 km/h, tosin kukaan ei noudata niitä tarkalleen. Ennen Udvarin raja-asemaa pakollinen tankkaustauko. Visa Electron kävi maksuvälineenä ovitarran mukaan. Onneksi, sillä paikallista rahaa, florintteja, ei ollut setelin seteliä. Litrahinnaksi jäi 276 HUF:a eli1,12€.
Rajamuodollisuudet menivät sujuvasti, tullimiehen keskittyessä lähinnä ihastelemaan ja kyselemään pyörän hintaa. Tähän kiusallisen pyörän hinnan kyselytyyliin tulisin törmäämään useasti tänä kesänä. Suomessahan aloitetaan keskustelut ja kysellään motoristilta yleensä pyörän toimivuutta, paljonko ajettu, onko ollut ongelmia, mitä mieltä olet jne… Balkanin tyyliin kuuluu suorasukainen: ”Mitä tämä maksaa?”, Vain kallis oli parasta!
Kroatian kannaksen läpi yritin suunnistaa ulkomuistista ilman karttaa, pelkillä etukäteen selvitetyillä teiden numeroilla. Vikatikki! Tiestö on todella huonosti merkittyä. Opaskylttejä on harvassa. Opasteet eivät aina mene edes loogisessa ”seuraava kaupunki”-järjestyksessä. Osijekin eteläpuolisen ohitustiellä tuli ongelmia. Suunnitelmani oli ajaa Vinkovcin kautta. Sahailin ramppeja edestakaisin. Poistumisteiden numerot on merkkaamatta. Ulkomuisti ja usko trip-mittarini lukemiin loppui kesken. Paperilapulle merkityt tiennumerot ja kääntymissuunnat alkoivat vaikuttaa sekavilta. Auringon mukaan valitsin tutumman reitin 7-tietä Dakovon kautta. Loppujen lopuksi ajomatkaa tuli vain n. 30 km ylimääräistä moottoritietä pitkin. Rauhan ja ystävyyden moottoritie A3 on erittäin hyväkuntoinen ja leveä. Perusnopeusrajoitus on 130 km/h. Jotkut ajoivat kyllä lujempaakin.
Zupanja-Orasje raja-asemat menivät sujuvasti. Sava-joki oli ylitetty. Olin Bosniassa. Maassa käydystä sodasta kertoivat mm. miinoitettujen alueiden varoituskyltit tien molemmin puolin.
Tie M1-8 on painunut paikka paikoin syville urille raskaan rajalta/rajalle valuvan rekkaliikenteen johdosta. Paikallinen ajokulttuuri poikkeaa huomattavasti pohjoismaisesta ja eurooppalaisesta. Edellä ajava auto saattaa kääntyä yllättäen oikealle tai vasemmalle ja vilkkua käytetään, jos muistetaan -ja jos ne toimivat. Joku kilvanajo-meininki lienee iskostunut hevoskärry-kaudelta paikallisten takaraivoon. Ohitse on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Sen jälkeen ohittaja kuitenkin yleensä kääntyy seuraavasta risteyksestä. Tiellä liikkuu monenlaista ajopeliä aina uudenkarheista suurista mersuista puutarhatraktoreilla vedettäviin peräkärryihin saakka.
Motoristeille kuitenkin vilkutellaan hymyssä suin ja ahkeraan. Seisovat autojonot voi ohittaa ja jättää taakseen ilman pelkoa keskisormien esittelystä tai kiilailusta. Omat normiohitukset on tehtävä paikoin taitaen syvien urien takia ja pyörä on ”nostettava” loivasti ylös syvästä ajourasta. Srebrenikissa seisahduin Bosnian ensimmäisiin liikennevaloihin. Niiden jälkeen on pian kaksi lyhyttä ja valotonta tunnelia vuorien läpi! Matka meni yllättävän hyvin ja perillä Tuzlassa olin kello 19:30. Matkamittari oli pyörinyt mittarissa 297 km lisää. Iltakin alkoi sopivasti hämärtämään.