Balkanilla

[KimmoL]

Balkanilla mopoillen

Alustus  (lähtölukema: 12282 km)
Työkuviot Balkanin alueella 2005 mahdollistivat reissailun omalla moottoripyörällä. Käytännössä ajoin Keski-Suomesta ensin Helsinkiin ja rahtasin pyöräni rekan kyydissä Suomesta Etelä-Unkariin. Tarkoituksena oli kierrellä Unkarissa ja entisen Jugoslavian alueella kesällä periaatteella mieluummin mutkaisia vuoristo- ja pikkuteitä kurvaillen kuin suoria moottoritietä paahtaen.

1. reissu
Tarkoitus: Ajo Unkari – Kroatia - Bosnia
Aika: toukokuu 2005
Ajomatka 297 km
Ajoreitti: Baja - Mohács – Raja-asema Udvar –Osijek – Dakovo – Zupanja - Tuzla
Km-lukema: (lähtö:12932)  

Rekan saapumispäivänä selvisi, että rekkafirma ”johnnurmisen” rahtipapereihin oli pyörälle purkupaikkaksi merkitty erheellisesti Szeged eikä Pecs. Eihän tuo ihme. Välimatkaa on kaupungeilla 183 kilometriä ja nimetkin on ”harvinaisen” lähellä toisiaan. Soittelukierrosten jälkeen latvialainen rekka lähti ajamaan ystävällisesti kohti Pecsiä. Lopulliseksi kohtaamis- ja purkupaikaksi muodostui Baja.

Pyörä alas ramppeja pitkin, ajovarusteet päälle ja heti liikkeelle. Kello oli 15:00. Tankissa oli sen verran tavaraa että tankkausta voi siirtää sopivaksi katsomalleni asemalle. Tarkoitus olisi olla perillä Bosnian puolella Tuzlassa valoisaan aikaan ja välttää pimeällä ajoa. Unkarin E73 (56) tie on hyväkuntoista ja helppoa ajaa. Suorin reitti etelää kohden seuraili kuuluisan Tonava-joen vartta. Useat pienet kylät tien laitamilla tahtoivat hidastaa matkantekoa. Niissä on nopeusrajoituksia 40 -60  km/h, tosin kukaan ei noudata niitä tarkalleen. Ennen Udvarin raja-asemaa pakollinen tankkaustauko. Visa Electron kävi maksuvälineenä ovitarran mukaan. Onneksi, sillä paikallista rahaa, florintteja, ei ollut setelin seteliä. Litrahinnaksi jäi 276 HUF:a eli1,12€.

Rajamuodollisuudet menivät sujuvasti, tullimiehen keskittyessä lähinnä ihastelemaan ja kyselemään pyörän hintaa. Tähän kiusallisen pyörän hinnan kyselytyyliin tulisin törmäämään useasti tänä kesänä. Suomessahan aloitetaan keskustelut ja kysellään motoristilta yleensä pyörän toimivuutta, paljonko ajettu, onko ollut ongelmia, mitä mieltä olet jne… Balkanin tyyliin kuuluu suorasukainen: ”Mitä tämä maksaa?”, Vain kallis oli parasta!

Kroatian kannaksen läpi yritin suunnistaa ulkomuistista ilman karttaa, pelkillä etukäteen selvitetyillä teiden numeroilla. Vikatikki! Tiestö on todella huonosti merkittyä. Opaskylttejä on harvassa. Opasteet eivät aina mene edes loogisessa ”seuraava kaupunki”-järjestyksessä. Osijekin eteläpuolisen ohitustiellä tuli ongelmia. Suunnitelmani oli ajaa Vinkovcin kautta. Sahailin ramppeja edestakaisin. Poistumisteiden numerot on merkkaamatta. Ulkomuisti ja usko trip-mittarini lukemiin loppui kesken. Paperilapulle merkityt tiennumerot ja kääntymissuunnat alkoivat vaikuttaa sekavilta. Auringon mukaan valitsin tutumman reitin 7-tietä Dakovon kautta. Loppujen lopuksi ajomatkaa tuli vain n. 30 km ylimääräistä moottoritietä pitkin. Rauhan ja ystävyyden moottoritie A3 on erittäin hyväkuntoinen ja leveä. Perusnopeusrajoitus on 130 km/h. Jotkut ajoivat kyllä lujempaakin.

Zupanja-Orasje raja-asemat menivät sujuvasti. Sava-joki oli ylitetty. Olin Bosniassa. Maassa käydystä sodasta kertoivat mm. miinoitettujen alueiden varoituskyltit tien molemmin puolin.

Tie M1-8 on painunut paikka paikoin syville urille raskaan rajalta/rajalle valuvan rekkaliikenteen johdosta. Paikallinen ajokulttuuri poikkeaa huomattavasti pohjoismaisesta ja eurooppalaisesta. Edellä ajava auto saattaa kääntyä yllättäen oikealle tai vasemmalle ja vilkkua käytetään, jos muistetaan -ja jos ne toimivat. Joku kilvanajo-meininki lienee iskostunut hevoskärry-kaudelta paikallisten takaraivoon. Ohitse on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Sen jälkeen ohittaja kuitenkin yleensä kääntyy seuraavasta risteyksestä. Tiellä liikkuu monenlaista ajopeliä aina uudenkarheista suurista mersuista puutarhatraktoreilla vedettäviin peräkärryihin saakka.

Motoristeille kuitenkin vilkutellaan hymyssä suin ja ahkeraan. Seisovat autojonot voi ohittaa ja jättää taakseen ilman pelkoa keskisormien esittelystä tai kiilailusta. Omat normiohitukset on tehtävä paikoin taitaen syvien urien takia ja pyörä on ”nostettava” loivasti ylös syvästä ajourasta. Srebrenikissa seisahduin Bosnian ensimmäisiin liikennevaloihin. Niiden jälkeen on pian kaksi lyhyttä ja valotonta tunnelia vuorien läpi! Matka meni yllättävän hyvin ja perillä Tuzlassa olin kello 19:30. Matkamittari oli pyörinyt mittarissa 297 km lisää. Iltakin alkoi sopivasti hämärtämään.

 

[KimmoL]

2. reissu
Tarkoitus: Päivä cruisailua, Bosnia
Aika:toukokuu 2005
Ajomatka 160 km  
Ajoreitti: Tuzla – Modrec-järvi - Doboj - Tuzla

Tuzlasta ajoin ensin läheiselle Modrec-tekojärvelle. Kuuma päivä! Lämpöä oli varmaan +34 C. Päivän ajoreissun kaupunkiosuudet pystyi ajamaan t-paitasillaan. Tekojärvi on saatu aikaan patoamalla luonnon joki ja tekemällä laaksoon voimalaitos. Järven rannalla on useita hyviä ja tasokkaita hotelleita ja ravintoloita.

Dobojhin ja länteen päin vie hyväkuntoinen tie numero 4. Hyväkuntoinen asvaltoitu tie seurailee laaksoa, jossa kulkee Spreca-joki. Spreca taas puolestaan laskee Bosna-jokeen. Matkalla on yksi lyhyt (ja valoton) tunneli.

Dobojssa piipahdin kaupungin vanhassa linnoituksessa. Dobojin linna on lähiseudun korkeimman vuoren päällä ja se näkyy kauas. Pyörällä pääsee asvaltoitua tietä perille saakka.

Kiertelin vähäliikenteistä kaupunkia edestakaisin. Paluumatkalla lounas-kaakko suuntaisen tie numero 4:n liikenne oli katkaistu erään pikkukylän liepeillä. Poliisit olivat pysäyttämässä liikennettä ja jonoa alkoi kertymään tasaiseen. Kurvasin loppupään kohdalla erääseen monista tienvarsikahviloista ”Kaffe Bariin” seuraamaan tilannetta ja juomatauolle.

Odottelimme paikallisten miinanraivaajien hommien päättymistä. Bosniassa liikenne katkaistaan turvaetäisyyksien verran esim. jonkun räjähtämättömän ammuksen raivauksen tai tarkoitukselisen miinanräjäytyksen vuoksi. Tutun ja yhden cola-juoman jälkeen liikenne alkoi vetämään. Loppumatka meni leppoisasti.

Tankkaus paikallisella asemalla. Visa/Visa Electron/euro käy huoltoasemilla maksuvälineenä.  Litrahinta jäi 95E:lle 0,87€ eli 1,69 paikallista KM:ää.

 

[KimmoL]

3. reissu
Tarkoitus: 6.International HD-meeting, Alsóörs, Unkari
Aika: kesäkuu 2005
Ajomatka: 860 km
Ajoreitti: Pecs – Dombóvár – Tamási – Siófok – Alsóörs - Tamási  – Dombóvár – Pecs
Km-lukema: lähtö 13934  

6.International HD-meeting pidettiin HOG-Budabestin järjestämänä Balaton järven pohjoispuolella Alsóörs nimisessä pikkukaupungissa kesäkuun puolessa välissä. Ralli oli tarkoitettu Harrikoille, mutta paikalliseen tyyliin myös avoin kaiken merkkisille moottoripyörille-pääasia että saapuu paikalle-moottoripyörällä. Majoittua voi eri merkillä vaikka sivummalla. Tapahtuma järjestetään samassa paikassa tänäkin vuonna. HOG Hungary http://www.hog.hu/ealsoors.php  

Pecsiin siirtymisen ja yöpymisen jälkeen reissuun lähti mukaan Karo omalla tribaldi-Softaililla. Ajoreitiksi tuli pohjoisen suuntaan teitä 66-> 611-> 61-> 65 pitkin. Unkarin hyväkuntoisilla maaseututeillä pyörät vetivät hyvin ja matkavauhti muodostui luontevasti 110 km/h paikkeille.

Pecsin kaupungin ja vuoristoylityksen jälkeen taivas tummeni horisontissa. Matka jatkui huolestunein vilkuiluin taivaan rantaan. Pilvet nousivat päälle, alkoi ripeksimään ja huoltoasemalle oli kurvattava sadetta suojaan pidellemään. Paikallisten mukaan Unkarissa sataisi kesässä kolme(?) kertaa. Katoksen alle kurvaili muutama iso Honda-sohva. Kuskit ja kyytiläiset olivat reilusti vanhempaa vuosikertaa. Puolen tunnin sadekuuron loputtua matka jatkui jälleen.

Sujuvasti ohitimme keskellä Somin viljalakeuksien tienposkessa vilkuttelevat tyttäret punaisissa korkokengissään. Olisiko heillä auto ollut jossain rikki ja jääneet korjausapua odottelemaan vai mikä lie hätänä? Siofok jäi oikealle ja lautalla yli Balaton järven. Kaksi lauttaa kelkkoi nonstoppina väkeä yli ja kyytiin ehti muutama muukin saksalainen mopoilija.

Olimme paikalla jo torstai-iltana. Hinta neljän päivän lipulla oli 40 €! Hinta sisältyi leiripaikka laajalta rallialueelta, sisäänpääsy konsertteihin, rallikassillinen krääsä, t-paita ja pinssi. Pyörä ja kuljettaja merkattiin rannelenkillä ja pyörässä oli vastaava viivakoodilappu. Leiristä pääsi ulos pyörän kanssa vain viivakoodilukijan läpi. Vieressä oli myös alueen kaupallinen leirintäalue käytössä. Teltat vaan sinne pystyyn erääseen asuntovaunu-looshiin. Paikan valintaa edesauttoi 10 m matka Balaton järvenrantaan ja 70 m matka lähimpään olutkioskiin ja wc/suihku-rakennukseen.

Perjantai meni paikkoihin tutustuessa ja tulijoita katsellessa. Lauantai-illan kohokohdaksi oli raahattu Alvin Lee, mies joka soitti Ten Years After bändissä 36 vuotta sitten Woodstocissa!!!! Hyvin kulki vanhalta mieheltä r&b.. Emme monien katselu- ja valokuvauskierroksien aikana huomanneet oliko paikalla muita suomalaisia. Tuskin. Suomen-lippua ei ainakaan näkynyt muualla kuin meidän leirissä. Lähimmät skandinaavinaapurit olivat Ruotsista ja Virosta. Meno oli hyvinkin tutunomaista ja samanmoista kuin muissakin vastaavissa kokoontumisissa. Puitteet vaan olivat isommat.

Pikkupurtavaa, olutta, varusteita ja krääsää oli myynnissä eri teltoissa. Sponsorointi oli näkyvää. Eri firmojen tuotemerkkien edustajat, ns. promo-tytöt, runsaudellaan ja ihomaalauksillaan keräsivät katseita joka puolelta. Unohtamatta eri firmojen runsasta konepuolen ja rakentelutyylien esittelyä.

Lauantaipäivällä oli vuorossa perinteinen ajelukierros. Olin letkassa ilmeisesti ainoa suomalainen. Rekisterikilpi ainakin herätti huomiota FIN-tunnuksella. Kiersimme noin 50 km lenkin Balatonin pohjoispuolella. Convoyssa ajoi sulassa sovussa niin harrikat kuin triket sekä kyykkypyörät kuin mönkijät ja endurot. Oli mukavaa nähdä ihmisten saapuneen ajoreitin varrelle vilkuttelemaan innostuneesti ohiajaville motoristeille. Talojen pihoista saapui niin mummot kuin nuorempi polvi tien vierille. Paikalliseen tyyliin näkyi ja kuului äänimerkin runsas käyttö, ”high five”-tyyliset käsitervehdykset ohiajaessa katsojille ja moottoreiden huudattelu yläkierroksilla. Maassa maan tavalla!

Moottoripyöräily on vielä harvinaista hupia Balkanin alueella. Niinpä paikalle saapui runsaasti kaikenmerkkisiä motoristeja. Tapahtuma oli joka tapauksessa paikallinen yleisöennätys, noin parin tuhannen moottoripyörän voimin. Lähikaupungin majoituskiintiöt olivat myös täynnä. Paikalla piipahti myös ns. päiväkävijöitä runsaasti.

Sunnuntaina aamutoimet ja kamat kasaan. Tapahtumasta jäi positiivinen kuva.  Rettelöitä en nähnyt liikkuessani, vaikka joukossa oli jos minkälaista ja minkä maalaista vipeltäjää. Kekkerit ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Kannattaa käydä paikalla jos liikkuu siellä suuntaa!

Jalustin ylös ja ykkönen silmään. Keula samaa reittiä pitkin kohti etelää ja Bosniaa...

 

[KimmoL]

4. reissu
Tarkoitus: Unkari – Balaton järvi - Kroatia - Bosnia
Aika: heinäkuu 2005
Ajomatka 897 km
Ajoreitti: Pecs –Szigetvar – Kaposvar – Balatonlelle – Siófok – Tamási – Dombóvár – Bonyhád – Bátaszék – Mohács – Raja-asema Udvar –Osijek – Vukovar –Vinkovci - Tuzla
Km-lukemalähtö: 14803)

Ostin viimein itselleni Unkarin kartan MOL-huoltamolla tankatessani. 500 HUF:n (~2€) hinta oli halpa ja kartan 1:450 000 tarkkuus riitti hyvin maantiesuunnisteluun. Päätiet oli merkitty selvästi ja pikkuteitäkin löytyi riittävällä tarkkuudella. Tällä kertaa suunnistin Balaton järvelle läntistä reittiä. Pecsistä lähdin länteen 6–teitä ja pohjoista kohden 67-tietä pitkin auringon paistaessa. Tie oli hyväkuntoista ja kiipeili Zselic vuoriston sivustaa 350 m korkeudessa. Kukkulan jälkeen viljapeltoja, viljapeltoja, viljapeltoja, oikealla ja vasemmalla silmänkantamattomiin. Pikkukylät värittivät ja toivat vaihtelua ajoreitille.

Majoituin Siófokin kaupunkiin illan hämärtyessä. Zimmer Frei-majoitusta on ennen kesän lomasesonkia runsaasti tarjolla. Majapaikan valitsin ihan randomilla ulkonäön perusteella läheltä keskustaa. 15€/yö. Oma vessa, suihku, kaapeli-tv ja parveke ja iso sänky. Aulassa oli lisäksi yhteinen keittiötila. Pyörälle oli parkkitilaa talon sisäpihan puolella (pois kadunvierestä näkösältä), kunnon aita ja lukittava tukeva portti takasivat rauhalliset yöunet.

Paikalliset puhuvat paremmin ja mielummin saksaa kuin englantia. Eli joku perussanasto kannattaa olla mukana tai mielen päällä. Sattumalta talon nuorempi rouva puhui kuitenkin jopa jonkun sanan englantia. Loppujen lopuksi monikielisesti selitellen selvisi, että samassa paikassa on käynyt eräs suomalainen perhe jo lähes 10 vuoden ajan!

Siófok on kuin mikä tahansa välimerellinen kaupunki. Rantaviivaa, katukahviloita, puistoja, ravintoloita, kauppakujia, diskoja, yökerhoja ym. löytyy kaikille tarvitsijoille. Paikalla oli paljon nuorisoa viettämässä kesälomaa, joten hulinaa riitti. Vain yhden nettikahvilan löysin keskustasta!

Seuraavina parina päivinä kiertelin kaupunkia ristiin rastiin ajellen varsin hiljaisia katuja edestakaisin. Iltapäiviksi vein pyörän parkkiin ja siirryin kostuttamaan kurkkua ja syömään milloin mitäkin huikopalaa. Kaupungista löytyy toinen toistaan mukavampia katukahviloita. Valinnan varaa paikoissa on ja hintataso suomalaisittain edullinen. Unkarilaiset ja saksalaiset tulevat perheineen vasta elokuussa runsain määrin lomailemaan ja silloin on majoituksissa täyttä ja hinnat eri kertoimilla.

Eräänä aamuna sitten tavarat kasaan. Tankki täyteen 95 Tempoa litrahintaan 267,90 HUF:a eli1,07€. Visa Electron kävi maksuvälineenä. Uuden paluureitin suunnittelin mutkaisten teiden mukaan pikku kylien läpi ja Pecsin pohjoispuolelta kiertäen. Etelään vievä reittini noudattelisi osin jo aiemmin cruisailtuja tienpätkiä yhdistettynä välisiirtymiset pienillä mutkaisilla sivuteillä. Kartta piti kutinsa ja matka edistyi.

Loppupätkällä asvaltin kunnossa oli paikkapaikoin toivomisen varaa, mutta osin junarataa seuraavassa mutkareitissä ei. Nopeus nousi tuskin yli 60 km/h. Maisemat olivat vastaavasti hitaan vauhdin arvoisia ja upeita Mecsek-vuoriston pohjoissivustaa kurvaillessa. Huippu siinsi 680m korkeudessa.

Bátaszék - Mohács väli etelään päin seuraili tutusti Tonavan vartta. Aiemmin pellonlaidasta bongattu Red Rose-bar oli edelleen paikoillaan ja – kiinni! Unkarissahan tämän tyylinen etterem-toiminta on sallittua ja laillista. Mohácsissa kurvasin liittymästä kaupunkiin ja pysähdyin vaihteeksi cola-juomalle Tonavan rantaan. Leveä ja vuolas virta toimi Jugoslavian sodankin aikana serbien huoltoreittinä ja näin asetettua kauppasaartoa kierrettiin jokiteitse. Lyhyt ajomatka rajalle. Tullin naishenkilö oli perinteiseen tyyliin enempi kiinnostunut pyörästäni kuin passistani. "Bobro i vidi mose."

Kroatian puolella silmäilin laajoja auringonkukka- ja maissipeltolakeuksia joiden halki päristelin kohti Osijekia. Suoraa ja hyväkuntoista tietä riittää ennen Vukovaria. Kiertelin tovin tässä lähes kokonaan tuhotussa kaupungissa. Sodan jäljet ovat selvästi yhä nähtävissä. mm. talojen seinissä. Uutta kaupunkia ja asuntoaluetta on rakennettu vanhan ja hävitetyn viereen. Aikani luodinreikiä silmäiltyäni käänsin keulan kohti etelää, 55-tielle ja Bosnian rajaa.

Ehdin hyvin rajan yli valoisaan aikaan. Rajamuodollisuudet meni helposti passia vilauttamalla.

 

[KimmoL]

5. reissu
Tarkoitus: Sarajevon päivälenkki, Bosnia
Aika: heinäkuu 2005
Ajomatka 420 km
Ajoreitti: Tuzla – Sarajevo – Zenice – Doboj – Tuzla
Km-lukema: (lähtö: 15723)

Aamu enteili tulevaksi lämpimän Balkanin kesäpäivän. Ajonahat päälle ja mopo tulille. Vuorossa olisi ajolenkki Bosnian viileillä rinteillä. Ajelin 18-tietä etelään. Alussa oli nousua 1400 metriin ja kahden vuoriston ylitys Sarajevoon mennessä. Kladanj ja Olovo suhahtivat ohitse. Serpentiinkiharaa, hyväkuntoista asvalttitietä ja mahtavia maisemia. Tosi mukava ajokeli ja vuoristossa, sain kanttailla ihan kunnolla 70-90 km/h matkavauhdissa.

Ennen Sarajevoa käännyin TV-tornille katselemaan maisemia. Kartta ei ollut mukana enkä tuntenut tietä, mutta ajamalla kokoajan ylöspäin vieviä teitä pääsin perille. Pyörä parkkiin ylhäältä rikki ammutun tornin juurelle ja parit pakolliset valokuvat.

Survoessani kameraa taskuun tuli alueen vartija selvittämään ettei saa kuvata. Olin ikään kuin samaa mieltä ja jätin sitten sen kameran nyt taskuuni. Ystävälliseen bosnialaiseen tyyliin ukkeli kyseli kuulumisia ja mistä päin olen. Arveli minun olevan saksalainen ja enkä laittanut hanttiin. Rekisteri kilvessäluki kyllä FIN, mutta mutta… Suunnistin vuoren rinteeltä alaspäin vieviä teitä. Ohitin linja-autoaseman ja olin heti ”kartalla”. Kukkulan toisella puolen on vuoden 1984 Koševon olympiastadion.

Sarajevossa on erittäin helppo suunnistaa. Kaupunki on vuorien ympäröimässä laaksossa, jossa virtaa joki keskellä. Tein sighseeing-kierroksen kurvaillen vanhan kaupungin ympärillä Ohitin 1. maailmansodan aloituspaikan. Tässä sillan kupeessa opiskelija Gavrilo Princip murhasi Itävalta-Unkarin kruununperillisen, Franz Ferdinandin ja hänen vaimonsa. Tämä tapahtuma oli kuulemma alkusysäys maailmanpalolle. Ajelin entistä, TV:stä tuttua ja tuoreimmasta päästä kuuluisaa Sniper Alley:tä edestakaisin värikkäiden raitiovaunujen kolistellessa vieressä.

Pysähdyin yhteen puiston laidan kahvilaan tauolle ja hoitamaan nestetankkausta – pyörä vaan parkkiin näköyhteyden päähän leveälle jalkakäytävälle. Seurailin Sarajevon uskomatonta kaupunkia ja sen elämää. Kokoajan niin erilaista, ristiriitaista, surullista ja kaunista, nykyaikaa, nuorison uudistuneisuutta sekä kauniiden ja ehkä kopeidenkin naisten eksoottisuutta. Erilaisen Sarajevosta tekee ripaus itämaisuutta moskeijat, basaari-alue ja viereinen ortodoksikirkko… Kirkot, moskeijat ja synagogat ovat siellä edelleenkin vierekkäin sulassa sovussa. Kaupunki onkin saanut paikallisen lempinimen ”Pieni Jerusalem”. Surullinen Sarajevo on verisen lähihistoriansa takia. Vuonna 1992 alkanut piiritys kesti 1425 päivää on ”nykyaikaisen sodankäynnin” historian pisin.

Mannerilmastoinen pääkaupunki oli tukahduttavan (+35C) kuuma. Nahkatakki sivulaukkuun ja baanalle kohti luodetta 17/E73-tietä. Sarajevo-Visoko välin lyhyt pätkä oli uutta ja hyvää moottoritietä. Koska kiire ei ollut mihinkään cruisailin Zenican liittymästä sisään ja kiertelin tässä metallikaupungissa tovin. Zenican sulatoiden uuneista on Suomeenkin tulleet ratakiskot silloin ennen muinoin kekkosen ja sinkkiämpäri aikakaudella. Nykyisin siellä sulatetaan myös Bosniassa laittomia ja takavarikoituja käsiaseita auroiksi!

Tästä eteenpäin tie seurailee Bosna-joen vartta ylös pohjoisen. Tien on hyvässä kunnossa ja oikein maukas mutkatie. Tankkaustauko tienvierus huoltoasemalla –Visa käy lähes joka paikassa maksuvälineenä. Välillä syvissä laaksoissa on selvästi viileämpää, joten nahkatakki takaisin päälle. Paikalliset olivat piknicillä ja kalassa joen varren alavilla reunoilla.

Ennen Maglajin kaupunkia oli pienet lapset laitettu töihin. He ojentelivat täysiä ja tuoreita marjapurkkeja ohikulkijoille tienlevennyksiltä. Yrittivät näin saada lisätienestiä poimimillaan metsämarjojilla ja sienillä. Myyntihintaan oli varmaankin lisätty vaarallisen työn lisä, sillä läheskään kaikkia alueita Bosniassa ei ole raivattu miinoista ja räjähteistä sodan jälkeen!

Dodojin liittymästä käännyin liikennevaloista oikealle ja hurautin sillan yli. Nyt olin tutulla 6-tiellä ja kurvailin kotia kohden ilta-auringon paistaessa selän takaa. Hieno ajopäivä ja mahtavat vuoristomaisemat jäivät mieleen.

 

[KimmoL]

6.reissu
Tarkoitus: Osijek ja Vukovar, Kroatia
Aika: heinäkuu 2005
Ajomatka: 530 km
Ajoreitti: Tuzla - Raja-asema Orasje –Osijek – Vukovar –  Ilok - Vinkovci – Slavonski Brod – Doboj - Tuzla
Km-lukema: (lähtö 16203)

Selkeä päristely- ja karstanpoistolenkki hiljan tehdyn 16000 km huollon jälkeen. Suuntana olisi Kroatia. Mukaan lähti samasta kaupungista Naku omalla mopollaan. Aamulla treffit ja tankkaus lähihuoltoasemalla sekä menoksi kohti pohjoista. Rajan ylitys Zupanjassa sujui ajelemalla tyynen viileästi autoletkan ohi keulille. Kukaan autoilija ei hermostunut, kai he pitivät sitä normaalina käytäntönä, kuten tullimiehetkin.

Vinkovci hurahti ohi. Seuraava kaupunki, Osijek on paikallisesti suurkaupunki 100 000 asukkaineen. Kaupunki liittyy läheisesti Vukovariin ja sen taisteluihin. Kun Vukovar romahti, Osijekin siviiliväestön keskuudessa syntyi pakokauhu. Osijekin Drava-joen ylittävä silta tuhottiin terrori-iskussa. Nyt silta on täysin ajokunnossa ja viereinen vanha linnoitus yhä paikoillaan. Paikallista väkeä oli runsaasti liikkeellä. Kuka viettämässä laatuaikaa joenvarren tivolipuistoissa kuka piknikillä ja rannoilla loikoilemassa.

Käännös kaakkoon ja jatkoimme matkaa kohti Vukovaria. Kahvan kääntö alkoi puolen päivän jälkeen huikomaan kaupungin kohdalla. Lounastauko Tonavan joen rannan vanhassa sosialisti-tyylin hotellin ravintolassa tarkoitti maukasta chevapi-annosta kuplivan ja raikkaan kivennäisveden kanssa. Päälle expresso-kahvit ja tarkempaa silmäilyä ympäristöön.

Läheisen ostoskeskuksen seinässä oli kranaatin mentävä reikä! Sodan aikana serbit ampuivat päivässä kaupunkiin arviolta 2000-5000 ammusta. Tulitusta oli tullut myös Tonavan toiselta puolelta. Kaikkiaan piirityksen aikana Vukovariin osui noin 800 000 erilaista ammusta, rakettia ja pommia. Luoteja tuskin kukaan voi laskea. Kaupungin toisella puolella on kuuluisa ”tähtäysmerkki”, Vukovarin vesitorni. Se oli tällä kertaa myös meidän yhtenä matkakohtena.

Matka jatkui auringonkukkapeltojen läpi kohti Kroatian ja Serbian rajakaupunkia Ilokia. Matkalla ohitettiin muutama pikkukylä. Maisemat ja tie oli ok. Kylien läpi vievä tie oli osin kaivettu syvälle hiekkamaastoon. Tien vierellä oleville rinteille oli penkkaan kaivettu autotalleja! Rajakaupunki oli surkea ja ränsistynyt pikkukylä. Tästä tuli täysin turha ajolenkki.  Go west man, go! joten käännös ympäri ja takaisin. Paluumatkalla bongasin erään suuren hautausmaan. Tänne oli haudattu henkilöt, jotka oli teloitettiin ryhmissä sodan lopulla pellonlaidalla Grabovon lähellä.

Päristelimme vauhdilla maaseutuja ja peltojen laitoja seurailevaa tietä kohti länttä. Eräässä tienvarsiasutuskeskuksessa pysähdyimme nauttimaan paikallisesta atmosfääristä ja levähtämään Kaffe Bar-kuppilassa. Väkevä expresso-kahvi ja olut piristi. Samoin pidimme lyhyen tankkaustauon ennen Našicen kaupunkia. Sattumalta jonkun tuotemerkin promo-tytöt olivat töissä huoltoasemalla. Mopokyyti kiinnosti ja keskustelun jälkeen meno olisi kelvannut – tosin vasta työvuoron jälkeen 22:00. Se taas ei oikein sopinut meille, vidi mose!.

Našicesta tie jatkui Dili gora vuoriston yli kohti Slavonski Brodia. Mutkainen tie nousi vuoren ylitse 460 metriin. Vauhdikasta kanttailua helpotti tien laidalle mutkiin laitetut nuolikyltit – seuraava opastemerkki tuli aina näkyviin kun ns. "sokea mutka" jatkui lisää. Tai ainakin näin olin tulkitsevanani niitä. Joka tapauksessa opastehomma toimi minulle hyvin ja vuoristojen mäntymetsät vilistivät ohitse.

Kurvailimme Sava-joen rantaan. Suunta oli paikalliseen ”Harley Bar” -merkkiseen kahvilaan juomatauolle. HD® rojaltit tuskin olivat kohdillaan, vaikka brandi-nimi olikin tuttu. Puolenkymmentä motoristia erimerkkisine pyörineen siellä oli tauolla. Poristiin niitä näitä ja janojuomat kumottiin kuivaan kurkkuun. Rajan ylitys tapahtui kapeaa rautasiltaa pitkin. Tuimailmeiset rajavirkailijat olivat enempi kiinnostuneita rajaa ylittävistä kuorma-autoista ja niiden kuormista kuin meistä.

Matka jatkui vuorenrinnettä alaspäin vievää mutkatietä kohti Dobojta kahvaa kääntäen. Sopiva cruisailuvauhti löytyi taas 90 km/h:n paikkeilla. Derventa kylän kohdalla pomppasi yksi paikallispoliisi tielle ja huitoi pysähtymään. Kylän kohdalla oli nopeusrajoitusta laskettu 50 km/h! Vauhdinhuumassa emme ehtineet pysähtyä kohdalle ja pyöräytimme seuraavassa levennyksessä tunnollisesti ja kiltisti takaisin. Poliisi olikin lienee sillä välin pyörtänyt sakotuspäätöksensä ja viittilöi meitä vaan jatkamaan matkaa. Olisiko oudot rekisterikilvet tai hänen kielitaidottomuus vaikuttanut asiaan? Sopi joka tapauksessa meille.

Ajelimme nyt 17-2 tietä pohjoisesta päin kohti Dodojta. Lyhyt pyörähtelykierros ristiin rastiin tutussa kaupungissa. Pakolliset kahvit ja wc-tauon pidimme kaupungin teatterin aurinkoisella terassilla. Teatterin ilmoitustaululta löytyikin mielenkiintoinen kokoontumisajoilmoitus, joka poiki valtaisan ajoidean ensi kerraksi. Mutta se onkin eri tarina…

Suunnistimme vähäliikenteisen kaupungin läpi, liikennevaloista vasemmalle ja sillan yli. Olimme taas tutulla 6-tiellä matkalla kotiin...

 

[skoge]

Kiinnostava tarina, ei mikään tavanomainen reissu. Kuviakin olisi voinut katsella ?

Jos kiteyttäisit tärkeät vinkit samalle suunnalle aikoville, mitkä ne olisivat ?

Nimim. Itään aikova, mutta ei ihan noin eksoottisesti

 

[GoKari]

Samanlainen kiinnostus kuin skogella. Kävin 2006 Sloveniassa. Ensi kesänä on suunnitelmissa ajaa Balkanin läpi Kreikkaan, laivalla Italiaan ja takaisin ylös. Kiinnostaisi mm. turvallisuuskuviot Balkanilla, yöpymismahdollisuudet, onko erityisiä reittejä, paikkoja joita kannattaisi käyttää / välttää, yms. siis ns. kootut vinkit.